Haastattelimme Atsushi Yanakaa Utrechtissä, Alankomaissa.
29. kesäkuuta 2007 haastattelimme legendaarista ska-yhtyettä TOKYO SKA PARADISE ORCHESTRAa Alankomaissa. Kiertueen ensimmäiseen Euroopan-konserttiin Utrechtin Tivoli de Hellingissä oli vain muutama tunti aikaa, mutta saimme käsiimme baritonisaksofonisti Atsushi Yanakan, joka on yksi yhtyeen alkuperäisistä jäsenistä yli 20 vuoden kokemuksella.
---
Esittelisittekö yhtyeenne lukijoillemme?
Atsushi: Olemme kymmenen miehen yhtye ja soitamme skata, johon on sekoitettu kaikenlaisia tyylilajeja. Siitä on viisi tai kuusi vuotta, kun tulimme ensimmäistä kertaa Eurooppaan - tämä on itse asiassa viides Euroopan-kiertueemme. Tässä samassa paikassa soitamme nyt toista kertaa. Olemme soittaneet myös Lowlandsilla, Parkpopissa ja Raymann is laatilla.
Monet yhtyeet pysyvät kasassa vain muutaman vuoden, mutta te olette jatkaneet jo parikymmentä vuotta. Mikä on salaisuutenne?
Atsushi: (nauraa) Puhumme paljon toisillemme ja pidämme ska-musiikista, totta kai. Emmekä koskaan tappele, en tiedä miksi (nauraa). Onnellisuus voittaa aina.
Onko yhtyeen jäsenmäärästä koskaan koitunut ongelmia?
Atsushi: Takahuoneet ovat liian pieniä meille (nauraa), ja lavakin on kapea pienissä esiintymispaikoissa. Mutta meille kelpaavat kaikki lavat ja soitammekin kiertueillamme paljon.
Kuinka yleensä sävellätte kappaleenne? Osallistuvatko kaikki jäsenet? Väittelettekö usein, vai teettekö kompromisseja?
Atsushi: Lähes kaikki jäsenet säveltävät kappaleita. Kirjoitamme musiikin aina nuoteiksi ja soitamme niistä heti testataksemme toimiiko kappale. Sitten teemme sovituksen.
Teillä on ollut yhteistyöprojekteja muiden artistien kanssa, esimerkiksi PUFFYn, CHARAn ja Shéna Ringön. Kuinka valitsitte artistit projekteihin?
Atsushi: Siihen tarvitaan hyvää ajoitusta ja yhteensattumia. Mutta muut artistit haluavat työskennellä kanssamme, koska olemme soittaneet niin pitkään. Se on siis helppoa.
Millaista oli työskennellä sellaisten artistien kanssa kuten CHARA, jolla ei ole mitään tekemistä ska-musiikin kanssa?
Atsushi: Meistä se oli kiinnostavaa. Meitä on kymmenen, joten yksi mahtuu vielä mukaan aivan hyvin. Saamme tietyn tunnelman kymmenellä jäsenellä, kymmenellä miehellä. Se on kamalaa naishenkilölle (nauraa).
Onko muitakin artisteja joiden kanssa haluaisitte työskennellä ja miksi? (Tässä vaiheessa muitakin jäseniä liittyi mukaan.)
Takashi Kato: Rolling Stones!
Atsushi: The Specialsin Terry Hall. Mutten tiedä miksi.
Takashi Kato: Sting! Bono!
Oletteko koskaan harkinneet hankkivanne yhtyeelle vakituisen vokalistin?
Atsushi: Joskus rumpalimme toimii vokalistina ja olemme julkaisseet singlenkin, jolla hän laulaa. Joskus muutkin jäsenet laulavat.
Joten ette halua vokalistia yhdenneksitoista jäseneksi?
Atsushi: Meillä oli ennen vokalisteja, mutta kaksikin kertaa kävi niin, että he lopettivat. Olemme ylpeitä siitä, että olemme instrumentaaliyhtye. Meillä on mukanalaulettavan tyylisiä kappaleita, mikä on myös tärkeää.
Kun ottaa huomioon kielimuurin, onko helpompaa tavoittaa yleisö ilman vokalistia?
Atsushi: On se helpompaa, sillä olemme melkein täysin instrumentaalinen bändi. Mutta on kiinnostavaa laulaa japaniksi. Edellisellä Euroopan-kiertueellamme soitimme kappaleita, joissa oli japaninkielinen laulu, mutta ongelmia ei ollut (nauraa).
Julkaisitte äskettäin kokoelmalevy BEST OF TOKYO SKA 1998-2007:n. Kuinka valitsitte kappaleet sille?
Atsushi: Rumpalimme valitsi ne kaikki (nauraa), hän päätti asiasta. Hänellä on oma radio-ohjelma ja hän toimii tiskijukkana. Niinpä hän tahtoi valita kappaleet.
Voisitteko kertoa meille jotakin SMILE, the Ska Para Moviesta?
Atsushi: Pidimme 78 keikkaa kuudessa kuukaudessa sisältäen konsertit Vietnamissa ja Euroopassa, ja kiertueen aikana kuvasimme elokuvan. Kameramies tuli lavalle ja kuvasi vapaasti, joten elokuvaa katsoessa voi tuntea olevansa yhtyeemme jäsen. Elokuvaan sisältyy myös backstage-materiaalia ja paljon vitsejä. Se on hyvin todenmukainen.
Miksi teillä on pinkit puvut?
Atsushi: No, meillä on debyytistämme asti ollut pinkkejä pukuja, kirsikankukkamaisia. Ja meitä on niin monta miestä että tarvitsemme jotakin söpöä (nauraa).
Olette ainoita japanilaisia yhtyeitä jotka ovat kiinnostuneita esiintymään joka puolella maailmaa. Mikä teitä ulkomailla soittamisessa viehättää?
Atsushi: Pidämme vain soittamisesta ja erityisesti tuntemattomissa paikoissa.
Olette soittaneet Alankomaissa monta kertaa ennenkin. Mitä ajattelette paikallisesta yleisöstä ja muistuttaako se muuta Eurooppaa?
Atsushi: Alankomaat... (hän ottaa sanakirjan esiin) Aah, he ovat hyvätapaisia (nauraa). Minusta näyttää että alankomaalaisilla on näkymättömiä siteitä toisiinsa, he auttavat toisiaan. He eivät villiinny liikaa.
Mikä on parasta ulkomailla kiertueella olemisessa? Onko siinä huonoja puolia?
Atsushi: Tiukka aikataulu on huono asia - joskus soitamme seitsemänä peräkkäisenä päivänä. Hyvää on se, että saamme soittaa paljon ja voimme myös katsella nähtävyyksiä.
Nähtävyyksille siis jää aikaa?
Atsushi: Harjoitusten ja esiintymisen välissä on aina muutama tunti. Menemme kävelylle, ja jos olemme väsyneitä, juomme olutta baarissa.
Oletteko katselleet nähtävyyksiä Utrechtissä?
Atsushi: Kyllä, menimme eilen illalla Cafe Belgiumiin. Siellä oli kahtakymmentä eri lajia tynnyrijuomia (nauraa). Viisisataa pulloa olutta.
Mikä on oudointa, mitä yhtyeellenne on tapahtunut ulkomailla?
Atsushi: (miettii hetkisen) Saksassa pysähdyimme kahvilaan ja meidän täytyi maksaa vessasta. Japanissa ei koskaan tarvitse. Ja joillakin keikoilla yleisö ei katsonut lavalle ollenkaan, he vain tanssivat eivätkä vilkuilleet meitä. He keskittyivät täysin tanssiinsa ja joskus ajattelin, että katsokaa nyt meitäkin! (nauraa)
Entä japanilainen yleisö? Jotkut yhtyeet sanovat, että eurooppalaiset fanit tanssivat paljon, ja japanilaiset fanit ovat melko hiljaisia. Mikä on tilanne teidän konserteissanne?
Atsushi: Japanissa ollaan liian hyvätapaisia! Kappaleiden välissä fanit ovat täysin hiljaa. Kun kappale alkaa, he tanssivat, mutta kappaleiden väleissä hiljaisuus on täydellinen. He eivät ole hyviä tuottamaan ääntä. Se on outoa, mutta kaiketi se johtuu tavoistamme (nauraa).
Olette soittaneet monissa eri paikoissa, esimerkiksi Yokohama Arenalla 15 000 ihmisen edessä, sekä myös hyvin pienissä paikoissa. Mitkä ovat erikokoisten paikkojen parhaita puolia?
Atsushi: Pidämme pienistä paikoista, mutta isommista myös. Minusta niissä ei ole suurtakaan eroa. Olen myös DJ, mutta kun olen DJ-pöydän takana, minusta tuntuu melkein samalta kuin silloin kun soitan baritonisaksofonia.
Olisitteko kiinnostuneita julkaisemaan CD:itännekin ulkomailla esiintymisen lisäksi?
Atsushi: Olemme jo julkaisseet Ska Me Crazy:n englantilaisella levy-yhtiöllä, ja haluaisimme julkaista lisää.
Mitä suunnitelmia teillä on bändin tulevaisuuden varalle sekä Japanissa että muualla?
Atsushi: Haluamme soittaa oudoilla ja uusilla lavoilla. Ehkä tänä tai seuraavana vuonna julkaisemme uuden albumin.
Olisiko teillä vielä jotakin viestiä faneillenne?
Atsushi: Tarvitsemme aina konsertteihimme juhlahenkisiä ihmisiä, koska tahdomme hyvän ilmapiirin. Olemme bile-eläimiä! (nauraa) Joten tulkaa konsertteihimme.
Kiitoksia paljon haastattelusta!
---
JaME kiittää TOKYO SKA PARADISE ORCHESTRAa henkilökuntineen ja Avex Entertainmentia haastattelusta.
