Zard - kakegae no nai mono

Zard, eli laulaja Izumi Sakai, on ehdottomasti yksi Japanin musiikkimaailman suurnimistä. Fanien suruksi hän menehtyi tänä vuonna, sairastuttuaan aiemmin vakavasti, mutta koskaan ei ole liian myöhäistä tutustua itse musiikkiin.

Sakain sanoittama herkkä balladi kakegae no nai mono tuntuu seuraavan normaalia perusrakennetta. Kappale alkaa hiljaisesti vaatimattomin säestyksin, lähinnä vokalistin rauhalliseen laulantaan vedoten. Loppua kohden tunnelma alkaa tiivistyä, kitarasoololle löytyy tilaa ja balladi yltyy täyteen mahtipontisuuteensa. Ennalta arvattavasta kulusta ja toteutuksesta huolimatta se pääsee kuitenkin yllättävän hyvin sulautumaan tajuntaan, kenties juuri Zardin itsensä kauniin äänen vuoksi. Valitettavasti hän kuitenkin tuntuu olevan parhaimmillaan juuri herkistelyissä, muutamasta kohdasta nimittäin jäi ajatuksiin pieni toive saada ääneen hitusen enemmän voimaa. Kaiken kaikkiaan kakegae no nai mono on hyvin tunnelmallinen balladi, joka toimii mainiosti johdattajana herkemmän jpopin maailmaan, satunnaisten yhden hitin tähtösten sijaan.

Seuraava raita mugamuchuu laittaa kutakuinkin tarkistamaan laulun esittäjän. Zardissa pysytään edelleen, mutta reippaaseen lauluun on ängetty dance-elementtejä turhankin auliilla kädellä, mukaan lukien jopa häiritseviä puhesämpläyksiä. Dance on mukavaa kuunneltavaa sellaisenaan, mutta tässä tapauksessa yritys vaikuttaa halvalta tavalta saada artistista nuoremman, tai jotenkin jännittävämmän, oloinen. Sanoittaja ja säveltäjä ovat samat kuin edellisessä laulussa, mutta sovittajaksi onkin yllättäen kreditoitu "night clubbers", mikä selittänee asian. Pitkät säkeistöt antavat vihiä siitä, millainen laulu olisi ilman ylimääräisiä lisäyksiä - saisipa mugamuchuusta kuulla aivan normaalin version, sillä nämä osat vain eivät sovi toisiinsa.

eien (What a beautiful moment Tour Opening Ver.) on lyhyt, klassiselta musiikilta kuulostava avaus, jota käytettiin Zardin ensimmäisellä kiertueella. Kieltämättä sävellystä voi luonnehtia viehkon, milteinpä taianomaisen kuuloiseksi, mutta pelkkä instrumentaaliavaus sijoitettuna viimeiseksi varsinaiseksi raidaksi singlellä? Asiaa täytynee katsoa satunnaisen bonuksen kannalta. Neljäs raita on tuttuun tapaan karaokeversio nimikkokappaleesta eli kakegae no nai monosta.

Kokonaisuutena kakegae no nai mono on vähintäänkin epäilyttävä, itse pääraidan rinnalle kun on sijoitettu vain jokin hämärä diskosovitus sekä konsertin avausmelodia. Artistin tulkinnasta sen sijaan onneksi jää varsin miellyttävä tunne ja Zardiin vähemmän tutustuneenkin on helppo ymmärtää hänen henkilökohtainen suosionsa Japanin jpop-maailmassa.