Haastattelimme Dion jäseniä heidän esiinnyttyään Ranskan Japan Expossa.
Soitettuaan upean konsertin yli 5000 ihmisen edessä Japan Expossa, Diosta on epäilemättä tullut yksi lupaavimmista japanilaisista yhtyeistä Ranskassa. JaME tutki kyseistä Distraught Overlord -ilmiötä tekemällä yhtyeen kanssa haastattelun täynnä paljastuksia.
Näin aluksi, voisitteko kertoa enemmän itsestänne ja musiikillisesta taustastanne?
Mikaru: Olen Dion laulaja Mikaru. Kaikki alkoi The Beatlesista ja sittemmin John Lennonista. Ihailen kyseistä henkilöä suuresti ja halusin jo hyvin nuorena tulla hänen kaltaisekseen. Luonnollisesti ajan kuluessa musiikillinen lähestymistapani ja musiikkimakuni muuttuivat, mutta luulen, että jos minun on nimettävä yksi minua inspiroinut henkilö, se olisi epäilemättä John Lennon.
Niinkö? Katsoessani sinua en olisi ikinä arvannut...
Mikaru: (nauraa) Se alkoi itse asiassa yläasteaikoina. Pakotin kaikki luokkatoverini kutsumaan minua Johniksi! (Kaikki muut yhtyeen jäsenet alkavat nauraen kutsumaan Mikarua Johniksi.)
Ivy: Olen basisti Ivy. Ollessani vielä peruskoulussa, 12-vuotiaana, kuulin ensi kertaa TM Revolutionin musiikkia, ja silloin päätin tulla muusikoksi. Soitin ensin kitaraa, mutta tajusin nopeasti että kitaristi joutuu aina seisomaan yhtyeen etulinjassa, eikä sellainen sopinut hyvin luonteeseeni. Itse asiassa etsin soitinta, jonka avulla pääsisin soittamaan taaemmaksi, mutta samalla kuitenkin olemaan yhtyeen peruspilari, joten valitsin basson.
Näytät todella ujolta!
Ivy: Ja olenkin! (yhtyeen jäsenet alkavat nauraen kutsumaan häntä Timideksi, joka on ranskaa ja tarkoittaa ujoa.)
Denka: Olen rumpali Denka. Ollessani yläasteella olin hyvin urheilullinen, harrastin koripalloa. Mutta 19-vuotiaana aloin soittamaan rumpuja. Minuun eniten vaikuttaneet rumpalit ovat Luna Sean Shinya sekä Dream Theaterin Mike Portnoy, jotka molemmat ovat suuresti arvostamiani artisteja. Itse asiassa aloittaessani musiikin soittamisen, soitin kitaraa musiikkikerhossa yläasteella. Meillä kuitenkin oli jo liikaa kitaristeja, joten kerhon pojat määräsivät minut soittamaan rumpuja vastalauseita kuuntelematta. (nauraa)
Erina: Olen Erina, toinen Dion kahdesta kitaristista. Ollakseni rehellinen, en koskaan ole kiinnostunut toimistotöistä, minkä takia hakeuduin luovan työn pariin, toisin sanoen ryhdyin muusikoksi. Sitäpaitsi kuuluisana on helpompaa saada rahaa ja tyttöjä! (nauraa) Kaikki tämä puhutteli minua ja siksi minusta tuli muusikko.
Eikö asenteesi ole hieman hyväksikäyttävä?
Erina: Ei. Uskon, että meillä jokaisella on vain yksi elämä, joten on mielenkiintoisempaa elää se sillä tavalla kuin itse haluaa, sen sijaan että jäisi paitsi kaikista mahdollisuuksista.
Kei: Olen Dion toinen kitaristi Kei. Pidän musiikista X Japanin ja Luna Sean takia, sillä yhtyeet vakuuttivat minut täysin esiintymisillään. Ollessani 16-vuotias sain vanhemmiltani ensimmäisen kitarani ja se sai minut todella innostumaan soittamisesta, mutta ammattimuusikko minusta tuli vasta 19 vuoden iässä.
Miten tapasitte?
Ivy: Aikoinaan Mikaru laittoi internetiin erittäin kunnianhimoisen ja mahtailevan ilmoituksen, ja juuri sen kunnianhimoisen vaikutelman vuoksi ajattelin itsekseni, että "ehkä tälläisiä ihmisiä on oikeasti olemassa". Joten tapasimme ja tulimme oitis hyvin toimeen keskenämme.
Mikaru: Saadaksemme kasaan oikean yhtyeen tarvitsimme vielä hyviä kitaristeja ja hyvän rumpalin. Joten matkamme seuraavalla etapilla tapasimme Kein. Sitten Erina tuli mukaan kuvioihin ja sen jälkeen Denka.
Kei: Olin itse asiassa tavannut Denkan jo aiemmin vastatessani internetilmoitukseen.
Mikaru: Mutta jokin yhtyeen syntymisprosessissa teki siitä ainutlaatuisen. Yleensä kasatessasi bändiä jäsenien asenne tarkistetaan ensin, sen jälkeen lavatyöskentely, musiikilliset vaikutteet, jne... Mutta me tutustuimme ensimmäiseksi henkilön sisimpään; hänen persoonallisuuteensa ja karismaansa, ennen kuin arvioimme musiikilliset kyvyt ja vaikutteet; tarkastelimme henkilöä kokonaisuutena.
Mielenkiintoista! Yhtyeen nimestä puhuttaessa, miten päädyitte Distraught Overlordiin?
Mikaru: Nimi voisi tarkoittaa "maailman suurinta järkensä menettänyttä tyrannia". Tämä tyranni on erittäin manipuloiva, suuri, turmeltunut ja vahva. Nämä luonteenpiirteet kiehtovat minua. Selvitäkseen kaikesta mitä tapahtuu tässä maailmassa, tulee olla todella vahva.
Voisiko olla niin, että konseptinne takana on rivien välistä luettava viesti; "Maailmaa manipuloivat voimakkaat ja pahat ihmiset, joita vastaan tulee taistella selvitäkseen"?
Mikaru: Jos saisin itse valita yhtyettämme edustavan kuvan, se olisi kaaoksen keskeltä nouseva torni. Emme välitä siitä, pitävätkö ihmiset meistä vaiko eivät. Tavoitteenamme ei ole saada tasapainoa kallistumaan suuntaan tai toiseen, haluamme vain olla omia itsejämme sisäisen voimamme avulla. Siksi haluaisimme olla kaaoksen keskeltä nouseva torni. Kaikista tärkeintä on olla oma itsensä.
Olette jo tehneet harvinaisen monta musiikkivideota, ottaen huomioon että olette niin nuori yhtye, mutta kaikista videoistanne Last Dance teki minuun suurimman vaikutuksen. Se näyttää olevan kuvattu eurooppalaisessa linnassa. Haluaisitteko kertoa asiasta lisää?
Erina: Itse asiassa video kuvattiin Japanissa. Linna on japanilaisen rakentama, mutta tehty eurooppalaisesta materiaalista. Joten voimme sanoa sen olevan kuin "oikea eurooppalainen linna" (hymyilee).
Voisitteko kertoa meille yhteenvedon videon kuvauksista?
Erina: Linna oli rakennettu vuoren juurelle erittäin syrjäisään paikkaan ja kuvaukset tehtiin talvella, kun ulkona oli niinkin vähän kuin -5 astetta. Ohuiden vaatteidemme, kylmyyden ja lukemattomien otosten kanssa voitte kuvitella mitä meidän oli käytävä läpi kuvausten aikana... (nauraa)
Eilen soititte Euroopan suurimmassa japanilaiseen kulttuuriin erikoistuneessa tapahtumassa. Mitkä olivat tunnelmanne konsertin jälkeen ja mitä tapahtuma merkitsee teille?
Erina: Ranskalainen yleisö ilmaisee itseään suoremmin kuin japanilainen, ja konsertin aikana heistä säteilevä energia piristi meitä ja sai meidät heti antamaan parastamme, mikä teki meidät onnellisiksi.
Kei: Japan Expo on mielettömän iso tapahtuma ja tunsimme tavallaan toimivamme japanilaisen musiikin suurlähettiläinä Ranskassa, ja olemme hyvin otettuja siitä, että saimme kokea sen näin.
Mikaru: Sain tietää, että ulkomaalaiset, kuten sveitsiläiset ja espanjalaiset, tulivat myös Japan Expoon, ja suurin yllätys minulle oli, että japanilaisella musiikilla on faneja ympäri Eurooppaa!
Oletteko koskaan ennen esiintyneet yhtä suuren yleisön edessä?
Erina: Emme, ja sen takia se oli niin koskettavaa. Tapahtuma täytti sydämemme ilolla!
Palataksemme musiikkivideoihinne, ja etenkin yhtyeen tulevaisuudensuunnitelmiin. Uskotteko julkaisevanne tulevaisuudessa kaikki musiikkivideonne DVD:llä?
Erina: Olemme jo julkaisseet kaksi maxisingleä, jotka ovat osana trilogiaa, ja jonka päätösosa ilmestyy joskus tulevaisuudessa, mutta ajattelimme julkaista live-DVD:n ensin. Kuvasimme sen toukokuussa ja sen pitäisi ilmestyä joskus elokuussa.
Vaikutatte panostavan suuresti kertomuskonseptiinne ja etenkin visuaaliseen puoleenne.
Erina: Totta, jokaisella kappaleella on oma musiikillinen ja visuaalinen teemansa, ja kehitämme pukujamme ja maskeerauspuoltamme jatkuvasti. Taiteellinen lähestymistapamme ei tule muuttumaan, se on selvää.
Meillä on vielä hetki aikaa, joten haluaisitteko sanoa jotakin ranskalaisille faneillenne?
Mikaru: Ranskalainen yleisö todella kosketti minua, ja ainoa asia mitä nyt tahdon on palata takaisin ja nähdä teidät kaikki uudestaan niin pian kuin mahdollista!
Ivy: Kiitos Eurooppa!
Denka: Seuratkaa tekemisiämme!
Erina: Rakastan Ranskaa enkä tahdo lähteä!
Kei: Lupaamme palaavamme niin pian kuin suinkin mahdollista!
JaME kiittää Dioa, JMusic-Distributionia sekä Laurent Koffelia valotuksesta kuvia varten.