the studs Ranskassa

the studs oli todella yllättynyt uransa saamasta vauhdikkaasta alusta. Bändin muotoutuminen oli varsin mielenkiintoinen: lopettaneiden bändien, Kageroun ja deadmanin, jäsenet kokoontuivat yhteen. Pian virallisen perustamisen jälkeen alkoikin jo yhtyeen ensimmäinen kiertue, johon kuului kaikkien eurooppalaisten fanien iloksi myös yksi keikka Ranskassa.

Konserttia edeltävänä päivänä tapasimme the studsin jäsenet haastattelua varten. Mukanaan kantamaa PSP-konsolia katsellen bändin kaikki neljä muusikkoa astuivat huoneeseen, jossa haastattelija odotti. He vaikuttivat täysin rentoutuneilta, ja oli todella ikävää joutua vetämään heidät pois pelinsä luota.

Mikä sai teidät esiintymään Ranskassa niin pian uranne alussa?
aie: No, tahdoimme pääasiassa pitää hauskaa, ja päätökseen vaikutti myös se, että keikka mahtui aikatauluumme.
Daisuke: Henkilökohtaisesti tunnen Ranskan läheisemmäksi nyt. Se ei tunnu enää niin kaukaiselta.

Miten olette hyötyneet tästä konsertista?
aie: Se, mikä miellytti meitä eniten, oli "ilma". Täällä hengittämämme ilmapiiri on erilaista kuin Japanissa. Mielestämme oli todella stimuloivaa ja motivoivaa nähdä ranskalainen yleisö niin innoissaan. Japanissa ympäriinsä liikkuminen on niin säädeltyä. Täällä ihmiset tekevät mitä tahtovat välittämättä siitä miltä he näyttävät. Oikeasti, se teki mielettömän ilmapiirin, jota me rakastimme.

Huolimatta fanien tunnekuohahduksesta keikan alussa?
Hiniki: Olin itsekin yllättynyt.
Daisuke: Hmm... Japanissa tapahtuu kutakuinkin samoin, joten se ei muuta mitään eikä estä meitä pitämästä konserttia. Sydämemme ovat järkähtämättömiä. Konsertin lopussa me kysyimme: "Tytöt, oletteko te oikeastaan kunnossa?" (kaikki nauravat)

Tämä kiertue on ensimmäisenne, joten tapahtuma on tärkeä. Mitä odotitte siltä? Ja miksi valitsitte nimen spread from warm rain?
aie: Emme olleet oikeastaan ajatelleet mitä yleisö odotti; tulemme onnelliseksi sillä hetkellä kun he tulevat paikalle ja arvostavat meitä. Puhuttaessa konserttien päivistä ne tuntuivat olevan parhaat tälle kiertueelle. Kiertueen nimestä; vähäisen englannintaitomme vuoksi se varmaankin näyttää oudolta teille. Kuva, jonka tahdoimme välittää, on sateinen kausi, joka on tällä hetkellä Japanissa, ja bändi julkaisemassa villejä elementtejä ja saapumassa repimään kaiken rikki.

Miksi kaikkien laulujen nimet albumilla ovat englanniksi?
Daisuke: Niiden englanninkielisyys on sattumankauppaa. Sitä ei ole tehty tarkoituksella.

Mikä käsite kuvaa the studsia parhaiten?
aie: the studsin ideana on pikemminkin soundi, joka sopii meille parhaiten, eikä niinkään sanan etymologinen tarkoitus.
Daisuke: Tahdoimme mahdollistaa kaikenlaisten tunteiden välittämisen mahdollisimman inhimillisellä tavalla. Nyt genren viesti ei ole ennalta arvattava "tulevaa täytyy vartioida hyvin". Meidän täytyy pikemminkin olla ihmisiä, pitää hauskaa, tehdä mihin uskomme. Lyhyesti sanottuna olla oma itsemme!

Bändi näyttää todella rennolta ja inhimilliseltä. Oliko tämä ennalta päätettyä vai sattumaa?
aie: Se on sattumaa. Kun me neljä aloimme soittaa yhdessä, tyylistämme vain tuli tällainen. Vilkaiskaapa rumpalimme kasvoille, luulen, ettei kukaan voi kiinnittää paljoa huomiota ulkonäköömme hänen päänsä ansiosta. (bändi nauraa)
Hibiki: Tuo on oikeastaan totta! (nauraa)

Kuinka tapasitte toisenne?
aie: Olen tuntenut Daisuken noin kymmenen vuoden ajan. Mutta minä asuin Nagoyassa, hän Tokiossa ja me molemmat olimme kiireisiä oman visual kei -bändimme parissa. Aika kului ja minä palasin Tokioon - siihen aikaan kaikkien bändit olivat hajonneet. Tapasin Daisuken ja Yukinon, ja puhuimme uuden bändin perustamisesta, mutta meiltä puuttui rumpali. Sitten ajattelin Hibikiä, joka oli Nagoyassa, eikä tehnyt mitään sillä hetkellä. Soitin hänelle, ja hän oli todella onnellinen, että ajattelin häntä ja liittyi bändiin (nauraa). Ajattelimme, että me neljä pystyisimme tekemään jotain siistiä.

Miltä tuntuu soittaa jälleen yhdessä?
Hibiki: Olimme jo pitäneet konsertteja yhdessä, joten olin itsevarma. Se tuntui normaalilta minulle.
aie: Olimme usein yhteiskiertueilla ja yleensä ne päättyivät siihen, että olimme kaikki lavalla. Tapasimme joitakin kertoja vuodessa, joten se ei ollut meille kovinkaan ihmeellistä. Ainoa huolenaiheemme oli, että Hibikin liittyminen saattaisi laskea bändin tasoa. (purskahtaa nauruun)

Onko Hibikistä vitsailu bändin sisäinen juttu?
aie: Vaikka hänen tasonsa onkin kohentunut, ei hän siltikään pidä itseään hyvänä. (nauraa)

Onko minialbuminne kansi sisäpiirin vitsi punk-yhtyeitä kohtaan vai onko se sattumaa?
aie: Se ei sinällään ole vitsi, se on vain tyylimme. Emme oikeastaan tahtoneet erityistä huomiota bändin pukeutumiseen, enemmänkin kuvastamaan tyyliämme ja niin edelleen. Teimme sen, koska tahdoimme ihmisten kiinnostuvan musiikistamme, emme pukeutumistyylistämme. Näyttämällä jalkamme olemme varmoja, että ihmiset ostavat levymme musiikin takia, eikä minkään muun.

Miten sävellätte kappaleenne?
aie: Yukino ja minä sävellämme instrumentaaliosat ja löydettyämme hyvän melodian me neljä tapaamme ja sekoitamme laulunosat yhteen. Lopussa se on kuitenkin Daisuke, joka työskentelee vokaalien ja laulun sanojen parissa.

Oletteko harkinneet tulevanne uudestaan Eurooppaan tai USA:han, vai keskityttekö enemmän Japaniin?
aie: Jos saamme mahdollisuuden tulla takaisin Ranskaan tai minne vain muualle, totta kai me tulemme.

Mitä piditte Ranskasta ja mikä saa teidät palaamaan tänne?
Daisuke: Minusta kaupunki on todella kaunis ja ihmiset täällä ovat mukavia ja luonnollisia. He eivät pelkää muiden mielipiteitä, niin kuin jotkut Japanissa. Tämä ihmisten aitous, eritoten fanien - suurin osa ihmisistä jotka näin olivat faneja - on todella mahtavaa ja se sai minut tahtomaan tänne uudestaan.
aie: Tajusin, että edelliseen vierailukertaan verrattuna kaduilla on vähemmän koiranulosteita. Oli kamalaa kävellä, ajattelin sen olevan vaarallista ja kiinnitin siihen paljon huomiota kävellessäni. Mutta tänä vuonna kykenin pelaamaan PSP:tä samalla kun kävelin, minun ei enää tarvitse katsoa mihin astun! Oli suunnaton ilo nähdä puhtaampi Ranska. (nauraa)

Mitä peliä pelaat kaduilla? (nauraa)
aie: Monster Hunteria.

Oletteko suunnitelleet julkaisevanne mitään uutta lähiaikoina?
Daisuke: Ehkäpä julkaisemme jotain uutta tänä kesänä.
Hibiki: Niin, ja elokuussa, eikö?
Daisuke: Jep, se on mahdollista.
(Bändi näkee parhaaksi olla vastaamatta virallisesti tällä hetkellä)

Sisältyykö näihin uusiin julkaisuihin julkaisematon laulu, jonka esititte eilisiltana konsertissanne?
aie: Kyllä, ja teemme niitä lisääkin! (nauraa)

Mitä odotatte nimikirjoitustenjakotilaisuudelta?
Hibiki: Odotan sitä innolla. (nauraa)

Eilisen konserttinne aikana fani sai epilepsiakohtauksen. Ettekö pelkää, että se tapahtuu uudestaan nimikirjoitustenjakotilaisuudessa?
Daisuke: Emme. Jos niin tapahtuu, annan fanille ison suukon! (nauraa)

Kuinka luonnehtisitte bändiänne yhdellä sanalla?
(pitkä hiljaisuus leviää bändin ylle aien miettiessä vastausta, koska se vaikuttaa melko monimutkaiselta. He vitsailevat hetken ja sitten jokainen heistä vastaa:)
aie: Rikkinäinen lelu.
Yukino (myös pitkän hiljaisuuden jälkeen): Ei rikkinäinen lelu! (nauraa)
Daisuke: Kuin märkä sähikäinen! (= jokin, joka voi pitää kovaa ääntä, mutta epäonnistuu siinä) (lisää naurua)
aie (vastaa Hibikin puolesta): Voiveitsi. (nauraa)

Onko teillä viestiä faneillenne?
aie: Eilinen konsertti oli todella mahtava, tahtoisin tehdä sen uudestaan ennen kuin yleisön kuume kuolee.
Yukino: Näkiessäni yleisön hysterian minua jännitti hetkellisesti todella paljon, koska konsertti oli minulle ensimmäinen ulkomailla. Tahtoisin silti palata takaisin olematta yllättynyt ja pitää konsertin seesteisemmin. Niin, miksi emme tulisi takaisin ja tekisi niin?
Daisuke: Aion palata takaisin esiintymään lähitulevaisuudessa.
Hibiki: Konsertti oli mahtava. Haluan todella kovasti palata takaisin - minulla oli erittäin hauskaa konsertin aikana.


JaME tahtoisi kiittää JVStorea, the studsia ja heidän managereitaan sekä Jonia haastattelun kääntämisestä. Kuvat otti tiimin Ayou ja Niok-.