Haastattelu RENTRER EN SOIn kanssa Ranskassa

Iltapäivän alun aikoihin JaME tapaa RENTRER EN SOI -yhtyeen heidän konserttipäivänään. He näyttävät rentoutuneilta, mutta hieman väsyneiltä; olemme viimeiset haastattelijat ennen heidän ruokailuaan ja sound checkiään.

Hei kaikille, voisitteko kertoa meille, mistä ryhmänne sai alkunsa?
(kaikki nauravat)
Koska jäsenet ovat jo aikaisemmin tänä aamuna vastanneet kysymykseen, heidät esittelee John, joka toimii tulkkina.

John: Ryhmän basisti Takumi ja Satsuki tunsivat toisensa ja olivat ystäviä. He halusivat ehdottomasti tehdä musiikkia. Niinpä he päättivät perustaa bändin, paitsi ettei heillä ollut muita soittajia. Sitten he pestasivat Ryon, mutta yhä heitä oli vain kolme. Heillä oli tietysti kitaristi ja sessiorumpali, mutta he tarvitsivat pysyviä jäseniä. Pian sen jälkeen he löysivät Mikan, jolla oli ryhmä, josta he pitivät paljon. Heistä Mika oli todella hyvä rumpali, mutta koska tällä oli yhtye jo ennestään, he eivät voineet ottaa häntä omaansa. Heidän onnekseen Mikan bändi kuitenkin hajosi, joten he kysyivät häntä bändiinsä. Mika sanoi 'Jos minä tulen, tulee myös Shun! Hän soittaa kitaraa hyvin, joten otatte hänet bändiinne minun mukanani'. Näin RENTRER EN SOIn seikkailu sai alkunsa.
(kaikki nauravat jälleen)

Mitkä ovat ne yhtyeet, japanilaisia tai ei, joita arvostatte?
Takumi: Minä pidän paljon vanhoista heavy- ja metalliyhtyeistä.
Shun: SUM 41.
Mika: Dream Theater ja Björk.
Ryo: Kuuntelen kaikenlaista musiikkia, mutta ulkomaalaisista bändeistä arvostan eniten System of a Downia.
Satsuki: Nirvana, Linkin Park, Dir en grey. (kaikki nauravat)
Takumi: Ozzy Osbourne.
Satsuki: Avril Lavigne. (nauraa taas)

Kuinka teistä tuli muusikoita?
Takumi: Halusin rumpaliksi pitämieni yhtyeiden vaikutuksesta, mutta minulla ei oikein ollut tarpeeksi tilaa soittaa. Kokeilin kitaraa kiusallani!
Shun: Minuunkin vaikuttivat yhtyeet, joista pidin, enkä koskaan ajatellut soittavani mitään muuta kuin kitaraa.
Mika: Kun perustin bändin ystävieni kanssa, jäljelle jäi vain rumpalin paikka. Otin paikan itselleni ja pian aloin tuntea tekeväni oikeaa hommaa. Ja sitten sain rumpusetin paikkaani! (nauraa)
Ryo: Pidin visual keistä jo koulussa ollessani ja halusin tehdä samaa.
Satsuki: Laulan, koska minulla on viestejä, joita haluan levittää. Yritin harjoitella instrumentin soittoa, mutta joka kerta soittaessani sanoin itselleni, että vain sanoin voisin levittää haluamaani sanomaa.

Mikä on laulujenne pääteema?
Satsuki: Kuten yhtyeemme nimi esittää, RENTRER EN SOI tarkoittaa itsetutkiskelua, itsensä etsimistä oppiakseen, mikä on tosi.
Miksi valitsitte käyttävänne ranskaa ryhmänne nimessä?
Satsuki: Pohjimmiltani olen Eurooppa-fani, ja pidän etenkin Ranskasta. Kunnioitan sen maan ihmisiä paljon. Sen voi muuten nähdä myös tyylistä ja meikistä, jota käytän. Yhtyeen ranskankielisen nimen valitseminen johtuu erityisesti minun vaikutuksestani.
Ja muut jäsenet hyväksyivät nimen välittömästi?
Takumi: Minä ja Satsuki valitsimme sen ensin, sitten muut hyväksyivät sen.

Tämä ei ole ensimmäinen kertanne Ranskassa, sillä olitte täällä vuonna 2004 kuvaamassa musiikkivideoita. Kertoisitteko meille, kuinka teitte sen?
Satsuki: Halusimme tehdä sen maassa, jota kohtaan meillä oli jo valmiiksi tunteita, demonstroidaksemme nimeämme. Halusimme käyttää tätä ympäristöä ja etenkin Ranskan vanhoja rakennuksia. Kun saavuimme tänne, näimme, että se mikä Japanissa ulottuu pariin metriin, ulottuu täällä kilometreihin. Se on todellinen Ranska selvästi erottuvine arkkitehtuureineen, jota odotimme. Sitä mitä meillä ei ole Japanissa.
Mika: Meitä kosketti maaseutu, erityisesti sen yksinkertaisuus. Ja ennen kaikkea tytöt olivat sieviä! Halusimme tehdä nämä videot täydellisissä kulisseissa.
Se muutti teidän visuaalista tyyliänne täksi jaksoksi!
Satsuki: Niin, totta kai! Tämän ajanjakson tyyli vastaa meitä eniten.

Miksi ette silloin hyötyneet tästä mahdollisuudesta esittää konsertti Ranskassa?
Satsuki: Meillä ei ollut yhteyksiä tai vakiintuneita yhteyksiä! (kaikki nauravat)

Vuosien 2005-2006 paikkeilla lopetitte visuaalisten imagon käyttämisen. Tiedämme, että tätä on kysytty teiltä lukuisia kertoja, mutta tahtoisimme tietää mikä sai teidät muuttaman tämän seikan ja mikä muu asia muuttui ulkoasun myötä?
Satsuki: Se, mikä eniten tyylissämme muuttui, on meidän tietoisuutemme ja tahtomme. Meistä tuli vahvempia. Tämä itsetutkiskelu, jota kävimme läpi RENTRER EN SOIn kanssa, sai meidät näkemään syvemmälle itseemme, ettei meidän tarvinnut olla niin täynnä visuaalisuutta.
Takumi: Kun ihmiset muuttavat tyyliään, he muuttavat myös käytöstään. Mutta erityisesti se tuli ajan kanssa. Tämä ei toisaalta estänyt meitä säilyttämästä samoja teemoja.
Mikä oli japanilaisten fanienne reaktio?
Satsuki: Oli paljon ihmisiä, jotka pitivät vanhasta ulkonäöstämme, mutta uusien kappaleiden ja uuden tyylin mukana tuli myös uusia ihmisiä, jotka alkoivat kuuntelemaan RENTRER EN SOIta ja saimme hyvää palautetta. Olemme todella tyytyväisiä.

Onko kappale I hate myself and want to... kunnianosoitus Nirvanan kappaleelle?
Satsuki: Kyllä kyllä, sitä on jo kysytty minulta! (kaikki nauravat)
Vasta kappaleen valmistuttua huomasimme, että se voitaisiin ottaa kunnianosoituksena Nirvanalle. Se ei alunperin ollut tarkoitus, ja valitsimme tämän kappaleen THE BOTTOM OF CHAOS -albumin lopetusraidaksi. Tämä sen takia, että meille se on aika vahva kappale. Puhun faktasta, että en pidä itsestäni - tai paremminkin että en pitänyt itsestäni - selittäen tämän itsetutkiskelulla. Ennen kuin onnistuin ylittämään tiettyjä esteitä, tajusin että negatiivisuus ei ollut hyvä ratkaisu. Vaikka en pitänytkään itsestäni, minun täytyi tietysti elää. Sinä aikana minä jopa halusin kuolla, ja siitä seuraa nimi I hate myself and want to ...die! (=Vihaan itseäni ja haluan kuolla.) Olen kuitenkin päässyt sen yli. Halusimme ihmisten ymmärtävän, että kaikista negatiivisista tunteista huolimatta on parasta siirtyä niiden yli. On kuitenkin välttämätöntä purkaa se johonkin, eikä vaipua masennukseen. Siinä on jokseenkin positiivinen viesti.

Satsuki ja Takumi, kertoisitteko meille tatuoinneistanne? (He kohottavat kumpaakin käsivarttaan monien tatuointien peittäessä käsiä ja käsivarsia.)
Satsuki: Ne ovat kaikki samoissa paikoissa kuin Kyolla (Dir en grey). Hän on ystävämme ja olemme usein hänen kanssaan. Meistä hänen tatuointinsa olivat siistejä ja halusimme samanlaisia itseemme.
Oliko tämä enemmän tai vähemmän samoihin aikoihin tyylinne muuttumisen kanssa?
Takumi: Emme tehneet sitä väkisin vain tyylin muuttumisen vuoksi, se oli meille yksinkertaista ja luonnollista.
Satsuki: Ajattelimme jopa että olisimme voineet tehdä sen aikaisemminkin, se olisi sopinut hyvin. Emme tehneet sitä yhtyeen takia vaan enemmänkin eri asiahaarojen yhtymänä.

Daisuke (ex-Kagerou, nykyään the studs) ja Kyo (Dir en grey) ovat albumillanne kreditoitu ääniterapeutiksi ja agitaattoriksi. Voitko selittää, kuinka he käytännössä auttoivat sinua? Ottivatko he jopa osaa THE BOTTOM OF CHAOS -albumilla?
Satsuki: Se ei ollut Kyo, vaan ennemminkin Daisuke. Ja hän auttoi minua oikeastaan saamalla minut juomaan paljon. Ennen en juonut ollenkaan, mutta se muuttui, kiitos Daisuken. Kontrolloin juomistani nykyään hyvin.
Daisuke antoi minulle haasteita kuten 'Odota hetki, juo tämä lasillinen, tai tämä' ja samaan aikaan hän kertoi minulle, että laulajan täytyy olla kuten tämä tai tämä. Hän pikemminkin vaikutti, kuin auttoi töiden kanssa asian suorassa merkityksessä.
Sinun senpaisi! (Senpai on vanhempi henkilö, joka näyttää esimerkkiä.)
Satsuki: Ikään kuin.

Mutta ottivatko Kyo ja Daisuke siis osaa viimeisimmälle albumillenne?
Satsuki: Se on salaisuus! Mutta jos pinnistää korvaa, niin voi ehkä joskus kuulla jotakin.
Hmm... osaat laulaa hyvin käyttäen ääntäsi milloin mihinkin, osaatko sanoa miksi?
Satsuki: Salaisuus! (naurahtaa häpeillen) Ehkä, tai sitten ei.

Voisitko kuvailla meille THE BOTTOM OF CHAOSta hieman enemmän? Kun kuuntelemme sitä, kuulostaa kuin siellä takana saattaisi olla jokin tarina tai teema.
Satsuki: Ei ollut tarkoituksena saada albumille tarinaa. Mutta tosiaan, jos otetaan esimerkiksi vaikkapa kappale Ushinawareta fuukei no yume (kolmas raita albumilla), jossa kerron jonkin jättäneen merkkinsä minuun ja saavan minut vihaiseksi, joku voisi sanoa että puran siihen vihaani. Ja, no, se on episodi elämästäni ja siellä on 12 samanlaista. Kaikkea tätä ei ole harkittu, vaikka se voitaisiinkin ottaa kuin elokuvana. Me kaikki laitoimme osan tunteistamme näihin lauluihin, antaen myöhemmin vaikutelman kuin kyseessä olisi kohtauksia elämästä. Pallottelua ilon, surun, vihan, kuolemantoiveiden ja sellaisten välillä.
Miltä tuntuu tietää että albuminne on julkaistu myös Euroopassa?
Satsuki: Olemme todella onnellisia ja otettuja!

Entäpä tulevaisuuden projektinne? Haluaisitteko kokeilla muitakin musiikkityylejä?
Takumi: Kolme vuotta sitten emme olisi voineet kuvitellakaan, että meistä tulisi joskus tällaisia. Emme suunnitelleet mitään. Emme voi sanoa 'Aiomme tehdä niin ja näin'. Mieluummin elämme hetkessä. Asiat ratkeavat itsestään, luonnolliseen tapaan, sitten kun on otollinen hetki.

Saimme vasta äskettäin selville, että aiotte soittaa Houstonin Oni-Con-tapahtumassa lokakuussa. Miltä tuntuu suunnata Yhdysvaltoihin ensimmäistä kertaa?
Satsuki: Se on jotain mitä olemme aina halunneet tehdä.
Voitteko kuvitella itsenne kiertämässä siellä?
Satsuki: Kyllä, meistä se olisi mukavaa.

Mistä teille tuli mieleen tehdä remixejä kappaleistanne?
Takumi: Remix antaa mahdollisuuden viestittää kappaleessa jotakin uutta. Vaikka pidämme vokaaliosuudet samoina, eivätkä lyriikat muutu, se tullaan silti hahmottamaan eri tavalla, järjestelystä riippuen. Se on mielenkiintoista myös siksi, koska huolimatta kaikesta siitä, minkä jätämme remixiin, näemme kuinka kappaletta voidaan muuttaa. Vaikeinta on olla vääristelemättä lyriikoiden tunnelmaa, on välttämätöntä pitää siinä sama logiikka.

Jos ette olisi muusikkoja, mitä mahtaisitte tehdä?
Takumi: Minusta on mukava saada aikaan kaikenlaista; sen takia teen musiikkia. Jos en olisi muusikko, olisin tehnyt silti jotakin. En tosin tiedä, mitä.
Shun: Leimaaja! (kaikki nauravat) Minusta olisi tullut paperiarkkien leimaaja.
Mika: Jos en olisi rumpali, minusta olisi tullut ääni-insinööri. Olisin joka tapauksessa päätynyt jotenkin tekemisiin musiikin kanssa.
Ryo: Otaku? (kaikki räjähtävät nauruun)
John: Ei se ole työ! (nauravat uudestaan)
Ryo: Säätiedottaja sitten.
Satsuki: Jos en tekisi musiikkia, olisin halunnut kirjailijaksi.
Millaisia kirjoja kirjoittaisit?
Satsuki: THE BOTTOM OF CHAOS -albumilla yhden laulun sanat täyttivät kolme sivua Wordilla. Otin tekstistä avainsanat ja niistä tuli lyriikat. Minulla on kyky kirjoittaa samassa mielentilassa kuin millainen kappale itsessään on.

Virallisessa blogissasi sinut näkee usein nukkumassa. (Bändi vitsailee ja osoittelee Ryota ennen kuin kysymys on esitetty.) Onko tämä jokin sisäpiiripila?
Satsuki: (nauraa) On varmaan tärkeää korostaa, että se on hän joka nukahtelee!
Ryo: Oikeastikin nukahtelen todella usein. Sitten he vain ottavat kuvia kun nukun! (nauraa)
Satsuki: Kun joku kadulla huomaa hänet, he sanovat 'Tuo on se tyyppi joka nukkuu'! (nauraa)

Päätitte juuri pitkän kiertueen Japanissa. Olisiko teillä siitä pientä tarinaa tai mieleen jääneitä yksityiskohtia?
Satsuki: Meillä on eräs oikein hyvä muisto. Se oli yksi vaihe kehityksessämme ja on nyt mennyttä. Nyt mietimme konserttia Ranskassa.

Onko teillä mitään pelkoja tämän päivän konserttia kohtaan? Entä onko teillä joitakin tiettyjä tapoja ennen lavalle nousemista?
Satsuki: Olemme todella onnellisia voidessamme soittaa tänä iltana! Itse juon yleensä hunajaa ennen konserttia, mutta täällä minulla ei ole sitä.
Shun: Minä teen peukaloharjoituksia.
Mika: Minä harjoittelen rumpuliikkeitä.
Ryo: Minä poltan ja nukun. (kaikki nauravat)
Takumi: En välitä hittoakaan, vaan sävellän jopa ennen lavalle menoa. Minua täytyy varoittaa ennen kuin se alkaa!

Viimeinen viesti?
Satsuki: Nauttikaa THE BOTTOM OF CHAOS -albumista!

Kiitos teille kaikille!
RENTRER EN SOI: Kiitos.

JaME kiittää RENTRER EN SOIta & heidän manageriaan, Ganshinia, sekä Johnia käännöksistä.