Plastic Tree - Spica

Plastic Tree ei koskaan ole oikeastaan kuulunut lempibändeihini, vaikka muutamat kappaleet - kuten Makka na ito, Kuuchuu buranko ja Aoi tori - ovatkin iskeneet ja lujaa. Päätin kuitenkin arvostelumielessä ottaa yhtyeen tämän vuoden alussa ilmestyneen Spica-singlen kuunteluun ja huomasin jo ensimmäisellä kuuntelukerralla pitäväni siitä valtavasti.

Ryutaron ääntä ei voi kovinkaan vahvaksi tai kantavaksi sanoa, minkä takia Plastic Treen tuotannon parhaimmisto koostuukin isoksi osaksi herkistä ja melodisista balladeista. Singlen nimikkokappale alkaa hidastempoisilla kitaroilla, eikä muiden instrumenttien ja vokaalien mukaantulo saa rauhallista mielikuvaa rikkoutumaan; ei edes hieman voimakkaammassa kertosäkeessä. Spican melodia ei ehkä ole erityisen omaperäinen tai moniulotteinen, mutta monen tekijän summa tekee siitä kauniin ja monta kuuntelukertaa kestävän. Ryutaron ääni tuntuu olevan kuin luotu juuri tähän kappaleeseen, joten kokonaisuus on erittäin toimiva, yhtenäinen ja, tekisi mieleni sanoa, lähes täydellinen. Myös 'spica' japanilaisittain lausuttuna 'supica' kuulostaa erittäin hauskalta kertosäkeessä. Vaikka kappale kestääkin reilu 5 minuuttia, sitä jaksaisi varmasti kuunnella pidemmänkin aikaa.

Toinen raita eroaa aikaisemmasta juuri sopivalla tavalla. Romu on Spicaa nopeatempoisampi ja pirteämpi, mutta ei liikaa. Kappaleeseen on helppo päästä sisälle ja se onkin varsin letkeää kuunneltavaa. Ei varmasti yllä bändin parhaimmistoon, mutta toimii hyvin singlen kakkosraitana, vaikkakaan ei omalta osaltani siedä kovin montaa kuuntelukertaa.

Spica osoittautui singlenä erittäin positiiviseksi yllätykseksi, sillä odotukseni sitä kohtaan eivät olleet olleet kovinkaan korkealla. Tämän bändin musiikin sisäistäminen on aina ollut itselleni hieman hankalaa, mutta kun Purastikilta löytää hyvän kappaleen, siitä oppii pitämään enemmän kuin olisi odottanutkaan - ja näin kävi myös tämän singlen kohdalla.