Gothika - Kuudes Linja, Helsinki 24. huhtikuuta 2007

Keikkapäivä erosi suuresti aikaisemmista keikkakokemuksistani. Lähdin kotikaupungistani lounasaikaan kohti Helsinkiä, ilman kiirettä. Keikka, jota olin menossa katsomaan, tulisi eroamaan monellakin tapaa aikaisemmista, sillä kyseessä oli ensinnäkin industrial-/goottityyppinen yhtye ja keikka itse olisi ikärajallinen.

Keikkapaikkana toimiva Kuudes Linja löytyi suhteellisen vaivatta, ja päästessämme sisään noin kello yhdeksän jälkeen, oli paikalle kerääntynyt pieni joukko ihmisiä. Odottelu jatkui tuttavia etsiessä ja kuulumisia vaihtaessa, taustalla soi industrial-/goottimusiikkia suurimman osan ajasta, mutta myöhemmin ystäväni huomautti jonkun Malice Mizerin kappaleen myös soineen. Tämänkaltainen odottelu oli tervetullutta vaihtelua ennen kokemiini, kylmässä ulkoilmassa vietettyihin jonotustunteihin.

Hieman ennen yhtätoista, lämppärinä toimiva Angelica Kult astui lavalle. Kyseinen lämppäribändi koostui neljästä naisjäsenestä ja yhdestä miesjäsenestä, ja he olivat suomalaisia. Angelica Kultin performanssi oli kohtalaisen siedettävä, vaikka jotkut jäsenistä vaikuttivatkin innottomilta ja nyrpeiltä, mutta bändin kitaristi sekä laulaja pelastivat tunnelman. Kyseinen bändi oli mielestäni silti suhteellisen hyvä valinta lämppäriksi Gothikan tyyppiselle bändille, sillä heidän musiikissaan pystyi havaitsemaan hieman samaa tyylisuuntausta ja soundia.

Kello näytti melkein kahtatoista kun Gothikan jäsenet astelivat lavalle kasaamaan instrumenttejaan ja valmistautumaan esitykseensä. Kolme miestä oli tunnistettavissa helposti - olin nähnyt heidät jo aikaisemmin kuvissa ja tiirailemassa Angelica Kultin esitystä.

Pikkuhiljaa keikalle uskaltautuneet ihmiset lähestyivät lavaa, ja ystävieni kanssa ihan vain kävelimme hitaasti ensimmäiseen riviin.
Gothikan ollessa valmis keikka yksinkertaisesti vain alkoi, jäsenten kääntyessä yleisöönsä päin. Muistan olleeni kohtalaisen hämmennyksissä, sillä tottumuksiani päinvastaisesti, kukaan ei kiljunut, ja muutamat ihmiset hytkähtelivät musiikin mukana. Suurin osa yleisöstä kuitenkin lämpeni hetken kuluttua, jolloin itsekin pääsin täysillä mukaan tunnelmaan.

Olin kuunnellut Gothikaa Queer Chroniclen julkaisusta lähtien, en niinkään antaumuksella, mutta kohtalaisella mielenkiinnolla. En odottanut heidän musiikkinsa tai lavaesiintymisensä tekevän minuun kovinkaan suurta vaikutusta, mutta yllätyin positiivisesti. Gothikan kappaleet toimivat livenä hämmästyksekseni paljon paremmin ja jäsenten energia, etenkin #449:n oli miellyttävää katseltavaa. Taisin keikan aikana tuijottaa useastikin #449:ää, hänen soittaessaan koskettimia, hyppiessä ja laulaessa niin suurella energialla ja antaumuksella, että koko bändin pisteet nousivat mielessäni muutaman pykälän.
Tuijotteluni katkaisi kuitenkin andron liikehdintä ja muistin antaa myös muille huomiotani. andron äänestä en kovinkaan paljon ennen pitänyt, mutta livenä se kuulostaa kieltämättä paremmalta, sillä laulusta hävisi sen konemaisuus.

Muistan 52 Centripetal 25:n olleen yksi ensimmäisistä esitetyistä kappaleista, ellei jopa ensimmäinen. Muistini saattaa pahastikin pettää, sillä minulta puuttuu settilistan antama varmuus. Muistan bändin soittaneen myös minulle erittäin tutut biisit Empire ja Adonis.

Bändi piti tauon muutaman kappaleen jälkeen ja andro sekä kitaristi n@o poistuivat lavalta. #449, jota itse kutsun Yoshikiksi, jäi lavalle puhuttelemaan yleisöä. Mies puhui englantia hämmästyttävän hyvin ja yleisö, etenkin innokas naispuolisista henkilöistä koostuva eturivi, vastaili kuorossa tämän kysymyksiin ja kannusti jatkamaan aplodein ja huudoin. Pian muut jäsenet kuulivat Yoshikin hätääntyneet huudot tämän kutsuessa muita jäseniä takaisin lavalle, ja keikka jatkui samaan malliin. andro kuulutti seuraavan kappaleen olevan Angel's Trumpet ja muutamat yleisöstä huutelivat osoittaakseen tunnistavansa kyseisen kappaleen. Tässä vaiheessa itselläni oli hankaluuksia löytää sopivaa liikerytmiä, sillä olin tottunut yksinkertaisesti moshaamaan useimmilla keikoilla. Hauskaa ympärilläni olevilla ihmisillä näytti olevan, ja kaikki liikehtivät musiikin tahtiin valitsemallaan tavalla. Huomasin myös muutaman keski-ikäisen naisen kokoontuneen pieneksi ryhmäksi peräseinälle seurailemaan tapahtumia ja kummaksuin yleisön koostuvan suurimmilta osin, useimmista jrock-keikoista poiketen, "aikuisista".

Muutaman kappaleen jälkeen andro ja n@o lähtivät jälleen lavalta jättäen Yoshikin puhuttelemaan yleisöä. Tämä kyseli kellonaikaa ja huolehti faneista kyselemällä eturiviläisiltä miten kaikki oikein pääsisivät kotiin. Yoshikin huolenpito oli hellyyttävää ja ilman täytti lämmin tunnelma. Pian hän hämmentyikin ja huuteli jälleen muita jäseniä lavalle, ja yleisö vakuutti huudoillansa haluavansa vielä kuulla ja nähdä lisää.

Saimme osaksemme vielä parin kappaleen kirjon, kunnes Gothika lopetti kumartaen syvään yleisölle. Tässä vaiheessa jo väkiluvultaan huvennut yleisö kannusti ja kiitti bändiä suhteellisen kovaäänisesti määrästään huolimatta.

Vaikka paikalle ei ollutkaan rohjennut paljoakaan ihmisiä, (ja harmikseni voin sanoa, että osa ihmisistä häipyi paikalta keikan aikana) antoi Gothika meille silti kunnon show'n, niin kuin tosissaan olevien artistien kuuluukin. Itselleni jäi hyvä mieli keikan jälkeen, ja ystäväni kanssa ostimme keikkapaidatkin muistoksi. Keikan jälkeen Gothikan jäsenet ottivat autuaasti vastaan fanien kiitokset, nimikirjoituspyynnöt ja poseerasivat väsymättä jokaiselle kameralle. Ei tehnyt mieli lähteä, mutta lopulta hinauduimme narikkaa kohti heiluttaen vielä Yoshikille, joka sattui olemaan lähettyvillä.

Monille Gothikan musiikki saattaa olla sietämätöntä, tai vaatisi suurtakin totuttelua "elektronisuutensa" takia, mutta omasta mielestäni se tuo vaihtelua japanilaisen musiikin kuuntelijoiden keskuuteen. Tämänkaltainen keikka oli aivan uusi kokemus normaalien jrock-keikkojen jälkeen, ja voin sanoa lähteväni kyseisen bändin keikalle uudestaan milloin vain.



Kuvista kiitos Heikki Mitikalle.