Arvostelussa Plastic Tree uusimmalla albumillaan Nega to Posi.
Nega to Posi ("negatiivinen ja positiivinen") on Plastic Treen kahdeksas kokopitkä studioalbumi, joka ilmestyi kesäkuun 2007 loppupuolella. Tarkalleen vuotta aiemmin ilmestyi Chandelier-albumi, johon en koskaan muutamaa helmikappaletta lukuunottamatta oikein päässyt sisään. Suhtauduin siis varauksella myös Nega to Posiin, mutta iloiseksi yllätyksekseni uusi albumi kuulostikin yllättävän hyvältä ja vahvalta kokonaisuudelta.
Avausraita Nemureru Mori on melankolisen kaunis ja melodinen kappale, joka heti ensikuulemalta nosti ennakko-odotukseni albumista positiivisen puolelle. Plastic Tree on mielestäni ollut aina parhaimmillaan melko hidastempoisissa ja tunteellisissa kappaleissa, ja Nemureru Mori edustaa tätä tyyliä kiitettävän hyvin. Vaikkei se kenties ylläkään bändin kaikkien aikojen hienoimpiin kappaleisiin, sitä on todella miellyttävä kuunnella ja se johdattelee omalla rauhallisella tyylillään kuuntelijan koko albumiin.
Toinen kappale Fujunbutsu alkaa kitarariffillä, joka on lähes identtinen Nirvanan klassikkobiisin Smells Like Teen Spiritin kanssa. Pian Fujunbutsu muuttuu kuitenkin hyvin Puramaiseksi, bändin hieman rokkaavampaa tyyliä edustavaksi kappaleeksi, joskin lainattu riffi kuuluu taustalla ajoittain.
Nega to Posin neljätoistaraitainen normaali versio jatkuu vuoroin särökitaraisten rokkaavien kappaleiden (esimerkiksi Elegy, Sabbath), vuoroin positiivisen popahtavien (Zaza furi, zaza nari., Ruisen Kairo) tai melankolisen kauniiden (Kuroi Kasa, Andro Metamorphose) kappaleiden voimalla. Kaikki kappaleet sopivat toistensa jatkoksi hyvin, ja vaikken ainakaan minä useammankaan kuuntelukerran jälkeen löytänyt levyltä ehdotonta suosikkibiisiä, on kuitenkin hienoa huomata, ettei yhtäkään kappaleista tee mieli hypätä yli. Kokonaisuus on siis tasaisen vahva ja albumia on todella miellyttävä kuunnella alusta loppuun saakka.
Kuten sanottua, Nega to Posi on upea taidonnäyte Plastic Treeltä, ja ainakin tämän julkaisun jälkeen on selvää, että bändin jäsenillä on edelleen homma hanskassa. Biisit eivät kenties ole yhtä tunteitaherättäviä ja persoonallisia kuin monet heidän vanhemmista tuotoksistaan, mutta varmasti sitäkin taidokkaammin toteutettuja. Toivottavasti bändin musiikki pysyy vastaisuudessakin tällä tasolla.
