Olivia esiintyi ensimmäistä kertaa Euroopassa Pariisissa, Ranskassa 6. päivä heinäkuuta. Päivää hänen konserttinsa jälkeen saimme tilaisuuden esittää muutamia kysymyksiä tälle aurinkoiselle, kimonopukuiselle tähtöselle.
--
Eilisiltainen konserttisi oli erinomainen. Mitä mieltä olet siitä itse?
Olivia: Esiintyminen oli erittäin hauskaa. Konserttisali ja akustiikka - kaikki toimi hienosti. Bändi suoriutui upeasti, yleisö oli todella lämminhenkinen, ja tunsin heidän polkevan jalkaa lattiaa vasten. Aina kun sanoin jotakin, sain vastauksesi äänimyrskyn. Ja balladin aikana he ottivat esiin sytyttimensä ja puhelimensa; se oli niin hienoa. Tunsin todella heidän rakkautensa (nauraa).
Olitko hermostunut ennen konserttia?
Olivia: Kyllä olin, en uskonut niin monen ihmisen saapuvan paikalle. Aloitimme vartin myöhässä, jotta kaikki pääsisivät ensin sisälle konserttisaliin. Kun kuulin yleisömäärästä, minua alkoi todella jännittää. Aikomuksenani oli esiintyä sinä iltana korkokengissä, mutta otin ne pois, sillä jalkani vapisivat.
Tämä oli ensiesiintymisesi Euroopassa, merkitseekö se sinulle jotakin erityistä?
Olivia: Kyllä, ehdottomasti. Rakastan ihmisiä täällä. Kaikki ovat niin sydämellisiä, ihmiset ovat ahkeria ja todella herttaisia. Luulin kaikkien käyttäytyvän aivan eri lailla, mutta olin väärässä; kaikki olivat niin auttavaisia ja hauskoja ja suhtautuivat tekemisiinsä intohimoisesti. Pidin siitä todella, tahdon muuttaa tänne pariksi vuodeksi tai jotain vastaavaa (nauraa). Olen todellisuudessa unelmoinut voivani elää täällä muutamia vuosia. Luulen että tulen joskus tekemään niin. (nauraa)
Kappaleesi ovat hyvin monipuolisia. Miten päätät yksittäisen kappaleen tunnelman? Päätätkö jo ennen kuin aloitat sen kirjoittamisen, vai kirjoitatko ensin ja katsot mihin päädyt?
Olivia: No, minulla on ensin jokin teema, asia jota olen miettinyt paljon, tai senhetkinen tunnetilani, josta tulee kappaleelle eräänlainen pohja. Jos olen esimerkiksi hieman turhautunut, kappaleesta tulee luultavasti synkkä. Jos tunnen oloni iloiseksi ja rentouneeksi, kappaleesta tulee kevyempi.
Joten et istahda alas ja ajattele, että "tänään kirjoitan balladin"?
Olivia: No joskus sitäkin. Joka tapauksessa kirjoitan senhetkisistä tapahtumista. Etenkin jos olen hyvin iloinen tai todella surullinen.
Viime aikoina laulusi ovat muuttuneet, ne ovat ikään kuin aikuistuneet. Onko tämä tietoinen päätös vai onko näin tapahtunut ajan myötä?
Olivia: Se on tapahtunut ajan myötä. Luulen, että
The Lost Lollin jälkeen väsyin ja masennuin hiukan. Silloin tarvitsin jotain piristävää kuunneltavaa. En halunnut enää olla maassa, joten huomasin, millaiset kappaleet todella auttavat minua ja ymmärsin tahtovani kirjoittaa ja tehdä tällaista musiikkia. Halusin tehdä jotakin, mitä joku kuuntelisi aamulla heti herättyään ja saisi siitä energiaa tulevaan päivään. Tällaisen masennuksen kokeminen muutti ajattelutapaani.
Nyt kun olet tehnyt kappaleita NANAlle, onko musiikillinen lähestymistapasi muuttunut?
Olivia: Kyllä on. Luulenpa että koko 'trapnest' -projekti on saanut minut tekemään popimpaa musiikkia. Ymmärsin että popin kautta voi saavuttaa suuria ihmismassoja. Popin kirjoittaminen on mielestäni myös haastavaa. On helppoa kirjoittaa jotain kokeellista tai todella uuden kuuloista, mutta popin kirjoittamisessa on ajateltava jotain, mikä todella jää ihmisten mieliin. Sen on oltava tarttuvaa. Kappaleiden kirjoittaminen oli hauskaa ja sai minut tekemään tarttuvampia kertosäkeitä.
Poppiahan voi sekoittaa moneen muuhun tyyliin, eikö totta?
Olivia: Kyllä voi, olen oppinut muun muassa, että kokeellisemmalla kappaleella voi olla hyvinkin popahtava kertosäe.
Jokin aika sitten esiinnyit Anna Tsuchiyan rinnalla "NANA premium live" -konsertissa. Millaista oli esiintyä hänen kanssaan ja laulaa toinen toistenne kappaleita?
Olivia: Se oli hauskaa (nauraa), todella hilpeää. Tiesimme esiintyvämme samassa konsertissa, mutta viime hetken päätös oli, että esittäisimme kaksi viimeistä kappaletta yhdessä. Ajattelimme, ettemme halua ohjelmanumeron olevan imelä, vaan jotain todella siistiä. Se olisi helposti voinut epäonnistua, ja olimme hermostuneita. Mutta lopputulos oli mielestäni hyvä, vaikkei kummallakaan ollut toistemme sanoituksia. Joten oli varsin hauskaa hänen saapuessaan lavalle omine sanoituksineen, ja itse lauloin hänen sanoituksensa kädessäni olevasta paperista suoraan lukien. Siitä ei siis tullut ollenkaan imelää. (nauraa)
Monet kappaleittesi nimet ovat hyvin mielenkiintoisia; Color of Your Spoon
, The Return of the Clorophyll Bunny
ja niin edelleen. Mistä saat ideasi tällaisiin nimiin?
Olivia: (nauraa) En tiedä, päässäni on yksinkertaisesti niin monia vahvoja mielikuvia. Ja usein aloittaessani kirjoittamisen mielessäni on eräänlainen pääteema tai mielikuva, joka liittyy siihen mitä olen luomassa.
Joten mitä Color of Your Spoon
("Lusikkasi väri") tarkoittaa?
Olivia: Lapsuudessani perheelläni ei ollut paljoakaan rahaa. Muistan päivän, jolloin he olivat hankkineet uusia lusikoita ja haarukoita ja panneet ne laatikkoon. Löytäessäni ne lumouduin niiden kauneudesta. Ne olivat niin kirkkaita ja välkehtiviä! Otin niistä yhden, ja se salpasi henkeni, joten varastin sen! Piilotin sen tyynyliinaani, ja joka ilta äidin lähdettyä huoneestani otin sen ja pidin sitä aarteenani, taikasauvanani. Muistan leikkineeni lusikan kanssa, ja katsoessani sitä silmäni vain pyörivät päässä. Loppujen lopuksi kappale kertoo silmäni peilikuvasta lusikassa, siitä viattomuudesta, joka lusikan ottamisessa oli ja yleensäkin oman aarteensa löytämisestä.
Sanoituksesi kertovat usein omista tunteistasi. Eikö ole hankalaa käsitellä niitä ja näyttää ne koko maailmalle?
Olivia: Ei ole, minua ei todellakaan haittaa. Monien mielestä on vaikeaa puhua ongelmistaan, mutta minulla ei ole vaikeuksia sen kanssa. Kaikilla on ongelmia, ja puhumalla ihmiset voivat samaistua toisiinsa.
Käytät paljon monimutkaisia lauseita lauluissasi, mistä saat vaikutteesi sanoittamiseen?
Olivia: En tiedä, en oikeastaan ole kovin hyvä ilmaisemaan itseäni sanojen avulla. Yritän olla seuraamatta mitään sääntöjä. Tahdon tehdä, mitä itse haluan ja kirjoittaa omalla tavallani.
Joten et oikeastaan inspiroidu kenestäkään erityisestä kirjailijasta?
Olivia: En niin. Pidän lukemisesta, luen paljon kirjoja, mutten omaa lempirunoilijaa tai mitään sellaista.
Minkälaisia kirjoja luet?
Olivia: Lempikirjailijani on Herman Hesse. Rakastan filosofisia teoksia. Entäpä muita... Murakami Haruki.
Stars Shining Out
-kappaleen musiikkivideo eroaa melkoisesti aiemmista videoistasi. Mistä sait idean kyseiseen videoon? Entä millaista sen kuvaaminen oli erittäin epämukavalta näyttävää puvustusta ajatellen?
Olivia: Valitsin yhden lempisuunnittelijoistani osallistumaan videon tekemiseen. Kerroin hänelle koko albumini idean, sen, miten tähdet sammuvat, ja tahdoin teeman ehdottomasti näkyvän videolta. Joten hän ideoi juonen siitä, kuinka hirviöt jahtaavat paperinukketyttöä. Meillä oli käytettävissämme monia stylistejä, joten tahdoin tehdä jotakin hieman haastavampaa, sillä olen kyllästynyt videoiden muotinormeihin. Halusin puvustuksen olevan monimutkainen, joten kehitimme tyylin aivan erityisessä paikassa ja lopputulos oli mahtava. Meikkaus tehtiin myös kyseisessä paikassa, vaikkakin meillä oli hiukan ongelmia sen kanssa.
Onko sinulla kappaleita, joihin olisit halunnut tehdä musiikkivideon, mutta jätit tekemättä?
Olivia: On muutamia lauluja, kuten
Purple Box sekä
Sugar Bloodsuckers. Suunnittelimme sisareni kanssa tekevämme videot niille itse, koska teemme sellaisia joskus huviksemme. Olimme aikeissa tehdä niin, mutta sitten hän muutti, joten jäin ilman avustajaa. (nauraa)
Kuka on 'SPACE CRITTER'? (henkilö jota kiitetään sanoituksista A Little Pain
-singlellä)
Olivia: Space Critter on yksi japanilaisista ystävistäni joka auttaa minua sanoitusten kääntämisessä. Minulla on nimittäin paljon ongelmia sen suhteen, sillä aina kun vien laulun kääntäjälle, se muuttuu, enkä pidä siitä, että pääsanomani vaihtuu. Space Critter on läheinen ystäväni, joka tuntee minut ja tietää mitä haluan sanoa. Monet ihmiset eivät täysin ymmärrä minua, joten he eivät osaa kääntää sanoituksiani oikein.
Huomasin että käytät sanoituksissasi paljon sanoja kuten 'avaruus', 'taivas', 'tähdet'...
Olivia: Kyllä, ja 'luonto'.
Miksi näin? Merkitsevätkö tällaiset asiat sinulle jotakin erityistä?
Olivia: Kyllä, luonto on minulle todella tärkeä asia, se rauhoittaa minut. Se hiljentää mieleni ja silloin kuulen sydämeni äänen. Ajattelen uskomattoman paljon ja olen hyvin herkkä, minkä takia mieleni välillä ylikuormittuu. Kun näen esimerkiksi öisen taivaan, se saa minut todella rentoutumaan ja kuuntelemaan sydäntäni. Tällainen inspiroi minua. Se on melkein kuin jonkinlaista meditaatiota.
Muutama vuosi sitten lauloit coverin Toton kappaleesta Africa
(Sea me
-singlellä), joka on ainut coverkappaleesi tähän mennessä. Mikä sai sinut laulamaan tämän erityisen kappaleen? Entä haluaisitko tehdä enemmän coverkappaleita?
Olivia: Kyllä, tahdon tehdä enemmän coverkappaleita. Rakastan
Africaa, se oli ensimmäinen kappale, jonka kuultuani tajusin oikeasti pitäväni musiikista. (hyräilee melodiaa) Ja kappaleen sanoma... Isäni kuunteli paljon
Totoa ja halusin pitkään laulaa kyseisen laulun. Nyt tahdon coveroida jotakin muuta erityistä. Teemme paljon covereita konsertteja varten. Olen esimerkiksi laulanut
Radioheadin
Where you end and I beginin,
U2:n
Pride in the name of loven ja yhdistelmän
Like a Virginiä ja
Nirvanaa! Tahdon ehdottomasti esittää coverin seuraavan kerran vieraillessani täällä.
Nyt kun kerran olemme Ranskassa, on kysyttävä, kuunteletko ranskalaisia artisteja?
Olivia: En kuuntele moniakaan ranskalaisia artisteja... Ah, mutta
Daft Punk ja
Air. Rakastan
Michel Gondryä, hänhän on ranskalainen? Hän on lempielokuvaohjaajani. Oletteko nähneet Tahrattoman mielen? Hän julkaisi vastikään The Science of Sleepin, rakastan sitä elokuvaa. Voi, hän on upea.
Katsokaamme vielä enemmän ajassa taaksepäin; musiikillinen urasi alkoi popryhmässä D&D. Oliko sinusta vaikeaa tulla vakavasti otettu sooloartisti debytoituasi idoliryhmässä?
Olivia: Voi, kyllä oli! Se oli vaikeaa. Minulle naurettiin, mutten välittänyt. Tiesin, että siitä tulisi vaikeaa, mutta tein parhaani. Kesti kauan päästä siitä imagosta, mutta seurasin omaa tietäni, ja yritän olla ajattelematta asiaa liikaa.
Mitä mieltä olet idoliryhmistä nykyään?
Olivia: Se on nykyään mielestäni... No, en kuuntele sellaista musiikkia, mutta ilmiö on olemassa. Enkä tuomitse heitä ollenkaan. Toivon vain välillä, ettei levy-yhtiö ole sellaisille artisteille liian ankara. Toivon heille kaikkea hyvää.
Mutta et voisi enää kuvitella olevasi osa sitä ilmiötä?
Olivia: Ei, en todellakaan. Hyppäisin varmaankin alas jonkin rakennuksen katolta, en tahdo tehdä sitä uudelleen. Ei kiitos.
Jos saisit tilaisuuden miksata yhden kappaleistasi tyylillisesti täysin uuteen uskoon, minkä tyylilajin valitsisit?
Olivia: Hmm... Voin kuvitella monia eri remixejä jokaiselle kappaleelle. Minulla on kappale nimeltä
Ballerina, jonka aina kuvittelin industrial-tyylisenä. Tahdoin tehdä siitä alunperin industrial-kappaleen, mutta levy-yhtiön mielestä sen tuli olla suloinen ja popahtava. Lopulta siitä tuli oikein hyvä. Mutten tiedä, on olemassa monia lauluja...
Ehkä remix-albumin julkaisemisessa olisi ideaa?
Olivia: Kyllä. Julkaisin juuri
virallisen MySpace-sivustoni, ja sieltä löytyy ilmaiseksi ladattava remix. Sen teki
World's end girlfriend, erittäin kokeellinen tokiolainen ryhmä.
Vaikutat aina hiukan jännittyneeltä konserttiesi alussa. Miten saat itsesi rentoutumaan?
Olivia: (nauraa) Tunteeni ovat aina hyvin esillä. Jos minulla on huono päivä, se myös näkyy lavalla. Tunteeni ovat jotain, mitä en voi paeta. Jos olen jännittynyt, sen näkee heti. Mutta ensinnäkin yritän olla kuuntelematta musiikkia, sillä olen sille erittäin herkkä. Kuunnellessani ambientia minusta tulee aivan liian rentoutunut (aaltoilee käsillään). Ja kun kuuntelen rockia minusta tulee aggressiivinen, joten en voi kuunnella musiikkia, vaan käytän mielummin aromaterapiaa ja venyttelen rauhoittaakseni itseni. Minun on myös jätettävä korkokengät lavan toiselle puolelle, en voi käyttää niitä lavalla.
Kun katson live-esiintymisiäsi, vaikutat alussa todella jännittyneeltä mutta loppua kohden itseluottamuksesi nousee.
Olivia: Tiedän, se on huvittavaa. Kestää noin kahden laulun verran karistaa esiintymispelko harteiltani. Nähdessäni fanit rauhoitun, ja kaikki on taas hyvin. Mutta ennen kuin näen heidän kasvonsa, olen todella hermostunut.
Mitä voimme odottaa 25. päivä heinäkuuta julkaistavalta uudelta singleltäsi?
Olivia: (vitsailee) Mitä? Julkaisenko jotakin heinäkuun 25. päivänä? En tiedä mistä olette kuulleet sellaista! (nauraa) En tiedä tarkkaan milloin se julkaistaan, ehkä kesäkuussa tai elokuun lopulla, koska meillä on vähän mutkia matkassa.
Mitä voimme odottaa kappaleelta?
Olivia: Se on hyvin popahtava. Kirjoitin noin viisi laulua saman kaavan mukaan. En tiedä minkä niistä tulemme valitsemaan, joten en voi antaa tarkkoja yksityiskohtia. Mutta se tulee ehdottomasti kuulumaan j-pop -kategoriaan.
Eilisiltana soitit uuden kappaleen, voiko se olla kyseessä single-ehdokkaaksi?
Olivia: Kyllä. (nauraa)
Onko sinun aikomus keskittyä nyt enemmän Eurooppaan ja Yhdysvaltoihin julkaisujen ja keikkojen saralla?
Olivia: Kyllä. NANA tullaan pian esittämään monessa maassa, joten luulen voivani kiertää enemmän muuallakin Euroopassa. Työskentelen parhaillani myös uuden albumin kanssa. Julkaisen siltä ehkä kaksi singleä ennen koko albumin julkaisua.
Antaisitko lopuksi viestin faneillesi?
Olivia: Haluaisin todella nähdä faneja konserteissani, sillä musiikkini on tarkoitettu kaikille. Kun kappaleita luodaan ja nauhoitetaan studiolla ja musiikkivideoita tehdään, jokaisella on oikeus kertoa mielipiteensä niistä. Joskus asiat eivät välttämättä mene kuten haluaisin... Esimerkiksi koskien levyn kantta tai jotakin kappaletta. Livekonserttien aikana tunnen olevani suorassa yhteydessä faneihini. Jos ette vielä ole käyneet konserteissani, tulkaa katsomaan!
---
JaME kiittää Oliviaa, Avexia ja Wasabi Recordsia.
