Nega - hole

Pakko myöntää, etten enää jaksa seurata kovinkaan monen visual kei -bändin tekemisiä, mutta silloin tällöin valitsen satunnaisen uudehkon bändin, johon yritän edes vähän tutustua. Tällä kertaa tarkasteluun pääsi yksi Under Code -levy-yhtiön tuoreimmista nimistä: Nega. Kuuntelin heidän maaliskuussa ilmestynyttä minialbumiaan hole, ja se osoittautuikin suurilta osin positiiviseksi yllätykseksi.

Levyn aloittava Nightmare kiinnittää ensimmäiseksi huomion vahvalla bassolinjallaan, joka jatkuu kappaleen kantavana voimana loppuun saakka. Kitarat ja rummut eivät ole yhtä huomiotaherättäviä, mutta tarkemmin kuunneltuina luovat upeaa voimakasta tunnelmaa basson tueksi. Persoonallisen säväyksen musiikkiin luo vielä vokalisti Jin, joka huutaa koko kappaleen alkupuoliskon oudon tukahdetulla äänellä. Puolivälissä hänen äänensä muuttuu pehmeäksi, melkeimpä kuiskailuksi, mutta palaa taas pian häiriintyneeseen huutoon. Nightmare on todellakin erikoinen ja omituisuudestaan huolimatta jäi mieleeni positiivisesti erottuen muista biiseistä.

Musiikki vaihtuu seuraavaksi kappaleeksi in hole lähes huomaamatta, vaikka biisi osoittautuukin varsin erilaiseksi ensimmäiseen verrattuna. Jin laulaa tällä kertaa huutamisen sijaan, ja pakko myöntää, että hän kuulostaa tylsemmältä ja on nyt verrattavissa moniin muihinkin synkemmän visual kein laulajiin. Vahvat huudot tuntuvat olevan hänen vahvuutensa, ja kyllä niitäkin onneksi kuullaan tässä kappaleessa ajoittain. Musiikkikin tuntuu laulun lisäksi tavallisemmalta; basso on säilynyt vahvana, mutta kitarat ja rummut ovat saaneet huomattavasti suuremman osan.

Kolmas biisi quadrangle jatkaa samantyylisenä edeltäjäänsä verrattuna. Kertosäkeessä Jin laulaa selkeästi ja hänen hieman käheä äänensä tulee hyvin esiin. Itse pidän silti enemmän hänen huuto-osuuksistaan, joita myös löytyy kiitettävästi musiikin vaihdellessa välillä raskaan metallisesta hieman kevyempiin ja tarttuvimpiin osuuksiin. Neljäs kappale attempted suicide on vuorostaan alle kolmiminuuttinen instrumentaali, jonka alkupuoli on melko vaimeasti soitettu kitaralla. Tunnelma on odottava, ja kun puolivälissä mukaan tulevat rummut, tunnelma muuttuu jopa hieman psykedeeliseksi ja musiikki vahvemmaksi. Attempted suicide on samanaikaisesti sekä oudon häiritsevä että hienosti levyä täydentävä välikappale.

Holen viimeinen raita on alter, joka tuntuu levyn kappaleista kenties kaikkein vauhdikkaimmalta, vaikkei mihinkään erityisen energisiin tunnelmiin tämänkään biisin kohdalla bäästä. Kohokohta on puolivälin paikkeilla oleva hidas osa, jolloin Jin kuiskailee ja melodia on todella nätti. Kitarat ovat muutenkin tässä kappaleessa erityisen onnistuneet, mutta valitettavasti muuten kappale tuntuu jotenkin tylsältä, eikä jätä levyn loputtua yhtä hyviä tunnelmia kuin olisin toivonut.

Yleisesti ottaen Negan musiikki - ainakin tämän viisikappaleisen minialbumin perusteella - on synkkää ja raskasta. Basso kuulostaa kappaleesta riippumatta todella vahvalta ja välillä herättää huomiota paljon paremmin kuin kitara. Kitaramelodiatkin ovat kyllä suurelta osin mielenkiintoisia ja luovat usein mysteeristä tunnelmaa. Vaikka bändi onkin nuori, sen jäsenet kuitenkin vaikuttavat melko taitavilta, ja monilla heistä onkin kokemusta takanaan muista bändeistä. Hole on kokonaisuutena oikein onnistunut minialbumi, jota kannattaa kokeilla kun tekee mieli kuunnella jotain perusrokkia synkempää ja rankempaa.

CD:n mukana tulee lisäksi DVD, jolla on kappaleen quadrangle musiikkivideo. PV ei ole kovin erikoinen: bändi soittamassa hämärässä ja vilkkuvin valoin valaistussa tilassa, jossa katosta roikkuu lähes alastomia mallinukkeja. Visuaalisesti bändi noudattaa aika pitkälti normaalia Under Coden tyyliä. Ulkonäkönsä suhteen bändi ei siis ole erityisen persoonallinen, mutta onko sillä sen kummempaa merkitystäkään, sillä musiikki kuitenkin vaikuttaa lupaavammalta kuin monen muun yhtä nuoren visual kei -bändin.