m.o.v.e. USA:ssa - haastattelu ja lehdistötilaisuus

JaME haastatteli m.o.v.e.:n jäseniä Washingtonin Seattlessa hieman ennen yhtyeen konserttia tunnetussa animetapahtumassa Sakuraconissa.

Haastattelu

Hei ja tervetuloa takaisin Yhdysvaltoihin! Esittelisittekö itsenne lukijoillemme?

Motsu: Olen Motsu, minä hoidan räppäämisen.
Yuri: Olen laulaja Yuri.
t-kimura: Säveltäjä, sovittaja ja kitarat.

Miksi valitsitte nimen m.o.v.e.?

t-kimura: Motsu ja minä olimme tunteneet toisemme sellaiset 10 tai 15 vuotta, melkoisen pitkään, ja halusimme työskennellä erilaisten kuulemiemme genrejen kanssa. Emme halunneet jumiutua yhteen genreen, joten valitsimme m.o.v.e.:n (=liike), ikään kuin kertoen meidän kykenevän liikkumaan erilaisten tyylien lävitse sekä sulauttamaan ne kaikki yhteen.

Soititte Yhdysvalloissa viimeksi vuonna 2005; jännittääkö olla täällä taas?

Motsu: Tämä on kolmas kertamme ja odotamme konserttia todella innoissamme.

Mikä teidän silmissänne on japanilaisen ja amerikkalaisen yleisön suurimmat eroavaisuudet?

Yuri: Henkilökohtaisesti painottaisin sitä, että japanilaiset kuulijat tulevat paikalle musiikin vuoksi, siinä missä amerikkalaisille kuulijoille laulujen tunteminen ei merkitse yhtä paljoa, vaan he nauttivat hetkestä ja tekevät konsertista intohimoisen kokemuksen. Sen tietäminen on erittäin mahtavaa. Ja jos eteen sattuu heidän tuntemansa laulu, he laulavat sen todella lujaa! Aivan upeaa!
Motsu: Äänenne ovat niin ISOT! Kehonnekin ovat isot.

Tänä vuonna yhtyeenne viettää 10-vuotisjuhliaan. Oletteko suunnitelleet jotakin erityistä tämän kunniaksi?

t-kimura: Keskustelemme juuri erinäisten levy-yhtiöiden kanssa. Olemme miettineet uusia levyjulkaisuja sekä keikkoja. Suunnitteilla on myös paljon muuta, mutta asiat ovat vielä tavallaan salaisia. Emme voi laskea niitä vielä ilmoille. (nauraa)

Minkä hetken kukin teistä muistaa vahvimpana näiden 10 vuoden ajalta?

Yuri: Ulkomailla käyminen on ollut todella mahtavaa. Omasta puolestani sanoisin keikat ja kaikenlaiset asiat mitä meille on sattunut. Kaikenlaisten ihmisten tapaaminen - kuten erinäiset työntekijät ja fanit.
t-kimura: Itse nimeäisin ensimmäisen levymme tekemisen uudelleenkokemisen. Ulkomaille saapuminen ja soittaminen tuovat sen tunteen taas mieleeni.
Motsu: Minun mieleeni on jäänyt viime vuonna tai pari vuotta sitten [anime-sarja] Initial D:tä varten tehty musiikkivideo, missä meillä ei ollut osaa, vaan Initial D:n tuottajat ja ohjaajat tekivät sen. Siinä Initial D:n päähahmo, kuski nimeltä Takumi, kilpaili autollaan m.o.v.e.:n jäseniä vastaan. Hän oli toinen ajaja ja vaikken ollutkaan mukana videon suunnittelussa, ne ilmeet olivat upeaa nähtävää. Se kuinka minulle oli annettu väsyneisyyden ja järkyttyneisyyden ilmeitä; video oli todella hyvin piirretty.

Mikä on mielestänne suurin saavutus näiden 10 vuoden ajalta?

Motsu: Kaksi vuotta sitten teimme klubikiertueen ja se oli todellinen menestys.
t-kimura: Ja ihan vain se, että olemme pystyneet jatkamaan erilaisten genrejen miksausta ja yhdistelemistä, se on myös suuri saavutus.

Kuulimme teidän työskennelleen yhdessä 8-ballin kanssa Speed Master -kappaletta varten. Millainen tämä kokemus oli? Olitteko tehneet töitä 8-ballin kanssa ennemminkin?

Yuri: Se oli ensimmäinen kertamme, todella hauskaa.
Motsu: 8-ball teki tunnuskappaleen [kilpa-autojen drifting-sarjaan] D-1 Grand Prix'hin.
t-kimura: Saimme mahdollisuuksia tavata ja työskennellä yhdessä erinäisissä konserteissa. Joten totesimme "Mitä jos tällä kertaa äänittäisimme?". Se oli todella hauskaa.
Yuri: 8-ball laulaa vain englanniksi ja minusta se oli mielenkiintoinen yhteistyö, sillä päädyimme luomaan kappaleen puoliksi englanniksi ja puoliksi japaniksi. Se oli todella hauskaa.
t-kimura: 8-ballin laulaja taitaa olla Yhdysvaltojen kansalainen.
Motsu: Teemme varmaan jotain vielä myöhemmin; haluaisimme kovasti työskennellä heidän kanssaan uudelleen.

Mitä olette tehneet Gridin julkaisun jälkeen, lukuun ottamatta Speed Master -singleä? Voimmeko odottaa pian uutta albumia?

Motsu: Olemme vähän äänitelleet siellä sun täällä.

Se on siis salaisuus? (ihmiset nauravat ja nyökkäilevät puolin ja toisin)

t-kimura: Juuri nyt olemme suuntaamassa äänitysvaiheeseen.

Olette tuottaneet lauluja niin monessa eri tyylissä: on eurobeatia, rockia, latinalaisia soundeja. Saitteko intonne erilaisia tyylisuuntauksia edustavilta artisteilta vai tulivatko nämä vaihtelut luonnollisena osana luomisprosessianne?

Motsu: Tyyliä vaihtaessamme koemme saavutuksen tunnetta, tyyliin "Mahtavaa, teimme sen!". Olemme valmiita siirtymään eteenpäin.
t-kimura: Meillä ei ole kiinnostusta tehdä jo aiemmin tekemäämme musiikkia. Tykkäämme siirtyä eteenpäin.

Onko mielessänne artisteja, joilta olette saaneet vaikutteita tai joita ihailette?

Motsu: Mietitäänpäs... amerikkalaisia bändejä?

Mitä tahansa bändejä.

Motsu: No, jätän MTV:n auki ja joskus pysähdyn ja sanon "Oi! Tämä on todella hyvä." Ja sitten tarkistan artistin nimen. Joskus levyä ei ole vielä julkaistu Japanissa, joten sitä täytyy jahdata. Underground-artisteilla on joitakin lauluja, jotka iskevät minuun ja joista todella nautin.
Yuri: En oikeastaan tiedä. Olen jo alusta lähtien yrittänyt kuunnella montaa erilaista genreä. En ihaile montaakaan henkilöä...
Motsu: Entäs minä...? (nauraa)
Yuri: Kyllä minä todella ihailen Kimuraa ja Motsua. Ketään muuta tiettyä henkilöä minulle ei kuitenkaan tule mieleen. Viime aikoina olen kuunnellut paljon rockia ja pidän siitä suuresti. Lähinnä bändejä, joissa on naislaulaja.
t-kimura: Onko sinulla tarpeeksi paperia? Joudut ottamaan koko sivullisen muistiinpanoja. (nauraa) Nine Inch Nails, Linkin Park, Prodigy, he ovat todella suosittuja, Depeche Mode, Hans Zimmer: The Pirates of the Caribbean -soundtrack. Siinä oli amerikkalainen musiikki. Eurooppalaisessa musiikissa pidän enemmän rumpupainotteisista bändeistä.

Minkä kappaleen esittämisestä kukin teistä nauttii eniten?

Motsu: Itse sanoisin Dog Fight, koska tiedän siinä olevan paljon aikaa omaan kukkoiluuni.
Yuri: Minä pidän kovasti Trancesta. Tykkään myös Gridin Sail awaysta; se sopii minulle.
t-kimura: Pidän suuresti keikkoja varten tekemistämme uudelleensovituksista.

Yuri, harjoitatko ääntäsi selvitäksesi m.o.v.e.:n monista erilaisista musiikkityyleistä?

Yuri: En treenaa erityisesti yksittäisiä genrejä varten. Eikä minulla ole tiettyä päivää, jolloin menen harjoituksiin, vaan olen debyytistäni lähtien tehnyt sitä vaihtelevissa määrin. Ohjaajani on ollut sama debyytistäni lähtien, naisopettaja.

Mikä musiikkityyli on mielestänne helpoin esitettävä?

Motsu: Pidän vauhdikkaammasta musiikista, kuten lauluista jossa on 180 iskua minuutissa, se tempo on minusta mukavin. Siispä laulut kuten Dog Fight ja World's End, laulut jotka muuttuvat puolitempoon.
Yuri: Katsotaanpas. Yleensä ottaen rock on minulle helpompaa. En oikein osaa nimetä mitään tiettyä kappaletta, mutta useimmiten rock-tyyliset kappaleet ovat minulle helpoimpia.
t-kimura: Sanoisin, että mikä tahansa laulu jossa on paljon kitaraa, koska soitan sen. Sen sijaan paljon kosketinsoitinsekvenssejä sisältävät laulut, niissä sekvenssit on ohjelmoitu ja siksi niitä on vaikeampi esittää lavalla.

t-kimura, olet tuottanut ja säveltänyt m.o.v.e.:n lisäksi kovin erilaisille bändeille. Mikä toi sinut sellaisen työn pariin? Kuinka kuvailisit m.o.v.e.:n oman musiikin ja toisten artistien musiikin tuottamisessa ilmeneviä eroavaisuuksia?

t-kimura: No, ensinnäkin, säveltäessäni m.o.v.e.:lle pidän todella tärkeänä sitä että nautin asiasta, että se on mielestäni hauskaa. Se on tässä avainasiana. Toisten artistien kanssa, heillä on omat päämääränsä ja ne vaihtelevat projektista projektiin. Säveltämiseni riippuu heidän päämäärästään, jos se on myynnin nostattaminen tai jokin muu seikka, sitten keskityn siihen.

Olette tehneet tunnuskappaleita moniin animeihin ja elokuviin. Onko se mielestänne auttanut tutustuttamaan amerikkalaiset fanit musiikkiinne?

Motsu: Ehdottomasti.
Yuri: Emme olisi täällä ilman Initial D:tä. (nauraa)
t-kimura: Olisimme varmaan ikkunanpesijöitä tai jotain. (nauraa)

Suosittelisitteko tunnuskappaleiden tekemistä muillekin amerikkalaista suosiota hakeville bändeille?

t-kimura: Japanilaisille bändeille?

Niin.

t-kimura: Luulen, etteivät monetkaan japanilaiset artistit tajua tällaisien tapahtumien olemassaoloa. Että teillä on tällaisia coneja. Ihmiset kuulevat että musiikkia leviää Yhdysvaltoihin, mutta heillä ei ole turvallista tunnetta siitä että pystyisivät isoihin myyntimääriin.

Onko teillä viimeistä viestiä faneillenne?

Motsu: Pääsemme tulemaan vain sopivan tilaisuuden tullen, joten tällaisen mahdollisuuden tullessa eteen on vain väännettävä kaikki hyöty irti.
Yuri: Toivon, että huominen konsertti olisi suuri menestys ja että se auttaisi meitä palaamaan uudelleen Yhdysvaltoihin.
t-kimura: Erinäisten kulttuurien keskinäinen kommunikointi ja toisilta oppiminen on mielestäni mahtavaa. Olen todella iloinen nähdessäni sitä tapahtuvan.
Motsu: Tulkaa vuorostanne Japaniin soittamaan!

-

JaME otti osaa myös m.o.v.e.:n lehdistötilaisuuteen konsertin jälkeisenä päivänä, 8. huhtikuuta. Tuolloin saimme mahdollisuuden esittää vielä muutaman lisäkysymyksen.

Lehdistötilaisuus

Eilinen konserttinne oli mahtava. Oletteko tyytyväisiä esiintymiseenne sekä yleisöltä saamanne energian määrään?

Yuri: Se oli mahtavaa. Itse asiassa me todellakin saamme energiaa yleisöltä aina Amerikkaan tullessamme. Erityisesti tämä Seattlen-konsertti, olimme todella iloisia keikkamme saamasta vastaanotosta ja ihmeissämme siitä kuinka fanit ravistelivat rakennusta. Olemme myös iloisia siitä että täällä rakennukset ovat vankasti tehtyjä! (nauraa)

Toitte mukananne sangen vakuuttavia sessiojäseniä. Kertoisitteko jokaisesta vähäsen? Kuinka pitkään olette tunteneet heidät tai työskennelleet heidän kanssaan?

Motsu: Kosketinsoittaja Charlie K. toimii bändimme johtajana. Hän tekee samaa monien artistien kanssa, mukaan lukien Otsuka Ai. Charlie K. on tehnyt töitä kanssamme jo 10 vuotta. Kitaran varressa meillä oli Yonezawa; hän soittaa Kumiko Yamashikalle. Rummuissa taasen oli Age of Punkin Okazaki Katsushige. Lisäksi hän toimii myös Lucyssa BUCK-TICKin Imai Hisashin kanssa. Bassossa oli Hiroki. Hän soittaa HYDElle ja on tehnyt töitä Gacktin kanssa.
t-kimura: Hiroki on ryyppykaverini. High school -aikoina hän kuului goottibändiini. Se oli industrial rock -bändi nimeltä Death Master. Itse asiassa äänitämme yhä sen bändin kanssa Ranskassa.

Palaatteko vielä Yhdysvaltoihin?

Yuri: Meillä ei ole vielä tarkkoja suunnitelmia, mutta haluamme kyllä. Meidät on kutsuttu Saksaan, mutta haluamme esiintyä yhä enemmän sekä Yhdysvalloissa että Euroopassa.

Suuret kiitokset ajastanne!

JaME kiittää m.o.v.e.:n jäseniä ajastaan, sekä avexia ja Sakuraconia kaikesta avusta.