the GazettE ja haastattelu Suomessa

Innostunutta yleisöä oltiin jo alettu päästämään sisälle Tavastialle, kun suuntasimme backstagelle, jossa the GazettEn haastattelu oli tarkoitus pitää. Tiukan ja kiireisen aikataulun takia jäsenet jaettiin eri medioiden kesken, joten lopulta eteemme istutettiin yhtyeen toinen kitaristi Aoi ja nenälapustaan tunnettu basisti Reita. Molemmat olivat jo esiintymisasuissaan ja täysissä meikeissä, olihan odotetun keikan alkuun aikaa enää noin tunti. Haastattelu sujui rennoissa merkeissä jäsenten ollessa sekä innokkaita että vastaanottavaisia ja Aoin rämpytellessä välillä mustaa kitaraansa.

Reita: (istuutuu alas) Hei, minun nimeni on Kai! (englanniksi) (kaikki nauravat)

Aoi: Hän valehtelee! Minä olen Aoi. (englanniksi)

Hei, me olemme Jmusiceuropasta. Kiitos tästä haastattelusta.

Molemmat: (kumartavat) Hauska tavata. Kiitos. (englanniksi)

Kuinka konserttinne Euroopassa ovat sujuneet tähän asti? Väsyttääkö tämä kiertue teitä jo?

Aoi: Kiertue on sujunut loistavasti. Keikoillamme käy niin paljon ihmisiä, että olemme vain olleet koko ajan loppua kohden entistä iloisempia ja innostuneempia.

Mitä sitten pidätte Suomesta ja mitä olette ehtineet tehdä täällä?

Reita: Maanne on todella kaunis ja eksoottinen. Olemme käyneet läheisissä kauppakeskuksissa tekemässä ostoksia ja syömässä, pääasiassa yksin. Omassa tapauksessani liiankin monet fanit huomasivat minut ja jouduin lopulta suunnilleen pitämään oman nimikirjoitusjakotilaisuuden heille.
Aoi: (surullisena) Mutta kukaan ei tunnistanut minua! (kaikki nauravat)

Aoi, sinä ja Uruha soitatte molemmat paljon kitarasooloja kappaleissanne. Onko välillänne koskaan kilpailua tämän takia?

Aoi: (nauraa) Välillämme ei tietenkään ole kilpailua, sillä työskentelymme perustuu kuitenkin jatkuvaan yhteistyöhön. Uruha soittaa soolon, jos hänellä on syvempi tunne ja kiintymys kyseistä kappaletta kohtaan, ja päinvastoin. Monissa kappaleissamme voidaan jokatapauksessa kuulla kitarasoolo meiltä molemmilta, joten olemme hyvin tasavertaisia kitaristeja puolin ja toisin.

NIL ja STACKED RUBBISH erosivat albumeina hieman toisistaan. Tuleeko tyylinne muuttumaan tulevaisuudessa vai oletteko nyt täydellisesti sitä, mitä haluatte bändinä edustavan?

Reita: Tulevaisuudesta ei voi olla koskaan varma, koska kaikki on aina mahdollista, joten tuohon on vaikea vastata. Emme halua, että meidät luokiteltaisiin tiettyyn kategoriaan, vaan teemme mieluummin sellaista musiikkia, joka kyseisellä hetkellä tuntuu hyvältä. Tällä hetkellä nykyinen musiikkityylimme kuvaa meitä parhaiten.

Miten musiikkivideonne ja kappaleenne liittyvät toisiinsa?

Reita: Kappaleemme eivät suoranaisesti liity lähestulkoon koskaan videoihimme.
Aoi: Videon materiaali on siis harvoin liitoksissa sanoituksiin. Haluamme antaa faneillemme mielikuvituksellisuutta. Kappaleihin liittyvät musiikkivideot ovat mielestäni melko turha juttu, sillä ne pilaavat lähes poikkeuksetta jokaisen omia henkilökohtaisia mielikuvia, joita musiikki antaa.

Nyt kun olette päättämässä Euroopan-kiertuettanne, osaatteko sanoa kuinka hyvin olette pystyneet murtamaan kieli- ja kulttuurimuurin?

Reita: Keikoilla emme tunne minkäänlaista muuria edes olevan. Ei ole väliä missä maassa soitamme, koska tulemme aina yhtä iloisiksi faneistamme. Muutenkin konserttitilanteessa kommunikoimme enemminkin musiikillamme ja eleillämme, emme verbaalisesti. (naurahtaa) Muuri on olemassa ainoastaan silloin, kun olemme esimerkiksi hotellissa tai kaupassa, jolloin joudumme helpostikin vaikeuksiin.

Onko mieleenne jäänyt jotakin erityistä eurooppalaisista faneista?

Aoi: Mielestäni eurooppalaiset fanit ovat yllättävänkin kilttiä konserttikansaa. Mitä itse olen nähnyt, he jonottavat kauan, mutta tekevät sen melko kunnollisesti ilman sen suurempia tappeluja. Lisäksi he riehuvat konserteissa aidosti ja täysillä.

Onko japanilaisilla faneilla mielestänne jotakin opittavaa eurooppalaisilta faneilta, tai/ja päinvastoin?

Molemmat: (nauravat)
Aoi: Tiedättehän... (alkaa rummuttaa reisiään tahdissa) GAZETTO! GAZETTO! GAZETTO! GAZETTO! (kaikki nauravat)
Reita: Kun kuulemme tuota eurooppalaisten harrastamaa huutoa, innostuksemme ja adrenaliinimme nousevat kattoon asti, vaikka olisimme odottelemassa vielä backstagen puolella. Japanilaiset fanimme eivät tätä tee, joten keikkatunnelmamme alkaa Japanin-keikoilla vasta siinä vaiheessa, kun olemme nousseet esiintymislavalle.

Faninne ovat ahkerasti keskustelleet, ajoittain jopa kiistelleet, aiheesta oletteko major- vai indies-bändi. Voisitteko kertoa, miten on asian oikea laita?

Reita: Itseasiassa, (naurahtaa) emme ole kumpaakaan.
Aoi: En ymmärrä bändejä ja ihmisiä, joille tällainen luokittelu on kaikki kaikessa. Me emme ole koskaan välittäneet major- ja indies-bändien häilyvästä rajasta, sillä meille tärkeintä on pelkästään esiintyminen ja levyjen tekeminen. Me olemme vain the GazettE ja mielestämme jokainen saa päättää itse, haluaako nähdä meidät indies- vai major-yhtyeenä. Me emme siitä välitä emmekä pidä kumpaakaan vaihtoehtoa huonompana toiseen nähden.

Kun sävellätte uutta kappaletta, teettekö sitä koskaan musiikinteoriallisten tietojenne avulla vai valitsetteko aina vain sellaisen melodian ja kokonaisuuden, joka kuvaa tunteitanne parhaiten?

Aoi: Itse en luota musiikkiteoriaan; totta puhuakseni, en ole koskaan edes opiskellut sitä. Melodia on aina ensimmäinen asia mielessäni, kun alan rakentaa uutta kappaletta, ja kehitän sitä sitten eteenpäin pelkällä korvakuulolla, kunnes saan haluamani kokonaisuuden osaksi todellisuutta. En tarvitse mitään muuta.

On olemassa pieniä indies-bändejä, joiden ulkonäöllinen tyyli muistuttaa paljon teitä. Mitä ajattelette tästä?

Reita: Emme välitä muista bändeistä hirveästi.
Aoi: Mielestäni olemme erikoislaatuinen kokoonpano, jolla on säväyttävää persoonallisuutta sekä musiikillisesti että ulkonäöllisesti. Emme tosiaan ole pahemmin kiinnostuneita muista yhtyeistä, joten tämän myötä niiden seuraaminenkin on jäänyt melko vähäiseksi...

Tulette kuitenkin iloisiksi, jos törmäätte sattumalta kokoonpanoon, joka on saanut teiltä erityistä innostusta?

Aoi: Tottakai! Minusta on aina hienoa, jos tekemisemme ovat inspiroineet muita - oli kyse sitten faneista tai toisesta bändistä.

Kiertueenne on tämän illan jälkeen ohi. Mitä aiotte tehdä seuraavaksi palattuanne Japaniin?

Reita: Lähdemme kiertueelle, joka alkaa marraskuussa ja kestää aina ensi vuoden toukokuulle. Aikaa siitä eteenpäin emme ole vielä ehtineet miettiä.

Kappaleittenne sanoituksissa on alkanut näkyä entistä enemmän englanninkieltä. Perustuuko tämä vain siihen, miltä haluatte sen kuulostavan vai ilmaisetteko eri asioita japanilla ja englannilla?

Reita: Ruki jakaa sanoitukset japaniin ja englantiin sen mukaan, miten hänen äänensä kestää. Näiden kahden kielen ääntäminen on niin erilaista, että esimerkiksi tietyillä korkeuksilla hän ei kertakaikkiaan pysty laulamaan englanniksi, vaikka voisi ehkä halutakin tehdä niin. (nauraa)

Mistä olette saaneet inspiraation nykyiseen ulkonäölliseen tyyliinne?

Reita: Ajattelemme aina kuvitteellista Gazette-nimistä henkilöä ja sitä, miltä hän voisi kyseisellä hetkellä mahdollisesti näyttää.
Aoi: Kun perusajatus on valmis, jokainen meistä kehittää omaa tyyliään vielä hieman pidemmälle. Lopputuloksena näytämme yhdeltä Gazette-kokonaisuudelta, mutta kaikilla on silti matkassa mukana omia persoonallisia elementtejä, joista meidät sitten tunnistaa.

Oletteko läheisiä toisillenne yksityisinä ihmisinä? Näettekö toisianne vapaa-ajalla?

Aoi: Olemme kuin tiivis perhe ja näemme toisiamme niin paljon the GazettEn merkeissä, että kun meille viimeinkin suodaan vapaa-aikaa ja lomaa, niin vietämme sen mieluiten yksin.

Kiitos tästä haastattelusta ja toivotamme teille oikein hyvää keikkaa!

Reita: Kiitos paljon.
Aoi: Olette parhaita! (englanniksi) (naurua)




-----

JaME kiittää the GazettEa henkilökuntineen ja Supersoundsia haastattelun järjestämisestä sekä valokuvaajaa Heikki Mitikkaa kuvista.