BUCK-TICK - Tenshi no Revolver

Syyskuussa 2007 ilmestynyt Tenshi no Revolver on BUCK-TICKin pitkän uran 15. kokopitkä studioalbumi. Totta puhuen en odottanut siltä hirveän paljon, sillä en pitänyt sitä edeltäviä sinkkuja mitenkään maatajärisyttävinä. Kuuntelin levyn ensimmäisen kerran istuessani junassa, mutta jos olisin osannut arvata miten vaikuttava albumi tulisi olemaan, en olisi kuunnellut sitä muiden matkustajien katseiden alla. Kuulokkeet korvillani istuin vuoroin kyyneleet silmissä, vuoroin leveä virne kasvoillani, enkä pystynyt keskeyttämään kuuntelua hetkeksikään.

Albumi alkaa varsin popahtavissa tunnelmissa. Ensimmäinen biisi Mr.Darkness & Mrs.Moonlight on hyvin intromainen, vaikka periaatteessa onkin ihan oma kappaleensa. Biisi kasvaa ja kerää voimaa koko ajan loppua kohden, mutta varsinainen kliimaksi tuntuu puuttuvan, joten siitä tulee mieleen esimerkiksi kyokutou I LOVE YOU -albumilta löytyvä Shippuu no Bladerunner -kappale. Toisena kappaleena on aiemmin sinkulla ilmestynyt RENDEZVOUS, joka jatkaa ensimmäisen biisin popahtavuutta. Biisi tuo kaikessa huolettomuudessaan ja keveydessään mieleen BUCK-TICKin vanhan, 80-luvun tuotannon, ja vaikkei se mielestäni kuulu lähellekään albumin parhaimmistoa, RENDEZVOUS on varsin mukavaa ja leppoisaa kuunneltavaa.

Kolmas kappale Montage kiinnitti parhaiten huomioni Atsushin voimakkaalla ja kauniilla lauluäänellä, joka tulee tässä erityisen hyvin esille. Yleensä minua ei hirveästi häiritse se, etten täydellisesti ymmärrä japaninkielisiä sanoituksia, mutta Montagea kuunnellessani minulle tuli pakottava tarve ottaa selvää vaikuttavasti laulettujen sanoitusten merkityksestä. Musiikki on BUCK-TICKille yllättävän punk-rock-tyylinen, ja biisissä on runsaasti energiaa ja nuorekasta asennetta, jota ei uskoisi kovin monelta yli 20-vuotiaalta bändiltä löytyvän. Taustan jeejeejee-huudot vielä lisäävät biisin nuorekasta ja innostunutta fiilistä.

Seuraavat biisit, Lily ja La vie en Rose, ovat jääneet minulle heikoiten mieleen koko albumilta, vaikken olekaan juuri koskaan skipannut niiden yli. Molemmat biisit ovat keskitempoisia ja melko pirteitä, mutta jostain syystä, ainakin muihin tämän levyn kappaleisiin verraten, kovin huomaamattomia ja keskinkertaisia. En osaa sanoa kummastakaan biisistä mitään tiettyjä heikkouksia, mutta en sen paremmin osaa niitä kehuakaan.

CREAM SODA on ehdottomasti yksi albumin huomiotaherättävimmistä kappaleista. Ensimmäisellä kuuntelukerralla pidin sitä suorastaan hirveänä, mutta myöhemmin siitä on muodostunut ehkä kaikkein kuunnelluin kappale omalla soittolistallani. Atsushi laulaa suurimman osan kappaleesta oudolla nasaalilla äänellä, samantapaisella kuin SiX/NiNen Kimi no Vanillan. Myös tässä biisissä tunnelma ja sanoitukset ovat hyvin eroottiset, ja varmasti monen muunkin kuin minun päähäni on jäänyt soimaan "nee nee bokutte nante fuck" pahemman kerran.

Huvittavista ja eroottisista tunnelmista siirrytäänkin suoraan albumin ensimmäiseen kauniiseen balladiin RAINiin. Hisashin säveltämä musiikki ja Atsushin uskomattoman kaunis ääni luovat tässä koskettavan kokonaisuuden, joka saa kuuntelijan keskittymään täysillä musiikkiin ja fiilistelemään mukana. Toisin kuin monet muut BUCK-TICKin balladit, RAIN oli heti ensimmäisestä kerrasta helposti ymmärrettävä ja ainakin minä ihastuin siihen samantien. Taustalla soiva viulu luo täydellistä tunnelmaa kappaleen loppuosassa, eikä se ole liian hallitseva tai dramaattinen, vaan juuri sopivan huomaamaton ja kaunis.

Seuraavana vuorossa on BEAST, joka on yksi albumin raskaimmista ja nopeatempoisimmista kappaleista. Musiikista ja Imain taustalaulusta tulee erittäin hyvin mieleen hänen viime vuosien sivuprojektinsa Lucy ja heidän rock'n'roll-tyylinsä, joka tässä kappaleessa on todella onnistuneesti yhdistetty BUCK-TICKin tyyliin ja Atsushin lauluun. BEAST kuuluu ehdottomasti levyn parhaimmistoon.

Yhdeksäs biisi Zekkai jatkaa upeiden kappaleiden sarjaa, ja se onkin muodostunut omaksi suosikikseni Tenshi no Revolverilta. Kitarat ovat hyvin espanjalais-tyyliset, ja puolivälistä alkaen taustalla kuuluvat kastanjetit korostavat espanjalaista tyyliä. Toisaalta biisin rytmi ainakin poikaystäväni mukaan tuo mieleen suomalaisen humpan. Kaikesta huolimatta biisi on silti ehdottoman rokahtava ja silmänräpäyksessä BUCK-TICKiksi tunnistettavissa, vaikka tämänlainen tyylien sekoitus on heillekin uutta. Biisin kruunaa Atsushin laulu, joka kuulostaa yhtä upealta, ellei paremmaltakin, kuin häneltä on tavallista.

Albumin toinen ja viimeinen balladi on dramaattinen Snow white, joka tuo jossain määrin mieleen B-T:n edellisen albumin Jyuusankai wa gekkoun, vaikkei olekaan aivan yhtä mahtipontinen ja synkkä kuin sen albumin kappaleet. Snow white on kuitenkin tämän levyn surullisimmalta ja vakavimmalta kuulostava kappale, ja sen sopivan hiljaiset viulut luovat uskomattoman hienoa tunnelmaa. Tämän kappaleen säveltäneen Hoshino Hidehikon vahvuutena ovat mielestäni aina olleet kauniit balladit, ja tälläkin kertaa hän onnistui upeasti.

Levyn kolmen loppukappaleen ajaksi palataan jälleen pirteisiin ja jopa huvittaviin tunnelmiin. Spider toi erityisesti kitaroidensa ansiosta mieleeni vanhan Batmanin tai vastaavan sarjan tunnusmusiikin, ja varmasti nykyäänkin se sopisi loistavasti esimerkiksi jonkin humoristisen toiminta-animen tunnariksi. Spider on todella viihdyttävä ja varmasti hyvälle tuulelle saava. Toiseksi viimeinen kappale on Alice in Wonder Underground, joka ilmestyi aiemmin singlenä. Levyn kappaleista tässä kuullaan eniten Imain laulua, ja musiikki on albumin kevyimmästä päästä. Alice in Wonder Underground on hyvin helppoa kuunneltavaa, ja Atsushia lainaten kappale on todellakin "poppy and hippy".

Viimeinen kappale REVOLVER alkaa omituisella introlla, jossa kuullaan korkealla äänellä lauletusti kertosäkeen sanoja. Intro on todella erikoinen, enkä osaa päättää onko se hauska vai häiritsevä. Sama korkea ääni kuuluu varsinaisen kappaleenkin alettua taustalla. REVOLVER itsessään on kuitenkin aivan loistava kappale, yksi levyn nopeimmista ja rokkaavimmista. Todella onnistunut tapa päättää Tenshi no Revolver -albumi.

Kokonaisuutena Tenshi no Revolver yllätti minut todella positiivisesti. Mielestäni aiemmin ilmestyneet sinkut RENDEZVOUS ja Alice in Wonder Underground eivät tee kunnolla oikeutta koko albumille, ja olisin itse valinnut sinkuiksi aivan eri kappaleet. Tenshi no Revolver on yllättävän monipuolinen albumi, toisaalta sen nuorekas ja huoleton tunnelma tuovat mieleen bändin varhaisen tuotannon, mutta toisaalta mukana on BUCK-TICKille aivan uudenlaisia sävyjä ja kokeiluja. Olin jo hieman kyllästynyt B-T:n viime vuosien goottityyliin, ja olenkin nyt tosi iloinen, että he ovat palanneet tämänkaltaiseen leikkisään rock'n'roll-tyyliin, joka sopii heille todella hyvin.