The Birthday - TEARDROP

Hieman yli vuoden vanhan yhtyeen The Birthdayn toinen kokopitkä albumi TEARDROP ilmestyi kauppoihin syyskuun 2007 puolivälissä. Näiden kokeneiden muusikoiden, joista kenties tunnetuin on ex-Thee Michelle Gun Elephantin ja ROSSOn vokalisti Yusuke Chiba, tuore levytys jatkaa melko pitkälti tutunlaista linjaa, musiikin ollessa reilusti blues-vaikutteita saanutta rock'n'rollia. Tällä kertaa kokonaisuuteen sisältyy kuitenkin hieman totuttua enemmän hitaita biisejä ja jopa apaattista tunnelmaa.

Levyn aloittava Babusu Chika kuulostaa aika tyypilliseltä The Birthdayn kappaleelta; musiikki on keskitempoista vahvasti soitettua rockia, ja biisin huomiotaherättävin osa on laulaja Yusuke Chiba, jonka rosoinen ääni tulee hyvin tutuksi kuunnellessa oikeastaan aika itseääntoistavia sanoituksia: "Babusu Chika" toistuu kappaleessa hyvin monta kertaa, alkaen ehkä vähän jo ärsyttääkin. Kaiken kaikkiaan levyn ykkösraita on kuitenkin ihan hyvä ja saa ainakin oikealle fiilikselle loppualbumia ajatellen.

Press Factoryssa tunnelma muuttuu raikkaammaksi ja pehmeämmäksi. Biisi on varsin hidastempoinen, ja Yusuken ääni kuulostaa vähän normaalia lempeämmältä. Myös LOVERS jatkaa melko pehmeää ja rauhallista linjaa, ja pitkä kitarasoolo on todella miellyttävä kuunneltava ja tuo kaivattua vaihtelua musiikkiin.

Sinkkuna aiemmin ilmestyny Alicia (TEARDROP MIX) on harvojen joukkoon kuuluva nopeatempoinen biisi, jonkalaisia olisin kieltämättä kaivannut TEARDROPille enemmänkin. Yusuke persoonallisella äänellään kuulostaa upealta huutaessaan kertosäkeessä. BABY TONIGHT jatkaa nopeatempoisella linjalla, ollen kuitenkin sopivasti erilainen kuin Alicia. Biisissä on vanhahtavaa tunnelmaa, ja hyvin samanlaisena koko kappaleen ajan säilyvät rummut ja basso tekevät biisistä jännän rytmikkään. Nämä kaksi kappaletta muodostuivatkin suosikekseni tältä levyltä.

Viimeistään puolivälissä levyä alkaa väsyä turhan yhdenmukaiseen linjaan. Kappaleita kuunnellessa niistä saattaa löytää mielenkiintoisia yksityiskohtia, mutta kokonaisuutena biisit ovat aivan liian tasapaksuja, mikä tuli ainakin itselleni yllätyksenä, sillä yhtyeen viime vuotiselta levyltä löytyy rutkasti enemmän vaihtelua ja persoonallisia biisejä. TEARDROPin balladit, esimerkiksi Jelly no Yume, kuulostavat sinänsä ihan hienoilta, mutta jälkeenpäin niistä ei muistu mieleen mitään erityisiä asioita.

Levyn loppuosan kappaleet ovat jääneet heikoimmin mieleen koko albumilta, kenties koska niiden soidessa olen ollut jo liian turtunut hitaaseen, melkeinpä paikallaan junnaavaan musiikkiin, jota TEARDROP tarjoaa. Yksittäin kuunneltuina niistä löytyy joitakin jänniä kohtia, esimerkiksi Monkey ni Yorushikun kitarat. En kuitenkaan osaa sanoa niistä oikein mitään, sillä ne uppoavat liiaksi TEARDROPin yhtenäiseen massaan.

Kaiken kaikkiaan TEARDROP on taitavasti toteutettu paketti vanhahtavaa garage-rokkia, joka kuitenkin aiheutti pienen pettymyksen yksipuolisuudellaan. Minua häiritsi hieman myös levyn apaattisuus ja hidastempoisuus, ja vaikka sieltä täältä löytyikin energiaa ja kunnon rock'n'roll-meininkiä, olisin kaivannut sitä paljon enemmän. TEARDROP sopii kuunneltavaksi tietyssä mielentilassa, mutta minä en valitettavasti usko jaksavani kuunnella sitä ainakaan kokonaisuutena yhtä usein kuin The Birthdayn aiempia tuotoksia. Uusille kuuntelijoille suosittelisin mieluummin heidän Rollers Romantics -levyään, vaikka löytyyhän TEARDROPilta muutamia kuuntelemisen arvoisia kappaleita. Koko bändiä ei kuitenkaan kannattane tuomita, jos TEARDROP kuulostaa liian pitkäveteiseltä kokonaisuutena.