Haastattelussa Merry

Merryn palattua takaisin kotiin Japaniin kysyimme yhtyeeltä ajatuksia niin ulkomailla soittamisesta, kansainvälisistä faneista kuin oluesta ja makkarastakin. Heidän ensimmäiset esiintymisensä Euroopassa olivat joulukuun 2006 alussa Ranskassa ja Saksassa.

Lopetitte juuri Euroopan-kiertueen, joka näyttää menneen oikein hyvin. Jakaisitteko ajatuksianne siitä kanssamme?

Nero: Yleisö oli erittäin innokasta ja heitä oli enemmän kuin luulin. Konserteissa oli hyvä tunnelma, ja olin iloinen että meidät oli kutsuttu.

Gara: Konsertit olivat upeita ja tunsin, että yleisö oli todella odottanut meitä. Japanissa julkaisemme CD:n ja lähdemme kiertueelle, siihen olemme tottuneet. Tällä kertaa Victor Records jakeli levyjämme myös ulkomaille ja ulkomaalaiset kuuntelivat musiikkiamme. Japanissa ihmiset tuntevat toimintamme. Se, että ulkomaalaiset tulevat katsomaan bändiämme, tarkoittaa että he todella ymmärtävät meitä ja pitävät meistä. Olen iloinen siitä.

Yu: Suoraan sanoen Eurooppaan meneminen oli hyvä päätös. Kokemus oli stimuloiva ja opimme paljon.

Kenichi: Aluksi luulin että meistä tuntuisi kuin kaloilta akvaariossa, että meitä tarkkailtaisiin tiukasti, mutta yleisö olikin paljon lämminhenkisempi kuin oletin. Pystyimme soittamaan samalla tavalla kuin kotona.

Tetsu: Olen jo pitkään halunnut soittaa ulkomailla, joten olin hyvin onnellinen kun viimein pääsimme lähtemään. Se oli ensimmäinen kertamme ulkomailla ja siksi virkistävää. Opin niin paljon.

Oliko laitteiston kanssa mitään ongelmia?

Gara: No, oli muutama. Taustanauha ei toiminut, mutta muuten asiat olivat kunnossa. Paitsi että koimme yhä ongelmia vivahteiden välittämisessä. Meillä oli kyllä tulkki, mutta tunteitani jakaessani ihmisten oli vaikea ymmärtää japanini vivahteita. Konsertin alettua mitään ongelmia ei enää ollut.

Nero, oliko sinulla ongelmia rumpusettisi valmistelussa?

Nero: On mahdotonta valmistautua kaikkeen - niin on Japanissakin. Sielläkin silloin kun olimme juuri perustaneet bändimme, soitimme tapahtumissa muiden bändien kanssa ja vuokrasimme keikkapaikkojen instrumentteja. Nyt tilanne oli vähän sama, mikä muistutti minua niistä ajoista. Soittaessani tunsin alkuperäisen, vahvan motivaatiomme, mikä oli hyvä kokemus.

Yu, blogisi perusteella vierailit monissa paikoissa, kuten Notre Damessa, Eiffel-tornissa ja Riemukaarella. Menitkö niihin keskiyöllä?

Yu: Menin, koska päiväsaikaan meillä ei ollut aikaa nähtävyyksien katseluun. Siksi kiertelimme noin puolestayöstä aamukolmeen esiintymistä edeltävänä yönä.

Joten ette nähneet rakennuksia sisältä?

Yu: Emme valitettavasti. Riemukaarella oli tosin paljon autoja ja ihmisiä jopa aamukolmelta, joten ajattelin että Pariisi ei koskaan nuku. (nauraa)

Gara: Vau! Menittekö te kaikki katsomaan nähtävyyksiä? Minä taisin olla ainoa joka ei mennyt. Nero puhui äsken vahvasta motivaatiosta, ja minä puolestani sanon etten voinut syödä mitään, joten motivaationi ruokaa kohtaan oli vahva... (nauraa)

Tarkoitatko että voit syödä vain japanilaista ruokaa?

Gara: En, mutta ulkomailla kaikki on niin energiapitoista, kuten perunat ja lihat. Minulla näyttäisi olevan jotakin sellaista ruokaa vastaan, ja mielikuvani perunasta on tietynlainen... Kun söin perunaa, se oli aivan tahmeaa ja ajattelin: "Äh! Ei tämä ole perunaa". (nauraa) Sen jälkeen en voinut syödä oikein mitään.

Mutta olette sanoneet odottavanne innolla olutta ja makkaroita. Millaisia ne sitten olivat?

Gara: Uhn, eivät niin hyviä. (nauraa) Join vain lasillisen olutta.

Yu: Hän lopetti kaiken ensimmäisenä päivänä. (nauraa)

Gara: Sinä päivänä kun tulimme tänne, minäkin söin makkaraa, ja kaikki oli lopussa! (nauraa)

Gara, sanoit ensimmäisessä haastattelussamme: "Teen parhaani, joten ottakaa minut vastaan ja antakaa omaa energiaanne minulle. Tunnelma välittyy parhaiten konserteissa, ja haluan tuntea sen." Tunsitko niin?

Gara: Rehellisesti sanoen en nähnyt faneja, mutta esiinnyimme vain kerran kussakin paikassa, ja halusin saada yleisömme tuntemaan, että Merry todellakin on se sama bändi jota he ovat odottaneet. Olin hyvin keskittynyt omaan maailmaani.

Kysyn samaa muilta jäseniltä. Millainen yleisön reaktio oli?

Nero: Yleisö oli jo innoissaan ennen kuin konsertti alkoi ja teknikot tekivät vielä sound checkiä. Se oli ensimmäinen esiintymiseni ulkomailla, joten olin hyvin hermostunut ennen lavalle menoa. Mutta kun sitten aloitimme ja yleisö hurrasi niin kovaa aina kappaleiden alussa, tauoissa ja kitarasooloissa, mieliala nousi välittömästi (nauraa). Kaikki huoleni ja stressini lähtivät pois.

Oliko yleisössä enemmän miehiä vai naisia?

Nero: Enemmän miehiä kuin Japanissa, mutta silti alle puolet.

Yu: Tunne siitä, että yleisö halusi aidosti nauttia esityksestämme välittyi minulle heidän ilmeistään. Tunsin vahvan auran - aivan kuin jokainen fanimme olisi odottanut meitä jo kauan.

Niin, sillä heidän ei ole niin helppoa päästä näkemään konserttianne kuin japanilaisten. Mitä ajattelit konsertista, Kenichi?

Kenichi: Minusta fanimme eivät olleet kovinkaan erilaisia kuin japanilaiset fanit. Kaikki tulivat katsomaan meitä koska pitävät musiikistamme.

Kuulin että yleisö lauloi mukana japaniksi.

Nero: Se oli erittäin vaikuttavaa, olin iloinen nähdessäni sen.

Tetsu, entä sinä?

Tetsu: Minusta yleisön odotukset meistä eivät olleet kovinkaan erilaisia, mutta eroa oli siinä miten he ilmaisivat itseään. Eurooppalaiset näyttivät innostuksensa kuin karnevaalissa, millaista en ole ennen kokenut. He hurrasivat kappaleiden aluissa ja tauoissakin, mikä oli vaikuttavaa.

Olitko hermostunut kitarasoolojesi aikana?

Kenichi: En erityisen, koska aina kun soitin, yleisö huusi ja se sai minut tuntemaan oloni mahtavaksi.

Olette sanoneet, että pidätte siitä kun yleisö liikkuu vapaasti, kun taas Japanissa yleisö on hieman liian järjestäytynyttä. Mutta ettekö pelkää että japanilainen yleisö alkaa käyttäytyä eri tavalla kun he lukevat tämän?

Yu: Tätä kysymystä ei koskaan tule japanilaisilta. (nauraa) Meitä ei pelota että yleisö muuttaa käyttäytymistään. (nauraa)

Gara: Emme me koskaan käske yleisöä liikkumaan tietyllä tavalla. Me vain kannustamme heitä: "Hyppikää! Kaikki mukaan!"

Yu: Esiintymisissä ulkomailla kaikki liikkuivat niin itsenäisesti, että he eivät tuntuneet olevan kiinnostuneita meistä.

Gara: Luulen että se johtuu kulttuurieroista. Japanilaiset haluavat yhtenäisyyttä.

Yu: Jos he ovat kiinnostuneita meistä, minusta olisi parempi käyttäytyä vähän yhtenäisemmin. (nauraa)

Gara: Ulkomailla ollaan individualisteja.

Mutta ulkomaillakin on faneja, joiden mielestä on hienoa nähdä japanilaisen yleisön liikkuvan yhdessä.

Nero: No, eri näkökulmasta katsottuna japanilaisten faniemme käytöskin on eräänlainen esitys.

Nero, ihmiset ihailivat energiaasi. Mistä saat sellaista energiaa?

Gara: Hänellä on energiaa koska hän on söpö. (nauraa)

Nero: Mutta mielestäni ulkomaalaisilla on vielä enemmän energiaa. Tunsin sen Saksassa kun kaikki ruoka-annokset, lihat esimerkiksi, olivat niin isoja! Me japanilaiset sanomme usein että ulkomaalaiset ovat kovaäänisiä, ja luulenpa että he saavat energiansa suurista ruoka-annoksista.

Nero, oliko helppoa mukautua kulttuuri- ja ruokaeroihin?

Nero: Ymmärrän että persoonallisuus ja energia musiikkia kohtaan liittyvät sellaisiin asioihin.

Mutta ulkomaalaiset fanisi sanovat että näytät energiseltä.

Nero: Olen iloinen kuullessani sen, sillä se on ainut hyvä puoleni. (nauraa)

Nero, yritit puhua paikallista kieltä ja vaikka monet lauseet olivat täydellisiä, ei muutamia pystynyt ymmärtämään. Fanit olivat kuitenkin iloisia että puhuit heille, sillä virheistä huolimatta he arvostivat yritystäsi. Ja he nauttivat myös helpoista japaninkielisistä sanoista kuten "arigatoo", koska ymmärtävät ne ja myös sen, että japanilaisuutesi takia olet todella itsesi kun puhut japania.

Nero: No, olen tyytyväinen kun he ymmärsivät edes vähäsen. (nauraa) Kun pidimme nimikirjoitustilaisuuden, ajattelin että hehän osaavat japania hyvin.

Puhuttiinko sinulle sitten japania?

Nero: Kyllä, he yrittivät. Konsertissa olin hermostunein juonnon aikana. (nauraa) Opin joitakin sanoja Neo Tokyon henkilökunnalta. Ensin selitin heille japaniksi mitä haluaisin sanoa, sitten he kirjoittivat minulle käännöksen katakanalla ja yritin muistaa sen. Esityksessä kuitenkin katsoin lapusta niitä kohtia mitä en muistanut, koska ihmiset olivat sanoneet että olisi hyvä puhua yleisön kieltä, koska yleisö tulisi onnelliseksi kuullessaan minun yrittävän.

Toimiko kommunikaatio yleisön kanssa?

Nero: Pääasiassa kommunikoimme musiikin kautta, mikä onkin meille paras tapa. Konsertit olivat upeita, joten minusta tuntui hyvältä ja tyytyväiseltä. Tahdon mennä uudestaan esiintymään sinne.

Tetsu, useiden tyttöjen mielestä näytät paremmalta livenä kuin valokuvissa. Mitä mieltä olit eurooppalaisista tytöistä?

Tetsu: En ole paras henkilö sanomaan tätä, mutta minusta he ovat viehättäviä. (nauraa) Kun minulta kysyttiin miksen mene naimisiin ulkomaalaisen tytön kanssa, ajattelin että miksikäs ei, se saattaisi olla kivaa.

Miten he erosivat japanilaisista tytöistä?

Tetsu: Kun meillä oli nimikirjoitustilaisuus, huomasin että heidän vaatteensa olivat enemmän fanimaiset kuin muodikkaat. Heillä oli itse tekemiään vaatteita, joissa oli jotain Merryyn liittyvää, esimerkiksi yhdellä tytöllä oli korsetti jossa oli lampaita. Olin otettu.

Huomasitteko yleisössä tai nimikirjoitustilaisuudessa ketään jolla olisi ollut yllään virallinen Merry-paita?

Tetsu: Siellä oli myös ihmisiä, joilla oli päällään vain Japanissa myytäviä vaatteita.

Gara, monet olivat yllättyneitä Ranskassa kun aloit roikkua keikkapaikan rakenteissa. Olet niin notkea! Oliko jotakin, mitä olisit halunnut tehdä, muttet lavan pienuuden takia voinut?

Gara: Itse asiassa minusta tuntui siltä että olisin voinut tehdä enemmänkin, mutta ajattelin myös että haluan panna parastani myös pienillä lavoilla. Japanissa laitoin lavalle koulupulpetin, joten Ranskassa lainasin ranskalaisen pulpetin, mutta fanit tarttuivat siihen kiinni ja olivat niin lähellä minua. Ja kun lauloin, viereeni lensi rintaliivit. (nauraa) Näin ne lattialla, mutta sitten kun ajattelin ottaa ne käteeni, ne olivat jo kadoneet! (purskahtaa nauruun) Ihmettelen kuka otti ne. (nauraa) En myöskään nähnyt tyttöä joka riisui ne, vaikka olisin halunnut. (nauraa)

Yu, kuulemani mukaan olet omassa elementissäsi lavalla jopa uuden yleisön edessä. Onko se totta?

Yu: No, en ollut ollenkaan stressaantunut, joten soittoni oli samanlaista kuin Japanissa. Yleisön vahva reaktio vaikutti minuun suuresti.

Kenichi ja Tetsu, olen kuullut että te olette hieman ujompia?

Tetsu: Ei, en ollenkaan. Jos vaikutan siltä, sitten minulla on vielä opittavaa. (nauraa)

Kenichi: Minä olen ujo. (nauraa) Edes Japanissa en voi katsoa yleisöä silmiin.

Mutta soitat kitaraa vimmaisesti.

Kenichi: Yritin esiintyä samalla tavalla kuin Japanissa.

Yu: Olin ulkomailla nyt ensimmäistä kertaa, en ymmärrä muita kieliä, enkä ole ollenkaan hyvä elekielessä. (nauraa) Kun soitin lavalla, tajusin että sain kontaktia yleisöön ensimmäisen kerran, se tuntui hyvältä.

Eurooppalaiset haluavat koskettaa artisteja konsertissa. Olitteko yllättyneitä? Fyysinen kontakti ei ole yleistä Japanissa, joten miltä suuteleminen ja halailu teistä tuntui?

Gara: Olin liikuttunut, mutta oikeasti Japanissa asiat ovat samalla tavalla, joten en ollut niin yllättynyt.

Tapahtuiko mitään sellaista nimikirjoitustilaisuudessa?

Gara: Joku pyysi minua halaamaan itseään, mutta teeskentelin etten kuullut. (nauraa)

Nero: Suutelin ihmisiä poskelle aina siitä lähtien kun kuulin että se on yleinen tervehdys Euroopassa. (nauraa) Mutta Kenichi kieltäytyi siitä, hän sanoi olevansa ujo. (nauraa)

Ihmiset ilahtuivat kun soititte kahdessa tunnissa niin monia kappaleita. Soitatteko aina yhtä pitkään?

Yu: Euroopan-esiintymisemme olivat aika pitkiä. Viime aikoina kappaleiden määrä on noussut, ja haluan soittaa myös vanhempia kappaleita, joten soitamme konsertissa noin 20 kappaletta.

Mihin kappaleeseen yleisö reagoi parhaiten?

Gara: Mielestäni balladeihin.

Yu: Tässäkin japanilainen ja länsimainen yleisö eroavat toisistaan. Japanissa yleisö seisoo hiljaa kuunnellen tarkasti hentoja melodioita, mutta ulkomailla yleisö heilui ympäriinsä jopa balladeissa. Kuvitelkaa, surullinen musiikki sai heidät hurraamaan! (nauraa)

Oliko se sitten suuri ero?

Yu: Oli, se oli kaikkein suurin ero.

Gara: Mutta se on outoa vain ehkä koska olemme tottuneet muuhun. Japanissa yleisö kuuntelee kiltisti balladeissa, mutta sitten rankoissa kappaleissa kaikki liikkuvat hurjasti vokalisti mukaan lukien. Siitä on tullut vakio kenenkään huomaamatta. Kun menimme ulkomaille, huomasimme asian olevan eri tavalla. Ajattelimme että hehän pitävät tästä, mikä muistuttaa meitä alkuperäisestä tarkoituksestamme.

Minusta balladinne ovat aika kuumia.

Gara: Ulkomailla olemme tehneet haastatteluja. Ennen olin ajatellut, että musiikissa ei ole mitään kielimuuria, mutta kyllä sellainen oikeasti on. Koska yleisö ei ymmärrä sanoituksia, he kuuntelevat musiikkia tarkasti ja arvostelevat kappaleita melodian perusteella. Ja minusta meille on parasta, että ihmiset kuuntelevat musiikkiamme tarkkaan ja tulevat konserttiin täynnä energiaa. Jos he sen lisäksi ymmärtävät sanoituksemme, luulen että he liikuttuvat lisää, ja ymmärtävät kappaleemme täysin. Nyt heitä liikuttavat vain musiikkimme melodiat, mikä saa minut ajattelemaan että voisimme tehdä yhä enemmän ja enemmän tästä eteenpäin.

Teitkö kalligrafiaa konserteissa ulkomailla?

Gara: Tein.

Kirjoititko ranskaksi tai saksaksi?

Gara: Kirjoitin katakanalla ja vähän myös vierailla kielillä. Mutta kalligrafiakulttuuri on japanilaista, joten ajattelin että nuoret ihmiset eivät ehkä ymmärrä sitä.

Mutta Merryn fanit luultavasti tietävät siitä.

Gara: Laitoin bokujua (mustetta) suuhuni ja syljin sen lavalle, mutta sain huonoimman reaktion koskaan! (puhkeaa nauruun) Japanissa kaikki tietävät bokujun ja voivat kuvitella millaista se on, joten he ovat yllättyneitä. "Voi luoja, hän laittoi sitä suuhunsa!" Mutta ulkomailla ihmiset eivät tiedä miten kamalaa se on. Silloin minusta tuntui yksinäiseltä. (nauraa) Joten ensi kerralla ennen kuin teen sen lavalla, yritän antaa yleisölle bokujua, jotta he saavat tietää miltä se haisee. (nauraa) Sitten he tietävät ja reagoivat sen mukaan. (nauraa)

Entä jos kirjoittaisit nimikirjoitustilaisuudessa bokujulla?

Gara: Tuohan on hyvä ajatus!

Jos tulette takaisin ulkomaille, saatte varmaankin helposti suuremman yleisön, koska nyt fanit tietävät millaisia olette ja teitte moniin vaikutuksen. Kuinka monelle ihmiselle haluaisitte esiintyä?

Gara: No, jos kaikki 400 ihmistä kertovat meistä kahdelle ystävälleen, keikalle tulee 1200 ihmistä, joten toivon että pääsemme soittamaan paikkoihin, joihin mahtuu yli tuhat ihmistä ja että yhä useammat tulevat katsomaan meitä.

Voisitte tietenkin soittaa muuallakin kuin Saksassa ja Ranskassa.

Gara: Niin voisimme. Toivon että meistä tulee bändi, jonka ihmiset tietävät ja jota he tahtovat tulla katsomaan.

Euroopan-keikkojen jälkeen lähditte kotimaassanne [Many Merry Days #2 ~PEEP SHOW~] -kiertueelle. Oliko teillä aikaerorasitusta tai taukoa?

Gara: Koska olemme muusikoita, meillä ei ole ihan tiukkaa aikataulua. Meillä ei ollut aikaerorasitusta, mutta tauko kyllä oli.

Kenichi: Minusta tuntui aika rasittuneelta joka päivä. (nauraa)

Gara: Meillä oli vielä ulkomailla soittaminen mielessä ja soitimme ensimmäiset livemme Japanissa osana [PEEP SHOW]:ta. Kun olimme jälleen japanilaisen yleisön edessä, otimme liian rennosti ja tulos oli huono. Se sai meidät ajattelemaan ja saimme taas motivaatiota.

Yu: Olemme nähneet sekä japanilaisen että ulkomaalaisen yleisön hyvät puolet.

Teillä oli siis rentoutunut olo kun tulitte takaisin Japaniin?

Gara: Totta kai. Ruoka, kaupungit, kaikki. Tulin takaisin kotiin. (nauraa)

Näin DVD:nne [Many Merry Days #1～Hibiya Yagai Daiongakudou～2006.7.30]:n, joka julkaistiin 20. joulukuuta. Nero, näytit upealta soittaessasi japanilaisia rumpuja. Viimeisimmässä JaME-haastattelussasi sanoit julkaisevanne ensi kerralla hienon DVD:n. (nauraa)

Nero: Ranskalaiset tulivat katsomaan esiintymistä ja kun seuraavana päivänä menin katsomaan toisen bändin konserttia, ranskalaiset olivat sielläkin. He pyysivät minua yhteisesitykseen soittamaan japanilaisia rumpuja, koska ne ovat alkuperäisiä japanilaisia instrumentteja. No, jos seuraavalla kerralla keikkapaikka on suurempi ja jos on mahdollisuus, haluan soittaa niitä.

Gara: Se tarkoittaa sitä, että jos useammat ihmiset haluavat tulla konsertteihimme, voimme esiintyä täysillä varusteilla.

Nero: Se oli ensimmäinen esiintymisemme ulkomailla, joten motivaatiomme täytyi olla rautaista.

Tamagawa Taikon jäsenillä oli samanlaiset lasit kuin Nerolla. Montako kertaa harjoittelitte heidän kanssaan?

Nero: Aikatauluongelmien takia harjoittelimme vain kahdesti. He soittivat oikein hyvin ilman minua. Yleensä bändin jäsenet seuraavat minua, mutta tällä kertaa minun täytyi sovittaa esitykseen japanilaiset rummut, mikä oli vaikeaa. Mutta kokemus oli hyvä.

Mitä Tamagawa Taikon jäsenet sanoivat esiintymisen jälkeen?

Nero: He ovat yliopisto-opiskelijoita ja monet heistä opiskelevat neljättä vuotta, joten he sanoivat että siitä jäi hyvä muisto. Jos mahdollista, haluaisin soittaa samojen jäsenten kanssa myös ensi kerralla, mutta luulen että he ovat jo lähteneet mukaan yhteiskuntaan omillaan.

DVD on hyvin tyylikäs, sillä on helikopterista otettuja maisemakuvia ja jäseniä vapaa-ajan vaatteissa. Keksittekö sen yhdessä?

Gara: Kyllä vain. Tapahtuma oli samassa paikassa viimekin vuonna, joten halusimme näyttää koko vuoden aikana tapahtuneen kehityksemme. Puhuimme ohjaajalle ja pyysimme häntä tekemään siitä paremman kuin viime vuonna. Hän sanoi meidän olevan parempia kuin viime vuonna, ja että luonnollisesti videokin siis olisi parempi. Kun näin sitten itse sen, ajattelin sen olevan mahtava.

Tapa sekoittaa muita kuvia ja livekuvaa keskenään on mielenkiintoinen, se on kuin dokumentin ja konsertti-DVD:n sekoitus.

Gara: Olen samaa mieltä. Emme väsy sen katsomiseen, siitä näemme todella ajan kulun.

Gara, oli upeaa kun esiintymisessä kiipesit ylös ja menit roikkumaan katon metallirakenteista.

Gara: Tein parhaani. (nauraa)

Millainen luulette two-man -esiintymisen BALZACin kanssa helmikuussa 2007 olevan?

Yu: Emme ole vähään aikaan soittaneet two-mania, ja olemme halunneet esiintyä BALZACin kanssa. Luulen että opimme paljon ja saamme inspiraatiota.

Yhtyeenne juhlii viidettä vuosipäiväänsä tänä vuonna. Mitä aiotte tehdä?

Nero: Nämä viisi vuotta ovat kuluneet niin nopeasti, mutta tällä kertaa julkaisemme vuosipäivän kunniaksi singlen BALZACin ja THE MAD CAPSULE MARKETSin kanssa. Työskentelimme näiden japanilaisen musiikin edelläkävijöiden kanssa, ja olemme siitä ylpeitä. Haluamme työskennellä lujempaa, jotta Merrystäkin tulee hieno yhtye.