Merry - PEEP SHOW

Tämän hetken yksi erikoisimmista J-rockorkestereista, eroguro-bändi Merry julkaisi lokakuun lopussa uusimman albuminsa, PEEP SHOWn. Euroopassa julkaistu kolmas albumi, PEEP SHOW luo erilaisen katsauksen musiikkimaailmaan yhdistelemällä onnistuneesti erilaisia tyylilajeja Merrylle tuttuun tapaan, kuten punkkia, rockia, jazzia sekä bluesia. Tarttuvat, valtavirrasta eroavat melodiat ovatkin laulaja Garan äänen kanssa ne asiat, joilla Merry menestyy.

PEEP SHOW:n aloitusbiisi, albumin nimeä kantava instrumentaalikappale PEEP SHOW referoi koko levyn yhteen kappaleeseen. Bluesin sekä jazzin vahvasti inspiroima kappale tuo mieleen vivahteikkaasti vanhaa Merryä, mutta luo myös katsauksen uuteen, mitä emme ole ennen kuulleet. Seuraava kappale, Kyosou Carnival on vahvalla bassolla sekä jazzilla tykitetty punkbiisi, jossa Garan ääni pääsee vihdoin kuulumaan. Vaikka Garan äänen omalaatuisuus on tuttu vanhoilta albumeilta, on äänentaso kehittynyt aikaisemmista kappaleista suuresti, laajemmalle skaalalle.
Seuraavat kappaleet ovat hyvin tuttua, erilaisesti painotettua
rockmusiikkia, joissa on selvää yhteyttä 60-70 -luvujen rockiin. Varsinkin Yuun sekä Kenichin kitarat nousevat selvästi esille monissa kappaleissa, kuten Mousou Rendez-Vousissa sekä singlenäkin julkaistussa Ringo to usossa, ja ansaitsevat erityismaininnan. Merryn kappaleiden yleinen melankolinen äänentaso on yhä mukana, mutta se ei kuitenkaan ole huono asia, päinvastoin. Garan äänentaso on täydellinen juuri tämäntasoisiin kappaleisiin.
Albumin alkupuoli on selvästi hieman menevämpää sekä valoisamman kuuloista musiikkia, jonka tempo on jälkiosioon verrattuna nopeampi. Levyn loppupuoli kehkeytyykin selvästi melankolisempaan musiikkiin, kuten myös rauhallisempiin kappaleisiin, kuten iskelmäksi muuttuvassa Kimatteru taiyoussa. Loppupuoli onkin täynnä melankolista rokkia sekä rauhallista, suomalaisille humppamaisia mielikuvia herättäviä tanssikappaleita.

Ainoa negatiivinen asia, mikä albumista nousee esille on joillekin kappaleille tapahtunut huonotasoinen äänentoisto. Vaikka luultavasti tarkoituksellinen äänentoisto sopii useisiin kappaleisiin, joissakin kappaleissa se tuntuu tekevän musiikista hieman vaikeasti ymmärrettävää, ja tuntuu sekoittavan instrumentteja toisiinsa. Vaikka tämä ei aina huono asia olekaan, se luo sekavan kuvan joissakin kappaleissa. Saman ongelman myötä Garan ääni tuntuu välillä hukkuvan musiikkiin.

Henkilökohtaisesti minuun kuitenkin iski Neron ennalta-arvaamattomat, mutta sitäkin loistavammat rummut parhaiten. Henkilökohtainen lempikappaleeni albumilta, Retro Future on mielessäni tietynlainen kunnianosoitus musiikille. Funkkia, jazzia, soulia sekä bluesia täydellisesti sekoittava kappale on jokaisella osa-alueella loistava taideteos. Basisti Tetsu pääsee myös kunnolla ääneen kyseisellä kappaleella, mutta jälleen kerran Neron rummutukset peittoavat muut soittimet.

Näin pitkä kehuminen voi tuntua jollakin tapaa tekopyhältä, mutta on pakko sanoa että PEEP SHOW on vain yksinkertaisesti aivan loistava albumi. J-rockiin uusia osa-alueita lisäävä Merry on tuottanut musiikillisen mestariteoksen tämän albumin myötä. Valtavirrasta oikeasti erottuva Merry ansaitsee kaiken kunnioituksen sekä kehumisen. Kouluarvosteikolla kymppimiinus.