Onmyo-za - Kokui no tennyo

Yokai heavy metal -bändiksi itseään kuvailevan Onmyo-zan uutta musiikkia on saatu odottaa jo kaksi vuotta. Välillä on ilmestynyt vain kokoelma ja live-julkaisuja, mutta vihdoin kesäkuun 2007 lopulla oli vuorossa neljä uutta kappaletta sisältävä single Kokui no tennyo, joka edeltää heinäkuussa ilmestyvää kokopitkää albumia Mauotaiten. Fanien onneksi Kokui no tennyo osoittautui vähintään yhtä vahvaksi sinkuksi kuin mitä Onmyo-zalta on totuttu odottamaan.

Kokui no tennyo potkaisee vauhdikkaasti käyntiin voimakkailla rummuilla ja vahvoilla kitaroilla. Lauluosuudet aloittaa bändin naisvokalisti Kuroneko, mutta pian vuoroon pääsee miehekkäällä äänellään myös laulaja-basisti Matatabi. Välillä vokalistit lauvat yhdessä, ja heidän äänensä sopivat todella hienosti yhteen. Kaiken kaikkiaan Kokui no tennyo vaikuttaa varsin normaalilta Onmyo-zan kappaleelta; heavy metal -tyyppistä taidokkaasti soitettua musiikkia sekä molempien vokalistien upean vahvaa, puhdasta ja genrelle tyypillistä jonkin verran vibraavaa laulua.

Toisen kappaleen Dorotaboun tunnelma on edeltäjäänsä synkempi ja raskaampi. Laulun aloittaa tällä kertaa Matatabi, ja vaikka Kuroneko laulaakin välillä pieniä osuuksia, Matatabi on selkeästi kappaleen pääosassa. Musiikkityyliä voisi nyt kuvailla paremminkin hard rockiksi heavy metallin sijaan, ja Matatabin ääni kuulostaa matalammalta eikä lähes ollenkaan vibraavalta. Lisäksi kappaleen taustalla kuuluu ajoittain matalaa karjuntaa, joka lisää raskasta tunnelmaa. Vaikka Dorotabou on melko erilainen kuin Kokui no tennyo, se sopii silti hyvin kappaleen jatkoksi ja esittelee hienosti Onmyo-zan monipuolisuutta.

Agito edustaa jälleen aivan erilaista Onmyo-zan tyyliä. Musiikki on selkeästi heavy metal -vaikutteista, mutta asteen verran rauhallisempaa ja hidastempoisempaa kuin edeltävissä kappaleissa. Lauluosuudet on jaettu suunnilleen niin, että Matatabi laulaa biisin alkupuoliskon ja Kuroneko loppupuoliskon. Kappaleen tunnelma on jännän mystinen ja erikoinen; tätä on vaikea verrata mihinkään Onmyo-zan tai kenenkään muunkaan kappaleeseen. Biisissä on jotain hyvin seesteistä ja rauhoittavaa, ja Agito on ainakin minusta sinkun ylivoimaisesti kiinnostavin ja mieleenpainuvin kappale.

Neljäs kappale Yurikago no ki on rauhallinen balladi, jonka Kuroneko laulaa normaaliakin korkeammalla äänellä, onnistuen silti kuulostamaan todella kauniilta. Musiikki on kevyttä ja rauhoittavaa eikä missään vaiheessa Onmyo-zalle normaalia heavy metallia. Biisistä tulee ennemminkin mieleen joku vanha japanilainen laulu, ja siinä mielessä siis sopii kuitenkin Onmyo-zalle, joka muutenkin käyttää musiikissaan perinteisiä japanilaisia elementtejä.

Kokonaisuutena Kokui no tennyo on oikein hieno single, joka varmasti lunastaa fanien pitkään jatkuneen odotuksen. Pääasiassa kappaleet kuulostavat perinteisiltä Onmyo-zan kappaleilta, joten suuria yllätyksiä ei liene tiedossa tulevan albuminkaan suhteen, mutta biiseistä kuuluu silti vähän uusia tuulahduksia, joten aivan paikalleenkaan ei olla jääty junnaamaan. Kokui no tennyota ei siis voi kuin kehua, sillä sitä voi hyvin suositella uudelle kuuntelijalle Onmyo-zaan tutustumiseen, mutta myös vanhalle fanille Kokui no tennyo tarjoaa sopivasti tuttua ja turvallista sekä sopivasti uudenlaistakin kuunneltavaa.