Haastattelussa ODBZ

JaME haastatteli hiljattain legendaarista rock/punk-yhtyettä, ODBZa. Bändi on tehnyt musiikkia yli 20 vuoden ajan ja julkaissut 17 albumia. Kysyimme heiltä ryhmän muodostumisesta, nimenmuutoksesta sekä salaisuudesta, jonka avulla he ovat pysyneet yhdessä bändinä melkein kaksi vuosikymmentä.

Voisitteko esitellä itsenne lukijoille, jotka eivät vielä ehkä tiedä teitä?

NAKAMURA: Olen vokalisti, NAKAMURA.
IMAI: Olen kitaristi, IMAI.
HASHIMOTO: Olen basisti, HASHIMOTO.
KITANI: Olen rumpali, KITANI. Hauska tavata teidät.

Miten tapasitte toisenne?

NAKAMURA: Tapasimme Kyushun Nagasakissa 16-17-vuotiaina. Silloin perustimme ensimmäisen kerran bändin yhdessä. Valmistuimme lukiosta ja sen jälkeen aloitimme työt. Sanoimme: ”Miksi emme perustaisi bändiä uudelleen?”, ja niin teimme. Tulimme Tokioon ja debytoimme vuonna 1989. 1995 jäsenemme vaihtuivat, kun HASHIMOTO liittyi bändiin ja 4-5 vuotta rumpalina toiminut Roger TAKAHASI erosi. Sen jälkeen ystäväni esitteli KITANIn meille "28-vuotiaana tyyppinä, joka tuli yksin Kyushusta ja soittaa rumpuja työkseen", joten pidimme koe-esiintymisen ennenkuin hän liittyi bändiin.

Oliko soittonne silloin samanlaista, kuin se on nyt?

IMAI: Soitimme monenlaista musiikkia, kuten rock'n'rollia ja punk-musiikkia.

Mitkä bändit vaikuttivat teihin?

IMAI: Aloitin kitaransoiton samoihin aikoihin, kun aloin kuunnella Deep Purplea, KISSiä ja Aerosmithiä.
NAKAMURA: Minäkin kuuntelin IMAIn tavoin yleensä raskasta rockia. En kuunnellut punk rockia kovinkaan paljoa, paitsi The Clashia ja SEX PISTOLSia.
HASHIMOTO: Kuuntelin monenlaisia musiikkityylejä, mutta lukiossa punk alkoi tulla suosituksi, joten kuuntelin The Clashia ja NY-punkkia. Minulla oli kylläkin bändi jo aikaisemmin. Tulen Kansain alueelta ja tuolloin pidin blues-bändeistä.
KITANI: Minä kuuntelin kaikkea musiikkia, paitsi jazzia.

Joten musiikkinne on sekoitus erilaisia tyylejä, eikö vain?

NAKAMURA: Niin, musiikkimme ei ole suoraviivaista rokkia.

Miksi käytitte aikaisemmin bändinne nimessä kanjia (oudoubouzu) sekä englanninkielistä "odd-bowz"ia?

IMAI: Se on yksinkertaisesti foneettinen vastike japanilaiselle nimelle (nauraa).
NAKAMURA: Ensiksi käytimme nimeä "odd-boys", mutta totesimme ettemme olleet enää poikia (nauraa), ja sitten aloimme sen sijasta käyttämään bowzia.

Onko olemassa syy, miksi vaihdoitte nimenne ODD-BOWZista ODBZksi?

NAKAMURA: Rakennesyistä. Meistä ODBZ on siisti nimi, joten kirjoitamme sen nykyään niin.

Mikä sai teidät jättämään vuonna 1994 major-levy-yhtiönne (Toshiba EMI, AMUSE) ja perustamaan oman yhtiön?

NAKAMURA: Kuuluimme major-levy-yhtiöön ja meille sanottiin: "Julkaisette paljon lauluja, mutta ette myy niin paljoa. Julkaiskaa vähemmän kappaleita ja myykää enemmän", mikä hämmensi meitä paljon. Meidän piti tehdä uusia lauluja, mutta emme voineet tehdä niitä niin helposti. Emme tienneet mitä tehdä, joten sanoimme tarvitsevamme jonkin verran aikaa. He kysyivät, kuinka paljon aikaa, ja me pystyimme vastaamaan vain: "Me emme tiedä". Oikeasti, me emme tienneet kuinka kauan se kestäisi. Jos olisimme tienneet varmasti, että se kestäisi esimerkiksi puoli vuotta, meille oltaisiin voitu maksaa siitä ajasta. Tilanne ei ollut näin, emme tienneet kuinka kauan sitä kestäisi ja vihasimme saada palkkaa heidän ollessaan ärsyyntyneitä takiamme, joten palasimme alkuun ja jätimme levy-yhtiön.

Poikkesiko levy-yhtiön näkemys siitä musiikista, jota yhtyeen tulisi soittaa, omasta mielipiteestänne

IMAI: Debyyttimme aikoihin he sanoivat sitä sun tätä, mutta ajan kuluessa meistä tuli vapaampia. Loppujen lopuksi emme tahtoneet huolestuttaa heitä; halusimme vain aikaa.

NAKAMURA, näyttelit elokuvassa ZAZIE vuonna 1989. Millaista se oli?

NAKAMURA: Minun täytyi opiskella paljon. Ensiksi luulin elokuvien olevan samankaltaista työtä kuin musiikin tekeminen, mutta se olikin aivan erilaista.

Kiinnostiko näytteleminen sinua?

NAKAMURA: Kyllä, se oli todella mielenkiintoista niihin aikoihin.

Levytitte kolmannen albuminne Iso-Britanniassa vuonna 1990. Millainen kokemus se oli?

IMAI: Tunne oli erilainen. Olin lempikaupungissani noin kuukauden ajan ja työskentelin levytyksen parissa koko matkan. Minulla oli hauskaa.
NAKAMURA: Pystyimme keskittymään musiikkiin, sillä meidän ei tarvinnut miettiä muita asioita.

Miksi valitsitte Iso-Britannian?

IMA: Pidän maasta henkilökohtaisesti todella paljon.

Äänitittekö albumiinne brittimakua?

IMAI: Kyllä. Jos täytyisi sanoa, onko se enemmän amerikkalaista vai britannialaista makua, minun olisi sanottava että siinä enemmän Britannian makua.

ODBZ on osallistunut erilaisiin vapaaehtois- ja hyväntekeväisyystapahtumiin. Esimerkkinä tempauksenne vuodelta 1991, jolloin kaikki tapahtuman tuotot menivät tulivuori Unzen-fugendaken purkautumisesta vaurioituneelle Shimabaralle. Teitte kaiken ilmaiseksi Shimabara Bunka Hallissa ja liityitte nagasakilaisiin tapahtumiin toivoen maailmanrauhaa. Se on todella hienoa.

NAKAMURA: No, me olemme Nagasakista ja olimme todella surullisia Shimabaran katastrofin takia. Nagasakissa varttuessamme näimme joka kesä tämän tapahtuman maailmanrauhan hyväksi, jossa puhuttiin pudotetusta atomipommista. Siispä luulimme, että kyseisiä tapahtumia oli jokapuolella Japania. (nauraa) Tiedämme ihmisiä, jotka eivät perusta tuonlaisista tapahtumista ja sanovat: "Teettekö te tuota Nagasakissa?" ja vastauksemme on: "Miksette tekin tekisi sitä omalla alueellanne?". (nauraa)

Mikä on teille tärkeintä yli 20 vuotta kestäneellä urallanne; esiintymiset vai CD:t?

NAKAMURA: Mielestäni molemmat. Pidän molemmista yhtä paljon.

Mikä on mielestänne avain bändinne koossapysymiseen näinkin kauan aikaa?

NAKAMURA: Se oli vahinko! (purskahtaa nauruun) Jollakin tapaa luulen, että se onkin totta. Jokainen jäsen on luonnollisesti otaksunut jonkin roolin ja tekee oman osuutensa asioista. IMAI tekee sitä, minä teen tätä, JUN(HASHIMOTO) seuraa sitä ja KITANI johtaa tätä. Me kaikki pidämme erilaisista asioista musiikissa ja ymmärrämme toistemme mielipiteitä. Riitelemme yleensä musiikista, ja joskus teemme siitä ison asian, mutta se on okei niin kauan kuin lopputulos on hyvä. Tämän vaiheen aikana emme työnnä mielipiteitämme toisiin mielipiteisiin. Sanomme vain, mitä mieltä olemme ja kaikki ajattelevat sitä "IMAIn mielipiteenä" tai "KITANIn mielipiteenä". Luotamme toisiimme ja kunnioitamme toisiamme.

Teettekö laulunne kunnioittavasti ja tuotte ne yhteen?

NAKAMURA: Yleensä IMAI tekee 99.8% niistä. (nauraa)

Kuka sanoittaa kappaleet?

NAKAMURA: IMAI kirjoittaa myöskin 99.8% sanoituksista. (nauraa)

Valitsevatko ja järjestelevätkö muut jäsenet kappaleet?

IMAI: Kyllä. Kun järjestelemme lauluja, melodioista tulee selvempiä. Sanoitan ne ja annan ne sitten YOSHITOlle (NAKAMURA).

NAKAMURA, kun esimerkiksi laulat IMAIn sanoittamia lauluja, ajatteletko ikinä: "Nämä sanat eivät sovi tunteeseeni" tai "Haluan laulaa näin"?

NAKAMURA: Joskus kyllä. (nauraa) Silloin kysyn neuvoa häneltä hyvin varovasti. (nauraa)

Vietättekö paljon aikaa laulujen viimeistelyssä?

IMAI: Kyllä. Minulla on toinenkin bändi (HHR THRILL LOUNGE; IMAIn kolmen jäsenen bändi), jossa voin tehdä lauluja todella nopeasti. ODBZssa kokeilen erilaisia asioita tehdäkseni biisin, joten voin tehdä ne intiimimmin.

Asetteleeko jokainen jäsen oman instrumenttinsa?

IMAI: Kyllä, yleensä.
HASHIMOTO: Mutta me kommunikoimme toistemme kanssa emmekä soita yksin, joten luomme samalla kuin työskennellessämme yhdessä.

Miten teette laulunne?

IMAI: Ennen tein yleensä lauluja sanoituksen pohjalta, mutta koska olemme tehneet tätä melko kauan, teen tuskin ollenkaan lauluja sanoituksista. Nykyään teen ne yleensä kitarariffien ja melodioiden pohjalta.

Olette olleet musiikkimaailmassa mukana jo kauan aikaa, onko monikin asia muuttunut vuosien varrella? Kuten moderni teknologia musiikin tekemiseen, mutta myös "negatiivisempi" puoli muusikoille: ihmiset jakavat musiikkia netissä ostamisen sijaan. Mitä ajattelette tästä?

NAKAMURA: Emme voi tehdä asialle mitään. Kun analogiset nauhoitukset vaihtuivat CD:ihin, me jotka olimme tottuneet analogiaan olimme yllättyneitä: "Wow~! Ei ole totta!". Mutta kun virtaus kerran alkaa, se ei voi loppua. Tiedän, että jotkut ihmiset kuuntelevat vieläkin analogisesti, mutta kaikki löytyy nykyään CD:inä, joten he eivät löydä haluamiaan analogisia nauhoituksia. Sitten voit alkaa ladata CD:itä, ja kukaan ei voinut uskoa että alkaisimme ladata CD:itä kotona, mutta nykyään jokainen voi tehdä sen käyttämällä tavallista tietokonetta. Maailma on muuttunut paljon, eikä ole muuta mahdollisuutta kuin hyväksyä se. Monet ihmiset lataavat musiikkia ilman huolia, mutta me emme voi tehdä sille mitään. Emme tahdo haaskata aikaamme valittamalla siitä, koska se on tylsää. Sen sijaan meidän on mietittävä, kuinka hyväksyä se ja kuinka toimia sen kanssa. Tiedämme, että jos jollakulla on mahdollisuus saada musiikkia ilmaiseksi, hän käyttää tilaisuuden hyväkseen. Joten on parempi tehdä enemmän ja soittaa enemmän konsertteja. On aikaa miettiä, mikä on parasta meille tässä tilanteessa.
HASHIMOTO: Ja nyt tajuamme analogisuuden edut. Luulen, että tällainen tilanne tulee tapahtumaan uudestaan ja uudestaan. Näemme rahan maksamisen tärkeyden tässä maailmassa, vaikka voimme saada paljon asioita ilmaiseksi. Joten en ajattele asiasta lainkaan negatiivisesti.

Ihmiset voivat nykyään tehdä biisejä helposti käyttämällä tietokonetta. Mitä ajattelette siitä muusikkoina?

IMAI: Pidän uusista asioista. Käytän sitä kuin lelua ja nautin siitä todella paljon. Se ei tarkoita, että käyttäisin tietokonetta ODBZssa, mutta se on todella mukavaa.
NAKAMURA: Levyttäessämme voimme tehdä haluamiamme asioita todella nopeasti käyttämällä tietokoneita ja se tekee helpommaksi välittää viestimme. Emme käytä tietokone-efektejä musiikissamme, eli käytämme tietokoneita tehdäksemme asioita, joita tapasimme tehdä analogisesti. No, joskus käytämme pieniä efektejä, mutta pohjimmiltaan emme ole muuttuneet.

Voisitteko kertoa kuudennestatoista albumistanne, BAD BOOSTERista, joka julkaistiin vuonna 2005?

IMAI: Me tapasimme panostaa paljon vokaaleihin, mutta päätimme haastaa itsemme käyttämällä tässä albumissa enemmän rockin yläsointuja ja kitarariffejä.

Albuminne tiedoissa sanotaan: "Tuntiessaan ensimmäisen impulssinsa rockista, he käyttävät punkin tukipilariaan hyvin ja tuovat henkensä avoimesti esille tässä työssään."

IMAI: Kyllä. Muistan, kuinka innoissani olin kun ensimmäisen kerran soitin rockia, joten pidin sen mielessäni tehdessämme albumia.

Joten aloittaessanne BAD BOOSTERin äänitykset, päätitte tehdä albumin rockin impulsseilla ja punkin tukipilarilla?

NAKAMURA: Silloin olimme olleet vain vähän yli 20 vuotta urallamme ja tahdoimme tehdä jotain erilaista kuin ennen, koska se olisi "albumi seuraaville 20 vuodelle". Laitoimme soundimme yhteen ja se sai hiuksemme nousemaan pystyyn. Me todella tunsimme rockin voiman.

Entäpä sitä seuraava DICE, seitsemästoista albuminne, joka julkaistiin vuonna 2006?

NAKAMURA: Teimme kyseisen albumimme miettien: "Jos lisäämme inhimillisyyden ja lämmön BAD BOOSTERille, millaista siitä tulisi?".

Sanoitukset ovat täynnä inhimillisyyttä ja lempeyttä. Albuminne tiedoissa kirjoitettiin: "Tämä on lämmin ja positiivinen työ, jossa rock elää heidän kohdatessaan itsensä, heidän kypsynyt charmikkuutensa sekoittuu hyvin."

IMAI: Haluan laulaa aina kohdatessani itseni. Sanoitukset ovat tärkeät, koska merkitykset vaihtuvat sanojen yhdistyessä ja niiden voimasta. Se kiinnostaa minua tällä hetkellä.

NAKAMURA, miltä tuntuu laulaa IMAIn sanoittamia kappaleita?

NAKAMURA: Ihmiset kysyvät minulta yleensä: "Onko sinulla vaikeuksia laulaa muiden sanoittamia lauluja?", mutta koska olemme tehneet niin alusta alkaen, luulen pystyväni siihen hyvin. Laulan IMAIn kirjoittamia sanoituksia suodattimeni kautta. Voin esimerkiksi laulaa kylmiä sanoja lämpimästi. Niin kauan kun se toimii hyvin, luulen että voimme jatkaa tällä yhdistelmällä. Joskus saatan kääntyä IMAIn puoleen negatiivisestikin, kuten hän ajattelee: "Ajattelin, että tämä olisi pitänyt tehdä tällä tavalla, mutta se tehtiinkin tuolla tavalla". Jos hän ajattelee sen olevan tylsää, yhdistelmämme ei voi olla tämmöinen enää. Se tarkoittaa, että minä en voi kuvastaa hänen laulujaan hyvin. Sanomme usein: "Haluamme olla hyvän kalastajan ja hyvän kokin sekoitus", tarkoittaen: "Sait hyvän kalan!", "Jep, paista se hyvin!", "Totta kai!". (nauraa) On mukavaa, jos voimme tehdä sen noin.

NAKAMURA, onko sinulla ikinä halua laulaa omilla sanoituksillasi?

NAKAMURA: Ei, ei minulla ole! (purskahtaa nauruun) Kirjoitan joskus sanoituksia, mutta en voi kirjoittaa kuten hän. IMAI opiskelee ahkerasti ja minusta hän on mahtava.

Nyt esiinnytte kiertueellanne ODBZ TOUR 2007 GO!GO!. Millaista se on?

IMAI: Kaikista kiertueistamme tämä on ollut tähän mennessä paras. Tunteemme lavalla ovat olleet todella hyvät.

Jokavuotisessa vuoden päättävässä konsertissanne soititte kuulemani mukaan 40 kappaletta neljän tunnin aikana. Oletteko fyysisesti kunnossa?

NAKAMURA: Se on rankkaa. (nauraa)
IMAI: No, se on kuin erikoisfestivaali, ainoastaan kerran tai kaksi vuodessa.

Muutatteko keikkojenne settilistan joka kerralla?

NAKAMURA: Meillä on tietty malli ja vaihdamme yleensä joitakin osia. Emme aina tee täysin erilaisia settilistoja. Soitamme kappaleita, jotka ovat parhaita sille kaudelle.

Tuleeko uusin julkaisunne olemaan kuten tämä syksy?

IMAI: Seuraava tulee olemaan lähellä ensimmäistä impulssia, se tulee olemaan rankka, mutta samalla lämmin.
NAKAMURA: Haluamme tehdä selväksi kitarariffien tärkeyden. Olisi mukavaa jos ajattelisit: "Tämä on niin siisti!" kun intro alkaa ja "Tämä on mahtava!" kun laulu alkaa.

Oletteko kiinnostuneita soittamaan ulkomailla?

NAKAMURA: Olemme puhuneet siitä aiemmin. Minä todella haluaisin mennä ulkomaille ja soittaa niinkuin soitamme Japanissa. Kun olin lapsi, kuuntelin THE BEATLESia ja ajattelin heidän olevan mahtavia. Kun kuuntelin Deep Purplea, ajattelin heidän olevan cooleja, vaikken ymmärtänytkään sanoituksista yhtään mitään. Minä vain kuuntelin heidän sointujaan. Joten toivon, että ulkomaalaiset ihmiset tuntisivat samalla tavoin, kun soitamme japaniksi heidän maassaan.
IMAI: Hiljattain on tullut bändejä, jotka laulavat japaniksi. Se näyttää menneen vastakohdalta.
NAKAMURA: Vaikka työskentelisinkin paljon ääntääkseni englannin hyvin, en voisi ilmaista itseäni yhtä hyvin kuin syntyperäiset englantilaiset. Joten minun mielestäni on parempi laulaa japaniksi.

Jos pystyisitte soittamaan ulkomaalaisten ihmisten edessä, miten tahtoisitte vaikuttaa heihin?

IMAI: Luulen, että tekisimme asiat samalla tavoin kuin Japanissakin. Mikään ei muuttuisi.
NAKAMURA: Luulen, että tervehtisin englanniksi spiikkini alussa. (nauraa) Ehken pystyisi sanomaan sitä, mikä minun pitäisi sanoa sen jälkeen. (nauraa)

Antaisitteko viestin JaMEn lukijoille?

IMAI: Toivon, että yritätte kuunnella musiikkiamme. Olkaa kiltit, ja kuunnelkaa laulujamme edes kerran.
NAKAMURA: Olemme bändi, joka työskentelee ahkerasti Japanissa. Kuunnelkaa musiikkiamme ja kertokaa meille mielipiteenne!
KITANI: Kun tulette Japaniin, tulkaa katsomaan esiintymistämme!
HASHIMOTO: Amerikkalainen ja brittiläinen musiikki vaikutti minuun. Pidän yhä erilaisten maiden musiikista, kuten Irlannin ja Brasilian. Toivon kuulevani, mitä mieltä olette musiikistamme.