alice nine. - WHITE PRAYER

alice nine. on visual-kei bändi, jossa vaikuttavat Shou (laulu), Hiroto (ensimmäinen kitara), Nao (rummut), Tora (kakkoskitara) sekä Saga (basso). Nao perusti bändin vuonna 2004 ja sen jälkeen lahjakas viisikko on julkaissut yhden albumin, minialbumeita, DVD:itä sekä lukuisia singlejä. Näistä singleistä WHITE PRAYER päätyi arvosteltavakseni.

Single alkaa nimikkokappaleella, WHITE PRAYERillä. Itse en oikein tiennyt mitä odottaa tältä singlepaketilta, sillä mielestäni kaikki alice nine.n kappaleet muistuttavat enemmän tai vähemmän toisiaan. Saman sain havaita tämänkin raidan kohdalla; se ei tarjonnut mitään uutta, vaan oli aivan yhtä aliceninemainen kuin herrojen edellinenkin tuotanto. Ei sillä, että laulu olisi ollut huono. Päinvastoin, Shoun ääni, Hiroton ja Toran kitarat, Sagan basso ja Naon rummut luovat mahtavan yhdistelmän, josta on vain pakko pitää. Kertosäe on mielialaa nostattava ja Shoun mainio lauluääni pääsee kappaleessa oikeuksiinsa. Silti tuntuu, kuin kuuntelisin kappaletta jostain toisesta ulottuvuudesta. Kaikesta huolimatta se on hiukan taustamusiikinomaista, eikä melodia ole niin selvä ja kylmiä väreitä nostattava, kuin se voisi olla. Sisäistin kappaleen ensimmäisellä kuuntelukerralla, mutta kuunnellessani sen toisen, kolmannen ja neljännen kerran, löysin joka kerta jotain huonoja puolia, koskivatpa ne sitten kitaroita tai rumpubiittiä. WHITE PRAYER ei ole kappale, joka sopii mihin tahansa mielentilaan tai elämäntilanteeseen. Laulua kuunnellakseen tarvitsee tietyn fiiliksen, joka minulla tällä hetkellä onneksi on. Olen siis varsin tyytyväinen singlen aloitusraitaan.

WHITE PRAYERiä seuraa hieman vauhdikkaampi ja iloisempi laulu, SUTOREI Cat. Heti laulun alussa huomaan kitaroiden muistuttavan enemmän tai vähemmän edeltävän kappaleen kitarasoundeilta. Tässäkin laulussa on sitä jotain, joka tekee siitä samaan aikaan tylsää taustamusiikkia mutta myös hyvän fiilareidennostattamislaulun. SUTOREI Catissa vaikutuksen tekee erityisesti melodia, joka saa mieleni mukavan seesteiseksi. Turhat huolet jäävät mielen taka-alalle tätä kappaletta kuunnellessani. Voisin jopa nostaa SUTOREI Catin alice nine.n parhaimpien laulujen listan kärkeen, vaikka Shoun lauluääni ei välttämättä osukaan nappiin tämän kappaleen kohdalla. Kyseinen kappale tuo kaikesta huolimatta mukavaa vaihtelua herrojen tuotantoon, vaikka muistuttaakin kovasti muita lauluja. Pidän kappaleen lystikkäästä bassosta, joka on ehkä rumpujen ohella se päätekijä, joka tekee kipaleesta iloista kuunneltavaa. Nyökkään hyväksyvästi kakkosraidan loputtua.

Singlen päätösraitana sai kunnian toimia ehkä hiukan epätoivoinenkin THE LAST EMPIRE. Laulun alkaessa mutristin suutani tietämättä mitä sanoa. Kuuluuko kappaleen ensimmäisten sekuntien aikana ajatella heti ensimmäisenä romuttamoa, jossa metalliesineet kilisevät ja kolisevat pomon huutaessa ohjeita työntekijöille? Kyllä, siltä THE LAST EMPIRE ensimmäisellä kuuntelukerralla kuulosti. En oikein saanut rytmistä ja melodiasta kiinni ja laulun punainen lanka tuntui puuttuvat kokonaan. Kuunnellessani kappaletta toisen kerran aloin saada langasta jo jonkinlaista otetta; Shoun lauluääni kuulostikin itse asiassa hyvältä ja melodia oli mukaansatempaava, vaikka Hiroto ja Tora hakkasivatkin kitaroitaan ehkä hiukan liian rivakalla otteella ja Nao löi rumpujensa lautasia turhan antaumuksellisesti. Myös tässä laulussa oli jotain, josta sen tunnisti alice nine.n tekeleeksi. Loppujen lopuksi olin tyytyväinen tähänkin raitaan, vaikka sen sisäistäminen kestikin kovin kauan.

WHITE PRAYER oli todella ristiriitainen single. Kaikista kolmesta raidasta löytyi jotain hyvää, mutta myös jotain huonoa. Parhaaksi kappaleeksi osoittautui laulu numero kaksi, SUTOREI Cat, josta olen alkanut todella pitää. Single ei tuonut vaihtelua alice nine.n tuotantoon, mutta yllätti minut silti positiivisesti. (Bändi voisi tosin joskus kokeilla erilaista kitarasoundia). Fanit eivät joudu tästä singlepaketista pettymään, eli hyvä alice nine.!