Darkest Labyrinth

BLOODin keulahahmon Kiwamun perustaman CURE Distribution -nimisen levy-yhtiön ensimmäinen kokoelmalevy julkaistiin 17. maaliskuuta. Albumi sisältää kappaleita kaikkiaan kahdeltatoista bändiltä, joihin mahtuu myös kaksi länsimaalaista artistia, itävaltalainen Hallows End ja kreikkalainen Virgins O.R. Pigeons. Japanilaisten artistien joukosta löytyvät mm. viime vuoden puolella Euroopassa käynyt BAAL, myöskin aiemmin Eurooppaa kiertänyt Calmando Qual sekä toukokuussa Yhdysvalloissa keikkaileva The Candy Spooky Theater. CURE mainostaa edustavansa gothic, industrial & new wave -bändejä, ja levyn sisältö onkin melko pitkälti sitä, mitä tällaiselta levy-yhtiöltä voi odottaakin.


Calmando Qual - emnityforgod

Levyn avausraitana toimiva Calmanod Qualin kappale alkaa hiljaisilla, industrialtyylisillä äänillä ja Hibikin vahvasti efekteillä varustetulla lauluntapaisella, kunnes kappale puolen minuutin jälkeen lähtee kunnolla käyntiin. Calmando Qualia aiemminkin kuunnelleelle kappale on tutun ja turvallisen oloinen, melko tarttuva repäisy, joka saa niskalihakset nytkymään siihen tahtiin, että mieli tekisi päästä näkemään kyseinen kappale keikalla. Hibiki ei missään kappaleen vaiheessa pääse yllättämään, vaan käyttää tutuksi tulleita melko matalia, puhtaita vokaaleja sekä hieman korkeampia karjumisia. Kappaleen ei voi väittää olevan Calmando Qualin parhaimmistoa, mutta jonkinlaista hyvää keskitasoa. Biisi todennäköisesti toimisi keikalla hyvin, sillä se on alusta loppuun vauhdikas ja juuri sellainen, joka todennäköisesti saa sekä fanien että bändin niskalihakset kipeiksi - hyvällä tavalla.

Hallows End - FORSAKEN

Seuraava kappale onkin aiemmin mainitun itävaltalaisen Hallows Endin kappale. Biisi alkaa kliseisillä pimputuskosketinsoittimilla ja kliseisyyttä entisestään lisäävällä samplella, joka vaikuttaa suoraan B-luokan kauhuleffasta napatulta. Samplen aikana aloittavat todella huonoilla soundeilla varustetut kitarat ja tämänkään jälkeen biisi ei tarjoa yllätyksiä; pian kitaroiden alettua laulunsa aloittavat matalaääninen mieslaulaja ja oopperatyylisesti laulava nainen, joista kumpaakaan ei voi omaperäisyydestä kehua. Kappale etenee erittäin ennalta-arvattavasti, pimputtelevat koskettimet luovat mielikuvan vasta aloittaneesta soittajasta, kitarasoundi on tunkkainen, bassot mielikuvituksemattomat ja miesvokalisti on melko huono jäljitelmä monista oikeasti hyvistä goottityylisistä matalaäänisistä miehistä. Naisvokalistilla tuntuu olevan tekniikka kohdallaan, mutta siihen se sitten jääkin; mitään uutta tai omaperäistä tämäkään ei onnistu tarjoamaan. Kyseessä on keskivertoakin huonompi, todella aloittelijamaisen tuntuinen goottityyliä hamuileva, varsin haparoiva ja yllätyksetön kappale.

Heisabyoutou - Maishuu Getsuyou no Kindanshoujou

Hallows Endin jälkeen siirrymme jälleen japanilaisten artistien puoleen, tällä kertaa kyseessä on bändi nimeltään Heisabyoutou. Jo heti alusta biisin äänimaailma tuntuu suorastaan hivelevän korvia edellisen kappaleen jälkeen. Rumpusoundi on miellyttävän elävän kuuloinen, basso sopivan kovalla ja kitarasoundi juuri kohdallaan. Bändin vokalisti pääsee silti hieman yllättämään, ja ensivaikutelma ei ollut kovin hyvä, mutta pienen totuttelun jälkeen ei ainakaan voi haukkua vokalistia hirveän pahasti. Mies laulaa japanilaisille tyypilliseen kurkkutyyliin ja vielä hieman kummallisesti, muistuttaen jossain määrin kenllren vokalistia, mutta ainakaan allekirjoittanutta hän ei liiaksi häiritse. Kappaletta ei voi väittää tämäntyylisten visual kei -bändien saralla mitenkään äärimmäisen omaperäiseksi, mutta se on silti melko eheä kokonaisuus. Äänimaailma on kohdallaan ja etenkin loppupuolella taustalla kuuluvat mielipuoliset naurut luovat kliseisyydestään huolimatta laulajan kummalliseen tyyliin yhdistettynä melko erikoisen tunnelman. Genrelleen jokseenkin tyypillinen, mutta toimiva kappale.

SUICIDE ALI - Favorite song

Seuraavaksi on vuorossa SUICIDE ALI, jonka kappale Favorite song on kohtalaisen osuvasti nimetty, sillä ainakin omasta mielestäni tämä on kenties levyn paras biisi. Ensivaikutelma ei ollut niin hyvä ja hetken tulkitsin kappaleen olevan toinen genrelleen hieman tyypillinen, mutta enemmän industrial-tyylillä varustettu "perusbiisi", mutta pian huomasinkin olevani väärässä. En aiemmin ole tutustunut SUICIDE ALIin, mutta ainakin tässä kappaleessa vokalistin ääni miellyttää korvia ja äsken mainittu industrial-tyyli tuo sopivasti lisämaustetta kappaleeseen, eikä suinkaan tee siitä tylsän tai tyypillisen kuuloista, kuten monien muiden bändien kohdalla on käynyt. Mielipiteeni kappaleesta muuttui viimeistään kohdassa 1:45, jossa vokalisti aloittaa jo toistamiseen mielenkiintoisen, varsin monotonisen kuuloisen osion, jonka taustalla ei aluksi ole muuta kuin rummut, mutta johon yhdistyvät hyvin mielikuvituksellinen basso ja muut instrumentit todella hyvällä tavalla lauluun sulautuen. Kappaleen parhaimpia puolia ovat erikoiset ja taidokkaat bassokuviot, vokalistin omaperäinen, mutta miellyttävä ääni sekä sen yleinen, industrial-vaikutteinen äänimaailma.

BAAL - VERMIN

SUICIDE ALIa seuraa eurooppalaisille jokseenkin hyvin tutuksi tullut BAAL kappaleellaan VERMIN. Aiemmin kuulemieni kappaleiden perusteella olen aina pitänyt U-tarousta hyvin paljon, ja naispuoliseksi laulajaksi tältä luontuvat karjunnat ja huudot suorastaan mallikkaasti ja puhdas äänensäkin on usein miellyttävän "rouhea" ja melko matala. Tässä kappaleessa U-taroun ääni jää kuitenkin harmittavan paljon taka-alalle ja äänimaailmaa hallitsevat konemaiset kitarat ja kosketinsoittimet. Varsinaisia yllätyksiä ei kappaleen varrella kuule, ekä biisi yllä BAALin parhaimmistoon. Bändin parhaimpia puolia on vokalisti, joka valitettavasti jää liian pienelle huomiolle tässä kappaleessa, eikä biisi näin onnistu pitämään mielenkiintoa yllä paria satunnaista kuuntelua useammin.

Virgins O.R. Pigeons - Existe

Seuraavaksi saammekin jälleen nauttia länsimaalaisten tuotannosta ja vuorossa on Virgins O.R. Pigeons. Valitettavasti tästäkin bändistä joutuu toteamaan, että edessä saattaa olla vielä pitkä matka, jos haluaa oikeasti herättää laajempaa kiinnostusta muuten kuin visual-tittelin avulla. Bändin pitäisi olla EBM/industrial -tyylin edustaja, mutta kappaleesta tulee lähinnä mieleen ala-asteen diskojen huonot jumputukset. Ei tästä oikein löydä muuta sanottavaa.

Despair - MPD Conflict

Levyn seitsemännen kappalepaikan sai japanilainen Despair biisillä MPD Conflict. Biisin äänimaailma muistuttaa levyllä aiemmin ollutta BAALin kappaletta, vaikka biisi itsessään onkin hieman erilainen. "Vokaalit" tuntuvat koostuvan pääosin sampleista kappaleen loppupuolta lukuunottamatta, joskin silloinkin vokalistin ääni on tyylilajille uskollisesti peitetty lukuisin efektein. Kaiken kaikkiaan biisi on hyvin konemainen, mikä on selkeästi tarkoituskin, mutta mikä valitettavasti yksipuolisuudellaan syö biisin kiinnostavuutta melko rankasti.

The Candy Spooky Theater - Bordeaux after midnight

Kahdeksantena löytyykin sitten taas yksi levyn todellisista helmistä, The Candy Spooky Theaterin Bordeaux after midnight. Kappale alkaa bändille tyypillisellä sirkusmaisella introlla ja pian kappaletta hallitsee erikoinen, bändille tyypillisesti erittäin bassovoittoinen ja efektoitu jyräävä ääni. Ensikuuntelulla mielikuva kappaleesta oli hieman ristiriitainen, vaikka se onkin varsin selkeästi juuri The Candy Spooky Theateria; ei liene toista bändiä, joka onnistuisi luomaan samanlaisen kauhuelokuvista vaikutteita imeneen, todella omaperäisen äänimaailman. Päälimmäinen mielikuva oli aluksi se, että Jack laulaa kappaleen kummallisesti huutamalla, eikä kuulosta kovinkaan paljoa itseltään. Tähän ja biisin muihin outouksiin totuttuani huomasin kuitenkin pitäväni kappaleesta erittäin paljon, eikä The Candy Spooky Theater siis vieläkään onnistunut tuottamaan pettymystä, vaan tapansa mukaan teki juuri päin vastoin.

qiche - silent-stream (Mog Decorate Mix)

Seuraava kappale lähes säikäytti The Candy Spooky Theaterin jälkeen alkamalla ilman minkäänlaista intro-osuutta suoraan englanninkielisillä naislauluilla. Bändin nimi on qiche ja kappale silent-stream (Mog Decorate Mix), ja siitä jääkin hyvin remixin tuntuinen olo; tulee mieleen, että kaikki teknotyyliin tehdyt remixit on tehty samalla kaavalla kuin tämä kappale. En tunne bändiä entuudestaan, joten en voi verrata kappaletta näiden muuhun tuotantoon, saatika alkuperäiseen versioon, mutta ainakaan tämä versio ei onnistu vakuuttamaan kovin paljoa. Bändin naisvokalisti ei tarjoa juuri vaihtelua moniin muihin japanilaisiin naislaulajiin verrattuna, eikä biisin tunnelma tempaise mukaansa millään tasolla. Kappaleesta tulee mieleen tekno-remix pop-kappaleesta, joka taas herättää epäilyksiä biisin sopivuudesta juuri tälle kokoelmalle, jossa muut biisit Virgins O.R. Pigeonsia lukuunottamatta ovat melko kitaravoittoisia enemmän rockia ja industrial-metallia lähenteleviä kappaleita.

syaranosui - Kaikon to Shitsui no Hate ni

qicheä seuraava syaranosui onnistuu pitämään mielenkiintoa yllä edeltäjäänsä huomattavasti paremmin. Tämäkin bändi on naisvokalistilla varustettu ja allekirjoittaneelle aiemmin tuntematon, mutta jo ensikuuntelulta mielenkiintoisen oloinen. En itse henkilökohtaisesti välitä juurikaan naispuolisista vokalisteista, enkä voi väittää syaranosuin vokalistin luovan mitään järkyttävän suurta poikkeusta, mutta laulajan ääni on silti ainakin kohtalainen. Välillä laulutyyli on hieman ärsyttävä, mutta toisinaan taas mielenkiintoinen. Kuten arvata saattaa, biisissä on konemaisia vaikutteita ja teknovivahteita, mutta oikeita instrumentteja ei silti ole peitetty liiaksi ja kitarat vähentävät tämänkaltaista musiikkia valitettavan usein vaivaavaa muovisuuden tuntua.

BLOOD - Fountain of BLOOD

Toiseksi viimeinen kappale on Kiwamun oman bändin, BLOODin, kappale. Biisin alussa kuuluvat koskettimet kuulostavat melko hyvältä, vaikka ovatkin hieman tavanomaiset, ja bassolinja, joka kuulostaa kuin se tulisi veden alta, luo mielenkiintoista tunnelmaa kappaleeseen. Yleisesti ottaen biisin tunnelma on melko rauhallinen ja vokaaleja hoitaa BLOODin oman vokalistin fu-kin lisäksi ajoittain taustoja laulava kaunisääninen ja taitava naisvokalisti. fu-kin ja kyseisen taustalaulajan äänet sopivat yhteen yllättävänkin hyvin, ja vaikka mistään duetosta ei vielä voikaan puhua naislaulujen vähyyden vuoksi, laulut on kuitenkin sovitettu yhteen kauniisti. Instrumenttien osalta biisi ei ole ylettömän omaperäinen, mutta kokonaisuutena kappale on melko toimiva ja kaunis kaikessa yksinkertaisuudessaan. fu-kin lausunta on toisinaan aavistuksen häiritsevää, mutta yleisesti ottaen hän hoitaa osansa varsin tyydyttävästi.

Rose de Reciful de Guiggles - Shiawase no Hate, Tatoeba Yofuke ni.

Albumin päättää nimihirviö Rose de Reciful de Guiggles kappaleella Shiawase no Hate, Tatoeba Yofuke ni. Kappaleen huomattavin puoli on eriskummallisella tavalla laulava naisvokalisti, ja kaiken kaikkiaan kappale on melko kummallinen. Toisaalta mieleeni tulevat jotkin länsimaisen yhtyeen Sopor Aeternuksen tuotokset, toisaalta taas eivät. Kappale toistaa itseään, mutta siitä ei oikein osaa sanoa, onko se hyvä vai huono kappale, lähinnä vain todella outo. Tyyliltään biisi on aivan erilainen kuin levyn muut kappaleet, mutta tietyllä tavalla ihan mielenkiintoinen lisä, joka ei ainakaan onnistunut huonontamaan levyn antia.


Kaiken kaikkiaan tällä kokoelmalla on hieman liian monia keskivertoisia tai keskivertoa huonompia kappaleita, mutta ne hyvät kappaleet ovatkin sitten oikeasti todella hyviä. Länsimaiset artistist ovat levyn pahin kompastuskivi, sillä bändit ainakin kuulostavat tyyliltään paljon nuoremmilta ja amatöörimaisemmilta kuin levyn japanilaiset artistit. Joitakin bändejä vaihtamalla tai kokonaan unohtamalla tästä levystä olisi voinut tulla ihan hyvä.