KAT-TUN - cartoon KAT-TUN II You.

Kun lievästä laskukaudesta kärsinyt Johnny's Entertaimentin johtotähti KAT-TUN julkaisi toisen kokopitkänsä, cartoon KAT-TUN II u:n, vuosi debyyttinsä jälkeen, odotukset eivät olleet kovin korkealla. Vahvimman laulajan, Akanishi Jinin, jo yli puolivuotiseksi venynyt paljon puhuttu opiskelumatka USA:han ja tauko bändistä oli jo verottanut aikaisempienkin julkaisuiden tasoa. Varmuutta Akanishin puuttumisesta myös tulevalta levyltä ei kuitenkaan ollut ja albumin julkaisupäivänä monet uskollisimmat fanit uskoivatkin paluuseen vakaasti; olihan juuri julkaistulla Real Face DVD:llä esiintynyt kuusikko kokonaisuudessaan.

Kun itse sain kyseisen levyn kätösiini pari viikkoa julkaisun jälkeen, uutiset Akanishi Jinin paluusta olivat jo ehtineet levitä pitkälle ja pientä fanitytön sydäntäni lämmitti kuulla tuttu lauluääni heti levyn ensiraidalta. Levyn kansilehti tuotti kuitenkin pettymyksen: viisi kuvaa, ei kuutta. Viiden lähinnä mallinukeilta näyttävien miesten tuijottaessa minua kansilehdykästä siirryin itse levyn musiikilliseen sisältöön toivoen parasta.

Levy alkaa henkilökohtaisella suosikillani Signalilla, jossa KAT-TUN on ehdottomasti parhaimmillaan. Kappale on menevä ja nopeatempoinen ja tuo esille parhaiten kuusikon taidot laulamisesta räppäämiseen. Signal, poikabändin toinen sinkku, nousikin julkaisunsa aikaan listaykköseksi. Siirtymä tästä listahitistä jäljelle jääneen viisikon uusimpaan singleen osoittaa hyvin levyllä olevan kahtiajaon. Peak ei sinänsä ole huono kappale, mutta KAT-TUNin resurssit tietäen vain odottaisi siltä paljon enemmän. Aikaisempaan tuotantoon verrattuna Peak kuulostaakin huonolta yritykseltä saada kokonaisuus toimimaan ilman yhtä osastastaan. Levy tasapainoittelee jatkuvasti uusimpien kappaleiden ja sekä vanhojen kappaleiden välillä, joissa laulaa kuusikko kokonaisuudessaan. Mainio kompromissi ja myyntikikka yhtiöltä saada vanhemmatkin fanit tyytyväiseksi ja ostamaan levy.

Erityismaininnan viisikon uusimmista lurituksista saa läpyskän kahdeksas kappale Jumpin' up, joka masentavimpanakin työpäivänä pistää hymyn huulille ja sadepäivänä aurinkoa mieleen, muut uutuudet jäävät kaikessa keskinkertaisuudessaan sen varjoon. Uuden tuotannon lisäksi faneille tarjoillaan herkkua vanhempien sinkkujen muodossa, joista Bokura no Machi de sekä levyn viimeinen kipale YOU soivat molemmat viime vuoden puolella kahdessa KAT-TUNin Kamenashi Kazuyan tähdittämässä draamasarjassa. Vähintäänkin jo nämä superhitit tekevät levystä ostamisen arvoisen.

Levyn ehdoton vahvuus on viisikon soolokappaleet, joista jokaisesta hieman uudemmallekin fanille avautuu esittäjän persoonallinen tyyli. Ensimmäinen soolokappale on bändin räppärinäkin tunnetun Tanaka Kokin. Kappale ensikuulemalta on hieman vaikeasti sulateltavaa lajia, sillä se saattaisi kielenvaihdoksen jälkeen jo nimensä Make U wet puolesta hyvin olla yksi niistä kappaleista, jotka meilläkin pyörivät MTV:llä. Kokin soolo on kuitenkin yksi levyn rytmikkäimmistä ja tarttuvimmista kappaleista muiden neljän soolojen ollessa hieman rauhallisempia. Seuraana levyltä löytyykin Nakamaru Yuichin tunnelmallinen key of life, jossa laujajan beatbox-taidot ja syvä lauluääni pääsevät oikeuksiinsa. Samalla tavalla esittäjänsä erityistaitoja on hyödynnetty LOST-kappaleessa. Ueda Tatsuyan soolokappaleessa erottuu vahvat kitarat, joita laulaja itsekin soittaa. Levyn rockhenkisimmästä kappaleesta voi hyvin myös huomata esittäjänsä Gackt-vaikutteet. Henkilökohtainen suosikkini soolokappaleista on Kamenashi Kazuyan Someday for somebody. Rauhallinen, tunnelmallinen ja kaunis kappale on juuri sitä, mitä KAT-TUNin kansikuvapoika on luotu laulamaan. Heikoin lenkki on Junnosuke Taguchin hieman animemusiikkimainen pirteä soolokappale, josta ei oikein monenkaan kuuntelukerran jälkeen saa otetta.

KAT-TUNin uusin albumi on ehdottomasti mainio ostos kaikille pop-muusikin ystäville ja pakkohankinta kaikille bändin faneille. Epäilijöidenkin on myönnettävä se, että kaikessa kaupallisuudessaankin Johnny's Entertainment osaa luoda juuri sitä, mikä vetoaa kansaan ja myy.