Haastattelussa CATSUOMATICDEATH

JaME haastatteli kiintoisaa CATSUOMATICDEATHiä Saksan-kiertueensa alku- ja loppupuolella. Keskustelun aikana puheeksi nousi niin elämä ja kuolema kuin rock'n'rollin jumalakin.


Miksi nimesitte itsenne sushiravintolan kalaruoan mukaan? Se on varmaankin yksi innovatiivisimpia tapoja antaa bändille nimi.

Acekay: Ensinnäkin, tykkään syödä katsuota, se on kala. Toiseksikin, haluamme olla kuin katsuo. Tiedätkö mikä katsuo on?

Se on tonnikala?

Acekay: Niin, se on tonnikala. Ja ne kiertävät jatkuvasti Tyyntä valtamerta - seuraten planktonia. Ne kiertävät aina Tyyntä valtamerta ja me haluamme olla niiden kaltaisia. Kunnioitamme kaloja, syömme paljon kalaa. Ja siksi nimesin bändini kalan mukaan. Ne seuraavat Japaninvirtaa saadakseen lisää planktonia - me kierrämme ihmisten perässä.

Käytätte erikoisia asuja. Liittyvätkö silinterit ja kimonot jotenkin Japanin Meiji-kauteen? (lisäys: vuodet 1868-1912)

Acekay: Jep, aika pitkälti! Se oli sitä aikaa, kun japanilaiset tutkivat länttä. Ihmiset eivät silloin olleet varmoja mitä tehdä, tiesivät vain hattujen ja kenkien olevan todella siistejä. Siispä he käyttivät saappaita ja silkkihattuja yhdessä kimonoiden kanssa. Me tunnemme samoin ja siksi pukeudumme ajatustemme mukaisesti. Mutta käyttämämme kimonot ovat erityisiä surukimonoita; niitä käytetään häissä tai hautajaisissa. Selitän mitä CATSUOMATICDEATH tarkoittaa: jokainen keikkamme on kuin hautajaiset, jossa yritämme nujertaa itsemme uusien itsejemme kutsumiseksi, eli jokaisen keikan jälkeen olemme joku uusi. Jos emme pysty siihen - se on epäonnistuminen. Siksi piiskasin Hikaria. Kuolemme jokaisella lavalla, siksi pukeudumme surukimonoihin. Ne ovat samalla sekä hautajaiset että syntymäpäiväjuhlat.

Kutsutte itseänne "occult grunge rock'n'roll" -bändiksi. Mikä teissä on okkulttista?

Acekay: Kuulin sen jossakin, se taisi olla nukkuessani kun ääni sanoi "o-o-occchhh". Mielestäni se oli "occult"... Ei siihen oikeastaan ole syytä, perusvaistoa vain.

..Inspiroidut siis nukkuessasi kuulemista mysteerisistä äänistä?

Acekay: Kyllä vain. Itse asiassa kuulin rock'n'roll-jumalan äänen ollessani niin rahaton, etten pystynyt ostamaan edes kitaraa. Hän sanoi minulle "Acekay, mene Saksaan", ja sitten soitin Yukalle ja sanoin hänelle "nukkuessani junassa kuulin äänen". Hän oli hyvin innoissaan ja sanoin "tapasin jumalan ja hän kehotti minua lähtemään matkalle". Tositarina.

Sanotte olevanne hyvin pieni indies-bändi - maksatte siis itse eteen tulevat kustannukset. Kuinka onnistuitte tulemaan Saksaan näinkin pitkälle kiertueelle, eikö se ole vaikeaa?

Acekay: Tiedätkö mitä me teemme? Me vain tulemme, heitämme kaiken peliin. Japanilaiset indie- ja major-bändit, jopa eräs major-levy-yhtiö, he kyselevät aina meiltä "kuinka te menette sinne? Liity levy-yhtiöömme ja auta meidätkin sinne". Sanon heille "tiedätkö, se maksaa paljon". Mutta he eivät auta - koska se on liian kallista. Siispä me vain tulemme. Palatessani minulla ei ole mitään. En tiedä tarkkaan mitä kiertue maksaa, sillä en halua tietää. Ehkei minulla palattuani ole autoa tai taloa - en välitä. Minulla on bändini. Olemme varmaan ainoa indie-bändi, joka on täällä itsekseen. Emme saa keneltäkään apua, emme halua apua. Sillä tämä on ainoa tapa aikuistua. Monet yksittäiset ihmiset auttavat meitä, bändikaverini ja ystäväni. Siksi olen täällä - koska luotan näihin ihmisiin.

Miksi valitsit kiertuemaaksenne Saksan jo toista kertaa?

Acekay: Mitäs luulisit? (nauraa) Viime vuonna kuulimme huhuja sellaisesta maasta kuin "Deutschland" ja tavallaan vain livahdimme sisään. Tällä kertaa meillä on iso laiva ja olemme löytöretkeilyvaiheessa, kartoittaen uusia maailmoja. Tulimme todella, todella kaukaisesta maasta...

..Nimeltä Nihon.

Acekay: Niin, hyppäsimme todella ison linnun selkään ja lensimme tänne, siinä meni useampi tovi! Tullessamme lensimme Silkkitien yli, se oli pitkä matka. Niin, olemme siitä kimonomaasta. (nauraa) Mutta tällä kertaa meillä on hurjan hauskaa, tämä on ensimmäinen keikka, mutta tuntuu kuin se olisi jo viimeinen. Keikka oli hyvä ja kaikilla oli hauskaa. Kaikilla oli yllään mustaa kuten meilläkin, olette selvästikin mukana.

Mainitsitte kotisivuillanne muutamia muita Euroopan maita joissa haluaisitte kiertää, mutta tällä kerralla tulitte vain Saksaan. Miksi?

Acekay: Kuulin huhuja (nauraa) todella, todella kaukaisessa maassa, että me olemme hyvin samankaltaisia. Olemme hyviä tekemään, teemme hyviä asioita. Meitä ei oikeastaan kiinnosta muu kuin hyvien asioiden tekeminen; innostumme tehdessämme hienoja asioita ja pidän sellaisesta luonteenlaadusta. Parhaat ystäväni ovat täällä ja he tukevat minua... ei huvittanut mennä muihin maihin.

Selittäisitkö mitä kiertuenimi "Age of Exploration" (=kartoituksen / löytöretkeilyn aika) sinulle tarkoittaa?

Acekay: Historiallisesti ajatellen ihmiset kuten Kolumbus, poliitikot ja kenraalit ovat kartoittaneet maailmaa. Mutta nyt on mielestäni bändien vuoro lähteä ulkomaille. No, sellaista liikettä on ollut suurten levy-yhtiöiden piireissä jo kauan, mutta meillä on asialle erilainen merkitys: nyt on todellisten indie-muusikoiden aika, sellaisten jotka haluavat ostaa oman laivansa omilla rahoillaan, kerätä porukkansa ja lähteä sitten ulkomaille. Ja jos tämä onnistuu, se tulee olemaan tärkeää kaikille maailman indie-bändeille. Olemme ikään kuin koko indie-maailman pioneereja. Sitä "Age of Exploration" tarkoittaa.

Jos pääsemme omillemme tai tienaamme rahaa tai jatkamme vain tulemista, koska saamme tarpeeksi rahaa, se tarkoittaa sitä että myös te voitte tulla Japaniin ilman suurta tukea - testaamme voiko indie-bändillä olla sitä mahdollisuutta. Ei tarvitse olla supersankari pystyäkseen kiertämään, kaikki mitä tarvitaan on hyvä ymmärrys, ihmisiä ja vahva tahto. Jos todella haluaa jotakin, ihmiset kyllä ymmärtävät, niin kuin sinä nyt. Sitä musiikillinen löytöretkeily on.
Mielestäni musiikki on yksi tehokkaimmista tavoista murtaa ihmisten väliset muurit - eikä sen ilmiön tulisi riippua suuren levy-yhtiön rahoista. Haluamme ihmisten lähenevän ja muotoutuvan yhdeksi... no, ei heidän nyt ihan yhtä tarvitse olla, mutta meillä on yhteinen ymmärrys, siispä sinun täytyy mennä sinne, puhua ihmisille ja todella tarkoittaa sitä mitä sanot. He ymmärtävät sinua, vaikkakaan eivät osaa kieltäsi. Ja se on politiikkaa. Olen itse rock'n'rollin poliitikko. Olemme täällä kuin diplomaatit musiikin kautta, joten tämä miten nyt teen on kuin kulttuurillista vaihtoa.

Meillä on paljon päämääriä tänä kartoituksen aikana. Jos olisin tullut tänne levy-yhtiön rahojen ja tuen saattelemana, se ei olisi kuin oikeaa löytöretkeilyä, se olisi työtä. Yritämme tehdä kaiken itse. Ehkä saan lopulta kympin, jotta voisin ostaa saksalaista tupakkaa itselleni, osoittaakseni kaikille että "kävin siellä!". Tämä kiertue kuitenkin on mahdollinen ja kartoituksen aika alkanut.

Kävimme kaikissa pienissä kylissä, joita et tiedä olevankaan, kuten Wasserburg ja Augsburg, Obermarchtal, Habach - ja sitten oli yksi paikka nimeltä Bad Endorf, pieni kaupunki, ja meidän keikkamme oli täynnä! Klubi oli tarkoitettu 100 ihmiselle ja siellä oli niitä 140 tai 150. Aivan tupaten täynnä! Oli niin kuuma, etten pystynyt hengittämään ja yhden laulun esitettyäni en pystynyt enää pitämään kimonoa ylläni, oli pakko avata ikkunat. Siispä se tapahtuu. Et tarvitse isoa esiintymispaikkaa, jos todella haluat tehdä jotakin. Et tarvitse tukea, levy-yhtiötä, sopimuksia, siitä vain menoksi.

Saitte myös mahdollisuuden kiertää Kiinan & Hong Kongin läpi, kuinka yleisö reagoi?

Acekay: Hong Kong oli niin upea, kuin koko maailma yhdessä paikassa! Siellä on englantilaisia, kiinalaisia, kantonilaisia ja ranskalaisia ihmisiä, kaikkia sekaisin. Tunsimme olomme hyväksi, sillä meillä on länsimaalaiset päät ja japanilaiset vartalot. Ja Kiinassa! Siellä lapset saarsivat meidät, emmekä kuulleet monitoreita. Se oli niin äänekästä - tyyliin "AAAAH!" "YUKAAAA!" - eivätkä he menneet takaisin ennen kuin saivat meistä kuvat. Siellä moni osti CD:mme, joten kaipa heillä oli hauskaa. He olisivat varmaan ostaneet levyistä pelkät valokopiotkin.

Virallisten kotisivujenne linkeissä on listattuna saksalaisia bändejä. Tapasitko heidät viime kiertueellanne?

Acekay: Olen ollut yhteydessä viime kerralla kanssamme soittaneiden bändien kanssa. Yksi niistä on SHE-MALE TROUBLE, he ovat rock'n'roll-bändi. Lisäksi soitimme Münchenin Free And Easy -festivaalilla viime vuonna, jossa Mouse on Mars esiintyi toisella lavalla. Emme olleet päälavalla ja tanssimme technoa heidän musiikkinsa tahtiin. Olimme niin kuin OOMPH-OOMPH-OOMPH-(huutaa)... se oli todella hauskaa. Ja tapasimme metallibändi demon waxin, Emile Bosen ja niin monta muutakin bändiä. Pidämme yhteyttä toisiimme. Ja silloin kun esiinnyimme Hampurin Kaiserkellerissä, siellä oli bändi nimeltä Supercrush ja he pyysivät meitä soittamaan yhdessä.

Kuten sanotte kotisivuillanne, teillä on myös yhteys moniin kuuluisiin japanilaisiin bändeihin, kuten POLYSICSiin ja Guitar Wolfiin. Onko teillä erityinen suhde heihin? Oletteko harkinneet kiertämistä yhdessä?

Acekay: Se saattaa toteutua jos he unohtavat rahan. Yuka on soittanut Guitar Wolfissa ja POLYSICSissä, hän on heidän hyvä ystävänsä. Yuka oli mukana kun POLYSICSin laulaja, hra Hayashi, meni naimisiin. Olemme todella hyviä ystäviä, mutta soittaaksemme yhdessä heidän tarvitsisi saada välillemme oikein hyvä sopimus... sitten meidän pitäisi antaa heille rekallinen dollareita, enkä pidä siitä. (nauraa)

Hikari, kuulut maineikkaaseen ACMA-yhtyeeseen, kuten muutama muukin entinen Catsuon sessiojäsen. Liittyvätkö yhtyeenne jotenkin toisiinsa vai miksi niin moni ACMAn jäsen on ollut mukana myös Catsuossa?

Hikari: Jep, todella moni! Se johtuu siitä että olemme hyviä ystäviä, minä esittelin Acekayn toisille.
Acekay: Hikarin kaverit ovat hyviä muusikoita, hänellä on yhteyksiä suuriin nimiin... Kauan sitten hän soitti X Japanin kanssa, hän on senpaini. Pidän hänen musiikistaan ja hänen ystäviinsä kuuluu Sugizo, L’Arc~en~Ciel ja muita. Hän on idolini ja mahtava kitaristi, siksi pyysin hänet mukaan. Kaikki ACMAn jäsenet ovat olleet apuna ja tukena, mutta Hikarista pidän eniten. (nauraa)

Olit mukana major-levy-yhtiön omnibus-levyllä muutama vuosi sitten. Kuinka pääsit sille albumille ja miksi vitsailet siitä kotisivuillasi?

Acekay: Koska silloin joukko Universal Recordsin uusia rahantekijöitä oli juuri päässyt collegesta, eivätkä he vielä tienneet millä tehdään rahaa, mikä on hyvää ja niin pois päin, joten he valitsivat nipun indie-muusikoita ja se oli täysi virhe. He ymmärsivät indie-maailman väärin... he julkaisivat underground-bändien kokoelman major-piireissä.
Yhtiö yksinkertaisesti ajatteli että "tämä juttu kiinnostaa - satsataan siihen rahaa!" ja he käyttivät paljon rahaa painaen pinon levyjä ja yrittäen myydä niitä puhtaissa kaupoissa, eikä kukaan ostanut. Se saa minut nauramaan sille kuinka väärin pukupellet meidät käsittivät.

Pidät kuulusta Yutaka Ozakista, kuinka paljon hän on vaikuttanut sinuun?

Acekay: Ensimmäinen soittamani japanilainen laulu oli Ozakin. Hän on kuin Japanin Bob Dylan, soittaa akustista kitaraa ja huutaa. Tapasin ottaa kitarani mukaan puistoon ja laulaa siellä poliisin tuloon asti. Sitten matkasin Yhdysvaltoihin ja lauloin yhä Ozakia. Ihmiset pitivät siitä, mutta aloin pitää X Japanista ja myöhemmin esitin räppiä... ja nyt soitan "occult grunge rock'n'rollia"! Ozakin teokset eivät ole lyriikkaa, ne ovat runoutta. Sama koskee minua, siksi minulla on sellainen outo rytmi.

Onko sinulla yhtä tai kahta suosikkilaulua häneltä?

Acekay: I love you on hyvä, Birth on hyvä, Jûgoreru on hyvä, Seventeen’s Map on hyvä - kaikki ovat hyviä. Ne ovat myös hyvä tapa oppia japania, sillä hänen lyriikkansa ovat suorasanaisia.

Acekay, olet opiskellut filosofiaa Columbian yliopistossa New Yorkissa. Vaikuttaako se musiikkiisi tai sanoituksiisi?

Acekay: Kaikki sanoitukset ovat G. F. Hegelin ja Nietzschen seuraamusta. Tein opinnäytetyöni Hegelistä, kirjoitin filosofian historiasta. Sen jälkeen etenin Tokion yliopistoon ja lukiessani filosofian tohtoriksi opiskelin myös saksalaista filosofiaa. Lisäksi opiskelin amerikkalaista kirjallisuutta ihan vain huvin vuoksi ja päädyin luennoimaan siitä kaikkialle. Ja tämä on osa luentoani, seuraamusta siitä mitä opin tästä kaikesta. Se on hurja sekoitus, sitä voisi kutsua "maailmankirjallisuudeksi".

Sinulla on kappale nimeltä "Kyrie Eleison" (=kreikaksi "Herra armahda"), termi joka liittyy kristinuskoon. Oletko uskonnollinen?

Acekay: Uskon musiikin jumalaan ja rock'n'rollin jumalaan. He ovat aina auttamassa minua. Joskus minulla on vain rock'n'rollin jumala, mutta välillä saan tavata musiikin jumalan. Onnistumme silloin kun molemmat tulevat yhdessä.

Yuka, olet yksi niistä vähistä naisrumpaleista. Miksi valitsit rummut instrumentiksesi?

Yuka: Siksi että hävisin kivi-sakset-paperi-pelin ollessani viidentoista. Halusimme muodostaa bändin ja minä halusin soittaa koskettimia, mutta hävisin. Ja niin se alkoi. Aluksi se ei mielestäni sopinut minulle, mutta soittaessani ihmiset sanoivat jatkuvasti tämän olevan instrumenttini. Siitä asti rumpujen soittaminen on ollut mielestäni hauskaa ja nyt se on instrumenttini. Olen tyytyväinen rumpuihin, sillä niiden avulla energia on helposti käännettävissä esiin ja rummut ovat todella lähellä vartaloa, ilman vahvistimia ja sellaista.

Mikä sai sinut liittymään Catsuoon?

Yuka: Ennen Catsuoon liittymistäni soitin sekvenssereitä käyttävissä bändeissä ja kaipasin rock'n'rollin ihmiskosketusta. Catsuon musiikki on hyvin eloisaa ja tunteellista, ilman naksahduksia ja muuta, siispä otin sen haasteena.

Hikari, entä sinä?

Hikari: No, minua pyydettiin mukaan... (nauraa)

Mikä sinulle on se ACMAn ja Catsuon välinen eroavaisuus?

Hikari: Nämä bändit ovat aivan erilaisia. ACMA on oma bändini missä toimin vapaasti ja päätän kaikesta. Tässä Acekay on johtaja ja minä olen se, joka auttaa toteuttamaan sen mitä hän haluaa tehdä. Se on todella mielenkiintoista. Tämä on ensimmäinen kerta kun olen tässä osassa ja olen oppinut paljon tästä tilanteesta.

Catsuo on kiertänyt Saksaa pitkin ja poikin - kertoisitko kokemuksistasi, mistä pidit eniten?

Acekay: Ruoka, vesi, ilma... kaikki on todella hienoa, mutta mielestäni kiintoisinta olivat ihmiset. Kaikilla saksalaisilla bändeillä on todellista alkuvoimaa. Japanilaisilla klubeilla soittaessaan useimmat bändit ovat ikään kuin "tarvitsen monitorit, tarvitsen sitä ja tätä" ja tuovat mukanaan vain kitaransa, kaikki muu lainataan paikan päältä. Täällä jotkut bändit, kuten Helldriver - kolminelikymppisiä, seksikäs bändi, vanhan rock'n'rollin kansaa - he tuovat omat PA-settinsä! Mikserit, vahvistimet, mikrofonit, kaiken! He asentavat koko paikan itse ja luovat kunnon show'n. Meillä oli paljon ihmisiä Hampurissa ja mietimme: "ääni on paljon parempi kuin Japanissa soittamissamme paikoissa". He tekevät kaiken itse. Kerran joku yleisöstä piti PA-kaiutinta käsissään, sillä se oli tippumaisillaan. Hän sanoi "rakastan sinua, pidän tätä sinulle" ja piteli sitä päänsä päällä koko konsertin ajan, jotta ihmiset kuulisivat ääneni! Mielestäni ihmiset täällä uskovat vahvemmin rock'n'rolliin ja se voima on upeaa. Japanilaiset eivät enää oikein usko rock'n'rolliin, he vain kysyvät "voiko sillä tehdä rahaa?". Niin moni eksyy tieltä luullen sitä genreksi, jolla ei voi tehdä rahaa. Mutta täällä, niin moni pitää sitä elämisen arvoisena ja se näkyykin päästä varpaisiin asti, etteivät he ole tehneet mitään muuta kuin rock'n'rollia! (nauraa) Eivätkä he ole vain muusikoita - he ovat isoja faneja, kuten jalkapallojoukkueen kannattajia. Sitä minä yllätyin. He ovat ihmisiä, jotka pyhittävät itsensä rock'n'rollille. He tulevat hulluiksi jos pitävät siitä - vaikkei kukaan halua sanoa sitä ääneen, he tulevat hulluiksi. Ja se auttoi meitä paljon. Soittaessamme lähiöissä ihmiset olivat ujoja eivätkä liikkuneet, mutta nämä rock'n'roll-ihmiset heiluttivat päätään ja tanssivat, se todella auttoi loppuyleisöäkin osallistumaan.

Acekay, tiedän että olet kova syömään riisiä, mutta miten on saksalaisen ruoan laita?

Acekay: Joka kerta klubille saapuessamme söimme tyypillisen saksalaisen aterian ja kaikki oli sopivaa ja ravinnepitoista. Maassa taitaa olla paljon hyviä matoja (nauraa) ja ne antavat paljon hyvää ruokaa. Mikään ei ole monimutkaista, ruoka on hyvin simppeliä, mutta antaa paljon voimaa. Kimalteleva vesi on hyvää, perunat ovat todella hyviä - en koskaan ajatellut perunoiden olevan niin energiaa-antavia. Ja liha on hyvää, koska täällä on paljon ruohikoita ja karja syö hyvää ruohoa.

Siksi saksalaiset ovat niin energisiä konserteissa.

Acekay: Niin! Ja se olut, siitä saa paljon vitamiineja.

Antaisitko faneillesi viimeisen viestin.

Acekay: Jos haluat jotakin - tee se ja päihitä kaikki. Suuntaa eteenpäin, päihitä kaikki ja aloita jälleen alusta. Jos todella haluat jotakin, usko itseesi ja pystyt siihen.


Lämpimät kiitokset yhtyeelle ja järjestäjä onkel bookingille. Lisäksi kiitämme Wanda Proftia kuvista.