Rockbändi ACIDin kolmas kokopitkä levytys arviossa.
ACIDin perusti nelisen vuotta sitten ex-Siam Shaden Hideki, mutta hän jätti bändin kaksi vuotta sitten. ACIDin muut jäsenet jatkoivat kuitenkin työskentelyä yhdessä, ja nyt kesäkuun 2007 alussa heidän uusin, järjestyksessään kolmas kokopitkä albuminsa PRAY FOR THE FUTURE löytyy kauppojen hyllyiltä.
ACIDin musiikki on melko raskasta, hiukan emo-vaikutteista nykyaikaista rockia. Koko levy kuulostaa teknisesti todella hyvin soitetulta. Erityisesti kitarat saavat silloin tällöin aikaan vilpitöntä ihastelua, ja yksi ACIDin erityispiirteistä onkin kolme kitaristia. Soittotaidoistaan huolimatta bändin musiikki tuntuu kuitenkin tippuvan siihen hieman liian tavanomaiseen massaan, sillä niin kitarat kuin musiikin soundi muutenkaan eivät loppujen lopuksi luo mitään erityisen mieleenjääviä tai erikoisia koukkuja. PRAY FOR THE MUSIC -albumia on helppo ja miellyttävä kuunnella, mutta siihen tulee tuskin palanneeksi kovin montaa kertaa uudelleen.
Vokalisti Junpei karjuu hiukan muutamissa kappaleissa, mutta pääsääntöisesti hän laulaa puhtaasti läpi levyn. Hänen äänensä on "ihan kiva", eli sellainen, mikä tuskin herättää kovin voimakkaita mielipiteitä suuntaan tai toiseen kovinkaan monessa kuuntelijassa. Kuten melko usein japanilaiset rock-laulajat, välillä hän menee aika korkeallekin, mutta onnistuu onneksi pysymään nuotissa kiitettävän hyvin.
Levyn avainsana on "pray" (rukous) ja levyä tehdessään jäsenet ovat saaneet inspiraationsa erilaisista epäkohdista Japanissa ja koko maailmassa, kuten sodista, rikoksista, itsemurhista ja ilmastonmuutoksesta. Muutamassa kappaleessa tunnelma on selkeästi surullinen, ja muutamassa taas on optimistinen ja toiveikas tunnelma. Kaikista kappaleista ei kuitenkaan välity mitään ainakaan, ellei ymmärrä japaninkielisiä sanoituksia. Nämä harmittavan useat kappaleet tiivistyvätkin sellaiseksi mössöksi, josta ei jälkeenpäin muista oikein mitään.
Muutamia kohokohtia albumilta toki löytyy, ja ne erotettuna erillisiksi kokonaisuuksikseen antavatkin bändistä paljon paremman mielikuvan kuin koko albumin yhtäjaksoinen kuuntelu. Neljäntenä oleva Prayer kuuluu albumin popahtavimpaan kastiin. Taustalla toki soivat ACIDille tyypilliset raskaahkot kitarat, mutta melodia on hyvin raikas ja selkeä. Pääosan saava Junpein ääni kuulostaa hiukan tavallista pirteämmältä ja koko kappale antaa mukavan energisen fiiliksen.
Kahdeksas kappale SEED puolestaan lienee koko levyn mahtipontisin, ja lyriikoitakin ymmärtämättä se onnistuu välittämään kuuntelijalle paljon erilaisia tunteita. Toiveikkaalla tavalla surumielisen biisin musiikki on aluksi rauhallista, mutta voimistuu pian samalla laulunkin muuttuessa kauniin vahvaksi. Kitarat toimivat erityisen hyvin, ja loppuosan soolo on oikein vaikuttava. Heti seuraavana on vuorossa Sorrow in the box, joka kuuluu levyn raskaimpiin, mutta silti tarttuvimpiin kappaleisiin. Musiikki on lähes metallimaista, ja taustalla kuuluvat ajoittain Junpein karjahdukset. Laulu on kuitenkin enimmäkseen poprock-tyylistä, tuoden kappaleelle kaivattua tarttuvuutta. Monta kertaa toistuva kertosäe on koukuttava ja mukavan mieleenpainuva.
ACIDin levytys PRAY FOR THE FUTURE sisältää vahvasti nykyaikaisen rock-soundin omaavia, helposti kuunneltavia ja samalla sekä raskaita että melodisia kappaleita. Levy on ehdottomasti kuuntelemisen arvoinen, muttei, harmi kyllä, ehkä aivan niin hyvä ja mieleenpainuva kuin heiltä olisi uskaltanut toivoa.
