girugamesh - Reason of crying

Vielä kovin nuori bändi girugamesh on koko ajan kasvattanut vakaasti fanikantaansa ja saanut pikku hiljaa enemmän suosiota myös Euroopassa. Kuulin bändiä ensimmäisen kerran vuoden 2006 puolella ja pidin heti kuulemastani. Satoshin äänessä on samalla vahvuutta, sekä raikkautta. Hän osaa muuntaa äänensä raikkaasta laulusta raa’aksi karjunnaksi saaden sen kuulostamaan täysin luonnolliselta. Karjuessaankin mies ääntää selkeästi, joka on mielestäni ehdoton plussa bändille. Vaikka bändi on vielä varsin nuori, samoin sen jäsenet, osaavat he jo tehdä biisejä kuten vanhat konkarit. Se erottuu etenkin uudella minialbumilla, joka kantaa nimeä Reason of crying.

Kiekon aloittaa Real my place. Яyon vahvat rummut hyppäävät heti aggressiivisesti mukaan kitaran ja basson kanssa. Laulu tulee aluksi kuin taustalta - hetken jopa joutui miettimään oliko äänessä jotain vikaa - mutta hetken päästä Satoshin ääni alkaa raikaamaan kuuluvasti ja vahvasti läpi kertosäkeen, joka tempaa mukaansa heti ensi säkeistä asti. Satoshille tyypillinen karjunta voimistuu kertosäkeissä ja antaa lisää tempoa. Voimakas rummutus, raju kitara ja vahva basso luovat sen saman vanhan tutun rytmin ja melodian, jota tältä bändiltä on totuttu saamaan.
Seuraava biisi crime-tsumi- aloittaa hiukan rauhallisemmin Satoshin laululla ja pianon säestyksellä. Pian mukaan tulee kitara ja heti perään saamme taas sen säväyksen girugameshin tuttua "mättöä". Kertosäkeen ollessa vahva ja mukaansa tempaava, voisi muita säkeitä kuvailla jopa vietteleviksi kaiken sen raskauden keskellä. Tässä biisissä on ripaus sitä vanhaa kunnon girugameshiä ja tuulahdus jotain hiukan uutta.
Kolmas biisi smash!! aloittaa rytmikkäällä rummutuksella, johon hyppää hetkeksi mukaan akustinen kitara, kunnes jatkamme taas "mättöä". Se lauhtuu hiukan ensimmäiseen säkeeseen, kun Satoshin ääni tarttuu mukaan. Välisäkeiden "kuiskemainen puhe" tuo kylmät väreet selkärankaan ja pakostakin vain sulkee silmänsä ja antaa Satoshin äänen uppoutua syvemmälle. Kertosäe tuo taas sen rajumman puolen biisistä esiin ja tempaa mukaansa. Vaikka pidän biisistä, mielestäni tämä on silti ehkä levyn huonoin lenkki.
Melody alkaa hiukan erilaisella rumpukomppityylillä kuin on totuttu. Myös yllättävän herkkä kitara saa hetkeksi miettimään oliko tämä enää lainkaan girugameshiä, mutta kohta mukaan astuu tutut sävelet ja voi kuulla samankaltaisuuksia tämän ja parin vanhan biisin välillä. Itse löysin joitain samankaltaisuuksia shizumu kakon kanssa, joka on minun lempibiisini bändiltä. Melody tosin eroaa siinä shizumu kakosta, että se on osittain hiukan rankempi ja rumpupainotteisempi, kun taas vanha biisi on melodisempi ja herkempi.
Viimeinen biisi, freesia, on hieno lopetus albumille. Sen katkeranherkkä alku rauhoittaa ja laittaa miettimään biisin sanoja. Vaikka sanoja ei tietäisikään, kuulee Satoshin äänestä ja synkistä sävelistä, että kyseessä on kunnon melankolinen biisi. Tästä biisistä voisi sanoa, että kuulee jo sitä uutta suuntaa, johon bändi on menossa, silti pitäen tiukasti kiinni niistä vanhoista kaavoistaan.

DVD ei niinkään ole tosikoille suunnattu, eikä niille jotka luulevat löytävänsä jonkin syvemmän kulman bändiin. Se kertoo minimaalisesti bändin ajanvietosta niin lavalla, sen takana, kuin vapaa-ajalla. Kokonaisuudessaan DVD kestää noin 16 minuuttia, joten siinä ei ole mitään haastatteluja tai syvällisiä keskusteluja. Mutta mitä siinä sitten on? Lavaesiintymisen harjoittelua, Яyon sekoilua, kadulla tallaamista, ruokaa, kitaraoppitunteja toisilleen, Яyon sekoilua, keilaamista, epämääräisiä ääntelyitä, lavalla pomppimista, pätkiä keikoilta ja tosiaan; joko mainitsin Яyon sekoilua? Sitä DVD:llä on. Ja näin synkkä girugamesh muuttui hetkessä mielessäni Яyon virnisteleväksi naamaksi. Mutta jos et kaipaa DVD:ltä tylsiä dokumentteja, niin tämä on erittäin raikas piristys ja siitä kannattaa maksaa se pari sataa jeniä enemmän kuin tavallisesta versiosta.

Minialbumi on vahva osoitus siitä, että tästä bändistä kasvaa vielä jotain. Reason of crying on tarkasti tehty teos, joka kietoo hienosti yhteen uuden ja vanhan girugameshin. Bändi on löytänyt uuden suunnan, muttei silti ole unohtanut vanhaa tyyliään, vaan maustaa sopivasti vanhaa uusilla mausteilla. Suosittelen Reason of cryingia niin vanhoille faneille, kuin niillekin, joille girugamesh on vielä uusi tuttavuus.