J haastateltavana yksinoikeudella

JaME sai hiljattain mahdollisuuden puhua sooloartisti J:n kanssa Japanissa hänen uusimmasta albumistaan URGEsta, LUNA SEAsta sekä uskonnosta.

---

Esittelisitkö itsesi niille lukijoille jotka eivät vielä tunne sinua?

J: Olen J. Soitan bassoa ja työskentelen myös vokalistina. Olin ennen bändissä LUNA SEA, mutta LUNA SEAn hajoamisesta lähtien olen ollut sooloartisti.

Tämä on kymmenes vuosi sinun sooloaktiviteettejasi, eikö olekin?

J: Kyllä. Muut jäsenet ja minä aloitimme soolomme ensimmäisen kerran vuonna 1997 yhdeksi vuodeksi kun LUNA SEA oli vielä olemassa bändinä, joten sisällyttäen sen, siitä on kulunut kymmenen vuotta.

Sinun albumisi URGE on todella hyvä. Ensimmäinen kappale on lyhyt instrumentaali; miksi päätit luoda sellaisen kappaleen?

J: Kun tein sitä albumia, sen nimi oli päätettynä ensin. Koska "URGE" tarkoittaa "impulssia" tai "halua", halusin välittää epämukavuuden tunnetta ennen aloitusta ja muita asioita.

Aloitus on hyvin pehmeä ja hiljainen.

J: Kun joudumme jonkin uuden asian eteen, tunnemme sekä toivetta että huolestuneisuutta. Ajattelen, että se kuvastuu kappaleessa koska siinä on paljon major- ja minor-nuotteja. Kun minulla oli vapaa-aikaa nauhoitusten aikana, työskentelin sen parissa kitarallani.

Työskentelitkö sen parissa support-kitaristisi masan kanssa?

J: Ajattelin asiaa, ja sitten soittaessani kitaraa, sanoin masalle "Kokeile tätä." Lopputulos oli todella hyvä.

Teit myös REBEL tonightin masan kanssa. Miten se meni?

J: masa kirjoitti minulle kappaleen, kun en ollut oikeastaan vielä aloittanut albumin tekemistä. Ennen kuin aloitin äänittämään, ajatellessani mitä kappaleita minun pitäisi sisällyttää albumille, kuuntelin sen ensimmäisen kerran. Hän on uusi jäsen, joten pystyin kuulemaan siinä raikkaan tunteen. Se rock-musiikki mitä olen tähän mennessä tehnyt on nyt yhdistetty masan tyyliseen rockiin tehdäksemme uudenlaisen soundin. Ajattelen, että se on kappale, joka avaa minulle uusia ovia.

Mitkä ovat ajatuksesi Go Chargesta ja Endlessly, goes on foreverista?

J: Halusin niiden kahden kappaleen olevan energisiä, joiden aikana kuuntelijat voisivat luonnollisesti vastata vartaloillaan sen sijaan että kuuntelisivat vain korvillaan. Alunperin rock-musiikki antoi ihmisille energiaa, sai heidät tanssimaan ja unohtamaan kaiken, luulisin. Se konsepti, se energia, liittyy albumin nimeen "URGE".

Ajatteletko äänittäessäsi miten kappale toimii esiintymislavalla?

J: Ei, en oikeastaan. Teen asiat kuten ne tulevat mieleeni.

Kappaleen in the rain intro on psykedeelinen ja eroottinen; miten kirjoitit sen?

J: Kuten Scott ja minä usein sanomme, se kappale kirjoitettiin seksikäs biitti mielessä. Rakastan psykedeelistä musiikkia. Alunperin pidin musiikista jonka rytmi on aaltoileva ja groovaava. 70-luvun musiikissa on mielestäni sellainen tunnelma. Vaikka kuuntelen uuttakin musiikkia, kuunnellessani vanhempaa musiikkia ajattelen sen olevan seksikästä ja villiä. Jopa nykyään rakastan The Doorsia ja kuuntelen heitä kotona. Kuuntelen myös Janis Joplinin live-albumia. Ensirakkauteni musiikissa oli rock; se saa minut tuntemaan kuin olisin juuri syntynyt ja täynnä energiaa tyyliin "kaikki on mahdollista". Se saa todella tuntemaan olonsa vapaaksi. Sen takia luon musiikkia yhä nykyäänkin.

Good night on hyvin kaunis kappale. Sanoituksissa sanot "a star is shining" ("tähti loistaa"). Kuka tai mikä on tämä tähti?

J: Se tähti ei ole rajoitettu vain yhteen henkilöön. Se yksinkertaisesti tarkoittaa henkilöä joka on kaikkein tärkein kuuntelijalle. Se voisi esimerkiksi olla perheenjäsen, ystävä tai rakastaja. Kun kuuntelet sanoituksiani, toivon että voit kuvitella sen henkilön. Tärkeän henkilön lisäksi se tosin voi tarkoittaa myös unelmia tai toiveita.

Miksi Mirage #9 on "numero yhdeksän"?

J: (nauraa) Minulta kysytään tätä usein. En ole ikinä sanonut tätä ennen, mutta nyt kerron totuuden! Ennen kuin kappaleiden nimet olivat päätetty, ne olivat vain numeroita. (nauraa) Se kappale oli yhdeksäs! (nauraa)

(nauraen) Ymmärrän. PYROMANIAsta, joka on musiikillinen perustasi, on kulunut kymmenen vuotta. Mikä on muuttunut sen jälkeen?

J: Olen alkanut rakastaa musiikkia yhä enemmän. Tein sen albumin kymmenen vuotta sitten, mutta rakastan sitä yhä. Tein sen suosikkimuusikoideni kanssa: Scott Garretin joka oli THE CULTissa, kitaristi Billy Duffin, GUNS'N'ROSESin Slashin ja teknikko Joe Barrecin, joka työskentelee Toolin kanssa heidän uusimmalla albumillaan. Nautin heidän kaikkien kanssa työskentelystä, joten se albumi on todella jotain erityistä minulle.

Mikä teema sanoituksissasi on sinun suosikkisi?

J: Hmm... En oikeastaan osaa sanoa mitään tiettyä teemaa, mutta pidän kappaleista jotka saavat minut innostuneeksi tehdessäni niitä.

Onko mitään mitä et voi sanoa Japanissa? Onko sinua ikinä sensuroitu?

J: No, ei oikeastaan. Kuitenkin, jos todella haluan sanoa jotakin, en välitä jos joku ajattelee ettei sanomiseni ole oikein, koska ne ovat oikeita tunteitani. Yksi asia mistä kuitenkin oikeasti välitän on se, etten satuta muita sanoillani, en niillä mitä sanon enkä niillä mitkä kirjoitan.

J, sinä todella kosketat ihmisiä konserteissasi. Olen aina yllättynyt miten tiivis side sinulla ja faneillasi tuntuu olevan esiintymistesi aikana.

J: Ajattelen, ettei olisi kiinnostavaa, jos vain jätkät lavalla, kuten me, innostuisimme. Joten meidän täytyy tehdä show jossa myös yleisö voi unohtaa kaiken muun. Se tosin on jotain mikä voi tapahtua vain luonnollisesti, joten soitan sellaista musiikkia ja teen sellaisia konsertteja.

Onko sinulla ikinä ollut konserttia jossa sinulla oli vaikeuksia tai et pystynyt esiintymään hyvin?

J: En ole varma... vaikea muistaa.

Etkö menettänyt äänesi pari vuotta sitten Toyamassa mutta jatkoit keikkaa silti?

J: Aa, kyllä. Se oli tosi pelottavaa kun tajusin etten pystynyt laulamaan. Silloin keskellä keikkaa en tiennyt mitä tehdä. Mutta kun yleisö tajusi minun menettäneen ääneni, he lauloivat yhdessä minun puolestani, ja se oli todella siistiä.

Keikoillasi soitat aina kappaleen PYROMANIA. Voisitko koskaan tehdä keikkaa jolloin et soittaisi sitä?

J: No, on ollut keikkoja joilla en ole soittanut sitä; pystyn muistamaan ehkä kaksi tai kolme. Niinä kertoina yleisö ei näyttänyt huomaavan (nauraa). Minun mielestäni se kappale on mestariteokseni ja aluksi en tiennyt millaisen reaktion saisin jos en soittaisi sitä. Mutta kun en soittanut sitä, en vain pystynyt sisällyttämään sitä settilistaan millään tavalla.

Miten päätät settilistasi? Vaihdatko usein kappaleiden järjestystä eri keikoilla?

J: Kuvittelen sen mielessäni ja sijoitan kappaleet sillä tapaa. Vaihdan joskus järjestystä, mutta tämän kiertueen aikana ajattelin settilistan olevan niin hyvä, etten muuttanut sitä kovinkaan paljon.

LUNA SEA on todella kuuluisa ja sillä on suuri vaikutus toisiin japanilaisiin bändeihin. Mitä ajattelet siitä?

J: Minulla on ristiriitaisia tunteita siitä. Toisaalta olen todella onnellinen koska ihmiset sanovat että LUNA SEA oli mahtava, ja että me innostimme heitä ja annoimme voimaa. Olen siis tosi iloinen että uusia bändejä syntyy ja he puhuvat meistä. Kuitenkin joskus olen myös huolissani siitä niiden takia, jotka eivät kehity lainkaan vaan tekevät samanlaista musiikkia ja ovat samantyylisiä kuin LUNA SEA yli kymmenen vuotta sitten. Ehkä he ottivat meiltä vaikutteita liian paljon? LUNA SEA oli bändi jossa me etsimme omaa maailmaamme; ei ole kiinnostavaa pelkästään kopioida sitä. Jos nuoret bändit tai muusikot ovat LUNA SEAn innoittamia, haluan heidän olevan sitä omassa sielussaan, siinä mielessä että myöskin etsivät jotakin omaansa ja luovat jotain uutta. Uskon että suurin osa ihmisistä tajuaa sen.

Koska olet todella suosittu ulkomailla, oletko koskaan ajatellut antavasi ulkomaisten faniesi liittyä faniklubiisi?

J: Etsin tapaa mahdollistaa ulkomaisten fanien pääsy faniklubiini kun sitä perustettiin. Olen ihmeissäni kuinka paljon saan fanipostia sivustoni kautta ulkomailta. Euroopasta, Amerikasta... kaikkialta! Olen miettinyt mitä voisin tehdä ulkomaisten fanieni hyväksi, mutta se on vaikeaa valuuttakurssien, aikavyöhykkeiden ja muiden sellaisten takia. Joka tapauksessa haluaisin luoda systeemin mihin kaikki voisivat liittyä, koska saan sähköpostia kaikkialta maailmasta.

Manageri: On vaikeaa antaa ulkomaisille faneille samat etuudet kuin japanilaiset fanitkin saavat ja toimia heidän kanssaan samalla tavalla. Ei saisi olla mitään eroavaisuuksia, kaikkien pitäisi olla tasavertaisia, mutta sellaisen systeemin luominen on todella vaikeaa.

Kun kuuntelin Scottin rumpusooloa, ajattelin sen olevan loistava. Aiotko laittaa Scottin soolon joskus albumillesi?

J: Scott tekee paljon erilaisia juttuja kuten sessioita muiden bändien kanssa, livejä BECKin jäsenten kanssa ja keikkoja ulkomailla, joten se saattaisi olla mielenkiintoista.

Luoko Scott rumpusoolonsa itse?

J: Kyllä. Hän on todella obsessoitunut musiikkiin; hän tietää paljon erilaisia tyylejä, genrejä ja hän kuuntelee uutta musiikkia niin nopeasti kuin pystyy. Sen takia hän saa paljon vivahteita omaan tyyliinsä, mistä sitten syntyy jotain uutta, ajattelen. Muuten, aika monet japanilaiset bändit ovat käyneet Euroopassa lähiaikoina. Mitä ajattelet siitä? Ovatko japanilaiset bändit mielestäsi muuttuneet?

Eivät kovinkaan paljon, mutta japanilainen musiikki on erilaista eurooppalaiseen verrattuna. Suurin osa suosituimmista bändeistä on visual keitä. Bändien vaatteet ja tyyli on melko erilainen kuin mitä meillä on, joten sen ajatellaan olevan hyvin uutta ja tuoretta. Kun se kerää enemmän faneja, myös enemmän bändejä tulee.

J: Minusta on upeaa että nuoret ulkomailla pitävät japanilaisesta musiikista ja kuuntelevat sitä.

Kysyn uskonnosta. Käytät usein Neitsyt Mariaan ja ristiin liittyviä kuvia. Miksi?

J: Kuten tiedätte, Japanissa on paljon buddhalaisia. En käytä Neitsyt Mariaa uskontoni takia, vaan koska olen kiinnostunut sitä ympäröivästä kulttuurista. Ajattelen, ettemme voi uskoa mihinkään käyttämättä sekä mieltämme että sydäntämme. Esimerkiksi Jumalan lisäksi voimme uskoa ihmisiin, ystäviin ja jopa itseemme. Tässä mielessä se saattaa esittää syvimpiä ihmisen tunteita. En ajattele että Jumalan pitäisi olla kuten se figuuri... onko sanomani liian vakavaa? (nauraa) En tarkoita tällä pelkästään mitään tiettyä uskontoa, vaan ajattelen että usko itsessään on hienoa, koska minä en ollut kovin kiltti poika enkä uskonut mihinkään muuhun kuin musiikkiin.

Mitä voit kertoa meille tulevista projekteistasi?

J: Tämä kiertue loppuu keikkoihin C.C.Lemon Hallissa 29. ja 30. toukokuuta. Sen jälkeen BUCK-TICK järjestää suuren tapahtuman (BUCK-TICK FEST2007 [ON PARADE] syyskuun 8. 20007), ja minä esiinnyn siellä. Soitan keikkoja elokuussa ja "10th Anniversary SPECIAL LIVEn" lokakuussa. Tulkaa paikalle ja nauttikaa keikoista!

---

JaME haluaa kiittää Avex Entertainment Ltd:ta, FOURTEEN Co. Ltd:n managereita sekä J:tä itseään.