Haastattelussa lynch.

lynch. on vahvasti keikkoihin keskittyvä visual kei -bändi Nagoyasta. Viime aikoina bändin suosio on noussut nopeasti, ja he saavat paljon huomiota Japanissa, mutta vaikuttaa siltä, että myös ulkomailla lynch. on yksi hetken kuumimmista bändeistä.

Tutustuakseen tähän suosittuun bändiin paremmin JaME jutteli laulaja Hazukin ja kitaristi Reon kanssa. Kitaristi Yusuke ja rumpali Asanao eivät olleet paikalla haastattelussa, joten he vastasivat muutamiin kysymyksiin JaME World -blogissa. Asanaon vastaukset löytyvät (englanniksi) täältä ja Yusuken täältä.

Voisitteko esitellä itsenne?

Reo: Olen kitaristi Reo. Hauska tavata.
Hazuki: Olen vokalisti, Hazuki. Mukava nähdä.

Miksi valitsitte nimen lynch.? Tuleeko se englannin kielen verbistä "to lynch", lynkata?

Reo: Kyllä, otin bändin nimen verbistä ja sen väkivaltaisesta merkityksestä. Sana kuulostaa antisosiaaliselta Japanissa, joten kun he kuulevat termin "lynch.", luulisin että he ensimmäisenä yhdistävät sen sanan väkivaltaiseen merkitykseen. Haluan ihmisten kuitenkin muistavan meidän soundimme ja keikkamme, kun he kuulevat nimemme, ikään kuin uudistaisimme sanan merkityksen bändinä. Haluan bändin vaikuttavan hyvin intensiiviseltä, jotta ihmiset muistaisivat meidät ensimmäisenä kuullessaan sanan "lynch.".

Valitsivatko bändin perustajajäsenet nimen?

Reo: Minä ehdotin sanaa, koska pidän sen kirjaimista ja siitä, miltä se kuulostaa, ja kysyin muilta jäseniltä, mitä mieltä he olivat siitä.

Onko nimenne jälkeen tulevalla pisteellä (.) erityistä merkitystä?

Hazuki: Sillä ei ole erityistä merkitystä, mutta ajattelin, että pisteen kanssa nimi vaikuttaisi tiiviimmältä ja yksinkertaisesti "coolilta".

Miksi uudelleenjulkaisitte vanhaa materiaalianne THE BURIEDilla?

Reo: Vanhoja julkaisujamme on melko hankalaa löytää nykyään, ja on paljon faneja, jotka eivät voi ostaa niitä yksinkertaisesti siksi, ettei niitä valmisteta enää. THE BURIEDilla olevat kappaleet ovat meille merkittäviä, tuntui, että meidän pitäisi sisällyttää ne levylle. Viimeaikoina meitä on pyydetty tuottamaan niitä uudelleen, koska soitamme kappaleita keikoilla, mutta niitä ei enää myydä kaupoissa. Olisimme voineet vain uudelleenjulkaista vanhat albumit, mutta tilanteemme on erilainen nyt, kun meillä on uusi kitaristi, Yusuke. Hän liittyi bändiin, ja saimme kokemusta keikoillamme; ymmärryksemme biisejä ja esiintymistä kohtaan parani, ja mielestäni meillä on paljon enemmän voimaa nyt, joten nauhoitimme ne uudestaan.

Bändinne on muuttunut, ja nyt siinä on kaksi kitaristia.

Reo: Niin. Aiemmin nauhoitimme 2 tai 3 kitaraa päällekkäin, mutta kun Yusuke liittyi bändiin, hän toi mukanaan jotain erilaista, joka pitää kappaleidemme olemusta sisällään, mutta silti myös tuo niihin jotain uutta.

Hazuki, oletko muuttanut laulutapaasi?

Hazuki: Kyllä. Vihasin ääntäni alkuperäisillä albumeilla siihen aikaan, mutta pidin itselleni tiukkaa linjaa ja keskityin kohtiin, joita vihasin. Tällä kertaa pystyin pääsemään yli tuollaisista asioista. Tunnen ikään kuin saaneeni kostoni tuntiessani mukavammalta laulaessani. Jos vertaat niitä, huomaat, että ne ovat melko erilaisia.

Valitessanne kappaleita levylle, valitsitteko juuri ne kappaleet, joita soitatte keikoillanne?

Reo: Kaikki jäsenet täyttivät kyselyn siitä, mitkä kappaleet haluaisimme laittaa albumille, ja sitten keskustelimme asiasta. Mielipiteemme olivat melkein samat: kappaleet, jotka ovat useimmin settilistoillamme olivat niitä, jotka eniten halusimme laittaa albumille. Lopputulos oli, että valitsimme kappaleet keikkojemme perusteella.

Oliko nauhoitusten aikataulu hankala?

Reo: Nauhoittaessamme kiertueemme päivämäärät oli jo päätetty, joten tarkistimme aikataulumme ja nauhoitimme silloin, kun meillä oli vapaa-aikaa. Yleensä olemme keskittyneet nauhoituksiin koko ajan tekemättä keikkoja välillä, mutta tällä kertaa olimme jo varmistaneet kiertueen, joten sisällytimme nauhoitukset aikatauluumme tyyliin "tällöin voimme nauhoittaa yhtenä päivänä" tai "tässä voimme tehdä kaksi päivää."

Pystyitte siis saamaan keikkojenne energian albumille paremmin kuin yleensä?

Reo: No, luulisin että se riippuu ihmisestä, mutta yleisesti ottaen tunteemme keikkoja ja nauhoituksia kohtaan ovat hieman erilaiset. Oli hankalaa vaihtaa asennoitumista keikoista nauhoituksiin, etenkin kun valitsimme kappaleita, joita soitamme keikoillamme.

THE AVOIDED SUN -albumillanne on kappale nimeltä I'm sick, b'coz luv u. Nimi kuulostaa balladimaiselta, mutta musiikillisesti kappale on balladin täysi vastakohta. Miksi näin?

Hazuki: Tehdessämme THE AVOIDED SUN -albumia tavoittelimme jotain persoonallista. Sen sijaan, että olisimme vain tehneet mitä halusimme, lisäsimme kappaleisiin aina vain enemmän uusia juttuja ja rohkenimme kokeilla täysin uusia yhdistelmiä. Yritimme myös miettiä mielenkiintoisia nimiä kappaleillemme; halusimme tehdä kappaleita, jotka vaikuttavat balladeilta, mutta ovatkin todella rankkoja. Ajattelin, että jos teen rankkaimagoisia rankkoja kappaleita, ne menettäisivät voimansa. Pidän nimen ja kappaleen välisestä kontrastista.

Teitte siis yhdistelmiä, joita me, kuuntelijat, emme voisi kuvitella.

Hazuki: Niin. Ajattelin sen tuovan jotain uutta, ja olen itse asiassa tyytyväinen siihen.

Vuoden 2006 kesän aikana julkaisitte singlen a grateful shit. Mikä oli nimen merkitys? Mitä halusitte ilmaista sillä?

Hazuki: (nauraa) "A grateful shit" on ilmaisu, joka musiikkibisneksessä tarkoittaa ihmisiä, jotka käsittelevät nuoria muusikkoja kuin leluja, ja nämä nuoret, päästään vialla olevat nuoret muusikot, helposti kuuntelevat tällaisia ihmisiä. (nauraa) Kappaleessa varoitan heitä, "Ovatko asiat hyvin näin?" Me emme ole sellaisia, olisi parempi olla "shit" itse. Käytin hieman sarkasmia ja ilmaisin meidän olevan "a grateful shit" tässä mielessä. (nauraa)

Oletteko koskaan puhuneet tästä?

Hazuki: Ehkä emme. (nauraa)
Reo: No, meiltä ei ole tätä ennen kysytty siitä. (nauraa)

Kuinka teette kappaleita ja sanoituksia? Sovitatteko kappaleenne yhdessä?

Hazuki: Minä johdan biisientekoa ja alan muodostaa kappaleita kunnes näemme jonkinlaisen kuvion ja sitten sovitamme ne yhdessä. Yleensä teen kappaleet itse alusta asti, mutta en tee yksityiskohtaisia osia jokaiselle intrumentille, jotta muut jäsenet voivat tehdä mitä haluavat. Kun muut jäsenet ovat kuunnelleet kappaleita ja opetelleet ne suurinpiirtein ulkoa, soitamme yhdessä studiossa. Siellä jokainen jäsen muodostaa oman maailmansa kappaleeseen, mikä kohentaa kappaleen tunnelmaa.

Teetko kappaleet kitaraa soittamalla?

Hazuki: Kyllä. Käytän myös rytmikonetta ja lisään rummut ja teen rytmitykset. Lisään myös basson ja toisinaan oman ääneni kappaleisiin.

Lisäätkö lyriikat jälkeenpäin?

Hazuki: Kyllä. Lisään lyriikat viimeisenä. Teemme melodioita sovittaessamme kappaleita, ja lisään lyriikat viimeisten vaiheiden aikana.

Milloin inspiraatio kappaleisiin tulee? Tehdessäsi kappaleita ajatteletko kokonaisia kuvia tai tarinoita?

Hazuki: Ei ole mitään tiettyä aikaa, jolloin ne tulisivat mieleeni, enkä koskaan tiedä, milloin ne tulevat. Aina, kun jotain tulee mieleeni, vaikka olisin kavereideni kanssa, haluan pian kotiin tekemään kappaleita. (nauraa) Tietysti kotona kappaleita tehdessäni se muodostuu selkeästi. Mitä kuviin ja tarinoihin tulee, se riippuu kappaleesta. Esimerkiksi nopeita, rankkoja kappaleita tehdessäni ajattelen keikkoja, ja teen kappaleen ajatellen "jos teen tämän näin, yleisö reagoi noin." Balladien kohdalla minulla on abstraktimpia mielikuvia, mutta joka tapauksessa minulla ei ole selkeitä kuvia mielessäni niin paljoa.

Miltä artisteilta olette saaneet vaikutteita?

Reo: Olen japanilainen, joten vaikutteeni tulevat populaarikappaleista tai japanilaisesta rockista, mutta olin jossain vaiheessa täysin 4AD:n, brittiläisen goottityylisen indie-levy-yhtiön, pauloissa; levy-yhtiöllä on artisteja kuten Bauhaus, Cocteau Twins ja Dead Can Dance. Ne ovat erilaisia lynch.in tämänhetkiseen soundiin verrattuna, mutta mielestäni nykyiselläkin lynch.illä on sellainen synkkä tunnelma kuin näidenkaltaisilla goottityylisillä artisteilla.
Hazuki: Minun makuni on melko laaja - tai no, en ole oikein varma, onko se laaja vai suppea. (nauraa) Aloin aluksi kuunnella rockia kuunneltuani LUNA SEAtä, sitten haksahdin rankkaan, kovaääniseen rockiin ollessani teini-ikäinen, ja nykyään olen hyvin ailahtelevainen. Kuuntelen vain kaikkea, mikä kuulostaa hyvältä juuri silloin. Rohkenisin sanoa, että nykyään se on new school hardcore -genreä, jota aiemmin luullakseni kutsuttiin screamoksi ja jossa on kauniita melodioita ja myös hyvin kaoottisia osioita.

Otatteko vaikutteita joiltakin tietyiltä artisteilta suunnitellessanne albumienne ulkoasua?

Reo: Rumpalimme Asanao on pääosin vastuussa siitä.

Piirtääkö hän itse?

Reo: Kuulin, että hän tekee kollaaseja, mutta hän ei näytä niitä meille luomisvaiheessa, joten emme tiedä. (nauraa)

Mitä ajattelitte nähdessänne hänen tekemänsä kansikuvat?

Reo: Verrattuna yhtyeen ulkopuolisiin hänellä on parempi ymmärtämys teoksistamme, siispä usein ne ovat parempia. Meidän ei ole koskaan tarvinnut kritisoida hänen teoksiaan.

Tekikö hän muutamia eri versioita ja valitsitte niistä?

Reo: Hän kysyi meiltä: "Ajattelin luoda jotain tällaista, mitä mieltä olette sen suunnasta?" mutta perimmiltään jätämme sen hänelle.

Joten musiikkinne ja kansitaiteenne edistyvät samaan tahtiin?

Reo: Kyllä.

Miksi olette käyttäneet vain englanninkielisiä kappaleiden nimiä aina ensimmäisestä albumistanne asti?

Hazuki: Yksinkertaisesti siksi, että mielestäni englanninkieliset nimet sopivat bändin imagoon. Tämä on vain minun henkilökohtainen mielipiteeni, mutta englantilaiset kirjaimet näyttävät koodeilta ja sopivat meille paremmin kuin japanin merkistöt.

Se ei siis ole siksi, että haluat viestisi tavoittavan etenkin ulkomaalaiset.

Hazuki: Ei, en oikeastaan ajattele tuota paljoa. (nauraa)

Mitkä ovat omia lempikappaleitanne lynch.iltä? Miksi juuri ne?

Reo: Minun suosikkini on pulse_ THE BURIED -levyltä. Soitamme tämän kappaleen keikoilla ensimmäisenä tai viimeisenä, ja sen aikana tunnen yhtenäisyyttä yleisön kanssa. Nautin tämän kappaleen soittamisesta, joten valitsen pulse_n.

Hazuki: Ah... se vaihtuu niin usein (nauraa), mutta liberation chord, ensimmäinen kappale toisella albumillamme THE AVOIDED SUNilla, on kappale, josta pidän nyt. Kuten sanoin aiemmin, THE AVOIDED SUN on levy, johon todella laitoimme omaperäisyyttämme, joten emme voineet laittaa ensimmäiseksi kappaleeksi muuta kuin sellaisen, joka on hyvin vaikuttava. Pistimme enemmän peliin tällä kertaa. (nauraa) Kun teimme kappaletta, siellä täällä oli osioita jotka yllättivät jopa minut, mutta loppujen lopuksi pidin lopputulosta melko hyvänä.

THE AVOIDED SUNin kiitoksissa lukee, että valitsitte 11 kappaletta 205:stä, mikä on todella mahtavaa!

Hazuki: Ah, kyllä. (nauraa) Mutta en itse asiassa esitellyt niin montaa muille jäsenille. Olin tehnyt noin 205 kappaletta, mutta hylkäsin suurimman osan itse ja toin jäsenille noin 20-30 kappaletta.

Ja teet kappaleita nytkin?

Hazuki: Kyllä. Luon uusia kappaleita jatkuvasti.

Olette julkaisseet useita singlejä ja kaksi albumia, mutta ette koskaan musiikkivideota. Oletteko kiinnostuneita kuvaamaan videon?

Reo: Itseasiassa olemme. (nauraa) Tällä kertaa laitoimme THE BURIEDin ensimmäisen painoksen mukaan live-dvd:n. Olemme ylpeitä itsestämme livebändinä, ja ajattelemme, että jos julkaisemme videomateriaalia itsestämme, se olisi livevideo, ei pv. Päätimme siis että THE BURIEDille tulee live-dvd. Tästä lähtien meillä kuitenkin on mahdollisuus kuvata myös musiikkivideoita.

Olette yksi kuumimpia nimiä genressä, jota usein kutsutaan nagoya kein "kolmanneksi sukupolveksi" (vuodesta 2003 nykypäivään). Olette kuitenkin kaikki olleet mukana myös nagoya kein "toisessa sukupolvessa" (1997-2002). Inspiroiko teitä "ensimmäisen sukupolven" bändit, kuten Rouage tai Kuroyume?

Reo: Olen soittanut aina ensimmäisen sukupolven loppupuolelta asti, joten tietenkin sain vaikutteita. Kävin myöhemmin majoriksi tulleiden Rouagen ja Kuroyumen keikoilla silloin, kun he olivat vielä indies-bändejä, eikä heillä ollut kuin pieni yleisö, jossa olin mukana. En mielestäni ollut tietoinen siitä, mutta luulisin, että he vaikuttivat paljon musiikillisen persoonani muodostumiseen.

Hazuki: Haluni perustaa bändi alkoi, kun näin Kuroyumen Kiyoharun kuvia. Nähdessäni Kuroyumen ensimmäistä kertaa he eivät olleet nagoyalainen bändi enää, vaan melko tunnettuja ja jo major-debyyttinsä tehneitä. Kuulin heidän olevan kotoisin Nagoyasta vasta vuosia myöhemmin. (nauraa) Entä sainko vaikutteita nagoya keistä? Luulisin, että en. (nauraa) Mitä toiseen sukupolveen tulee, Reo oli aktiivinen bändissä, josta pidin ja jota kävin usein katsomassa keikalla. Saatoin siis saada vaikutteita enemmän toisesta sukupolvesta kuin ensimmäisestä. (nauraa)

Tiedättekö, miksi Nagoya on syntymäpaikka omalle tyylille? Suurin osa muista tyyleistä on nimetty pukeutumisen tai muun vastaavan mukaan, mutta teidän kotikaupungillanne on oma tyylisuuntauksensa. Mikä näiden ero on?

Reo: Olen ollut aktiivinen Nagoyassa pitkään, ja mielestäni vanhempien, nuorempien ja kollegoiden väliset yhteydet ovat vahvemmat kuin muilla alueilla. Menemme usein katsomaan kollegoidemme keikkoja, niin vanhempia kuin nuorempiakin, joten luonnollisesti saamme heiltä vaikutteita. Mielestäni meillä ja ympärillämme olevilla ihmisillä on omalaatuinen olemus. Ajattelemme itse tekevämme täysin erilaisia juttuja, mutta vaikutamme toisiimme melko alitajuisesti. Saamme toisiltamme vaikutteita myös ajatusmaailmaamme ja muihin musiikin ulkopuolisiin seikkoihin, ja siksi vaikutamme samanlaisilta muilta alueilta tulevien bändien mielestä. Nagoyassa on vähemmän asukkaita kuin Tokiossa tai Osakassa, joten musiikkiskene on hyvin tiivis. Olemme aktiivisia Nagoyassa ja tiedämme lähes kaikki alueen bändit; aktiviteettimme sijoittuvat pienelle alueelle, joten meillä on vahvemmat yhteydet kaikenikäisiin kollegoihimme kuin muilla.

Ensinäkemältä vaikuttaa siltä, että Nagoyassa on monia mielenkiintoisia aikuisbändejä.

Reo: Mielestäni ensimmäisen sukupolven Kuroyumen ja Rouagen kaltaisten coolien, synkkien bändien vaikutus on yhä nähtävissä. Kävin itse asiassa heidän keikoillaan ja olen jutellut heidän kanssaan, joten luulisin että tuollaisen tyylin arvostus kulkee sukupolvelta toiselle.

Mitä mieltä olette Japanin visual kei -piireistä? Entä mitä ajattelet sen suuresta suosiosta Euroopassa?

Reo: Olen iloinen siitä, että visual kei on saanut arvostusta, mutta mielestäni sen stimulaatio on laskenut. Bändit, joita käyn katsomassa yleisön joukossa ja joiden levyjä ostan ovat edelleen hyvin pieniä. Keikkapaikoille meneminen ei ole helppoa, mutta keikat ovat kannustavia. Toisaalta taas mielestäni jokaisen bändin persoonallisuus ja voimakkuus on laskussa.

Hazuki: Totta puhuen en ole kovinkaan kiinnostunut ympärilläni vallitsevasta tilanteesta. (nauraa) No, on monia bändeillä, joilla on perusarvonsa, ja he ovat arvostettujakin, mutta toisinaan näen ihmisiä jotka näyttävät vain haluavan olla viihdyttäjiä tai idoleita. Se, haluavatko he olla rokkareita vai jotain muuta näyttää monipiippuiselta ja epäselvältä.

Ette taida pyrkiä itse olemaan kovinkaan sopivia visual kei -skeneen? Nähdessäni teidät keikalla ajattelin, että ette ole tietoisesti visual keitä, vaan ikään kuin kasvaneet ulos skenestä.

Reo: Minua ei haittaa, jos ihmiset ajattelevat meitä visual keinä. Se on vain sitä, miten ihmiset näkevät meidät ja miten he meitä arvostelevat. Me vain teemme musiikkia, käytämme esiintymisasuja ja meikkiä, mikä mielestämme on coolia. Jos meitä pidetään visual keinä, emme välitä siitä, mutta sekään ei haittaa, jos meitä ei pidetä visual keinä.

Sanoit visual kein stimulaation laskeneen. Monien ihmisten alkaessa tunnistaa visual kein ja sen tullessa valtavirraksi sen harvinaisuus laskee ja myös stimulaatio voi laskea.

Reo: No, mielestäni se on niin, koska siitä tulee tavanomaista.

Voisitteko kertoa ajatuksianne TOWARD THE AVOIDED SUNRISE -encore-kiertue involve the universen jo menneistä keikoista?

Reo: Teimme edellisen kiertueemme vain vuotta THE AVOIDED SUNin julkaisun jälkeen, ja tämä on encore-kiertue. Tällä kertaa luulisin, että niin monet ihmiset kuuntelevat levyjämme ja tulevat keikoillemme, että he tulevat myös encore-kiertueelle. Tunsin, että yleisö, joka tulee keikoillemme ymmärtää meitä ja musiikkiamme, mikä näkyi lavalle oikein hyvin. On siis todella hyvä, että teemme tämän encore-kiertueen.

Hazuki: Tällä kertaa kiertueemme on encore-kiertue ja THE AVOIDED SUNin toinen kiertue, joten yleisö on ollut paljon paremmin mukana kuin viimeksi.

Mitä haluatte tehdä seuraavilla kolmella keikallanne?

Reo: Seuraavat kolme keikkaa ovat onemaneja, eli toisin sanoen niissä ei tule olemaan aikarajoitusta, joten haluan käyttää kaiken voiman, joka tämänhetkisellä lynch.illä on. Mitä musiikkiin tulee, onemaneissa voimme soittaa kaikkea rankemmista kappaleista balladeihin. Haluan näyttää kaiken, mitä meillä on annettavanamme.

Uudenvuoden aattona olette keikalla yhdessä noin 25 muun bändin kanssa, "stylish wave COUNTDOWN '07-'08" -tapahtumassa. Mitä pidätte muiden bändien kanssa soittamisesta?

Hazuki: Olen suorastaan liekeissä muiden bändien kanssa pidettävissä tapahtumissa. Encore-kiertueemme nimi, involve the universe, päätettiin pitäen mielessä maanlaajuinen kiertue eri bändien kanssa, ja se tarkoittaa "tehdään vaikutus kaikkien muiden bändien yleisöön!" Mielestäni olemme tietoisempia kuin muut bändit, joten olen sitä enemmän liekeissä, mitä enemmän bändejä soittaa kanssamme keikoilla.

Katsoessamme teitä yleisöstä vaikutatte siltä että uskallatte esiintyä omana itsenänne, mikä on hienoa.

Hazuki & Reo: Kiitos paljon!

Teitte sopimuksen saksalaisen levy-yhtiön, CLJ recordsin, kanssa. Mitä haluatte saavuttaa eurooppalaisen sopimuksen avulla?

Reo: Emme tarkoita, että välitämme juuri eurooppalaisista erityisesti, vaan että haluamme keikalle mihin tahansa, missä ihmiset haluavat nähdä meidät. Kun saksalainen levy-yhtiö julkaisee cd:itämme, ihmiset kuuntelevat niitä ja haluavat nähdä meidät keikalla, joten haluan todella tehdä niin paljon keikkoja kuin mahdollista.

Millaisina näette itsenne kymmenen vuoden päästä, sekä henkilökohtaisesti että lynch.inä?

Hazuki: Olenkohan eloissa silloin? (nauraa)

Reo: Puhun tästä hyvin henkilökohtaisella tasolla, mutta asun Nagoyassa ja olen seurannut monia bändejä siellä, joten itse välitän Nagoyasta hyvin paljon. Tässä mielessä haluan tehdä yhteistyötä julkaistakseni jotain Nagoyasta koko maailmalle. Se suunnitelma tietenkin pitää sisällään myös lynch.in.

Hazuki: No, vaikka se olisi vaikein asia tehdä, haluan pysyä coolina, huolimatta siitä olemmeko suosittuja vai emme. Olisin vanha mies joka ei ole turha (nauraa), tekisin mitä haluan, ja jatkaisin sellaisten asioiden luomista joihin olen tyytyväinen, mikä tekee minut onnelliseksi.

Mukava kuulla. Huolimatta siitä miten isoksi bändinne kehittyy, odotan silti innolla keikkojanne. Emme halua teidän muuttuvan kasvaessanne isoksi, ja haluamme teidän säilyttävän sen intohimon, joka teillä nyt on.

Rep: Kyllä. Haluamme tehdä parhaamme 100% voimalla koko ajan, aina.

Teistä on tullut melko suosittuja lyhyessä ajassa. Mitä neuvoja antaisitte nuorille muusikoille, jotka haluavat tunnustusta?

Reo: Kerron teille vain yhden sananlaskun, ja se on "Älä kiirehdi, ja sinun tulisi käyttää pidempää reittiä." (nauraa) Pidempi reitti on lähin reitti, ja mielestäni muita reittejä ei ole. Kaikki aiemmat isot bändit olivat sellaisia. Meidän pitäisi käyttää aikaa luomiseen, ja jos yritämme juosta eteenpäin ilman määränpäätä, asiat kääntyvä huonompaan päin. Eikä tämä liity vain musiikkiin, vaan mielestäni yleisesti elämään.

Hazuki: Ensinnäkin en voisi saavuttaa tätä lyhyessä ajassa ollenkaan. Tein hyvin paljon töitä, kohtasin monia vaikeuksia, olin turhautunut hyvin monta kertaa, ja vihdoinkin pääsin tänne, ja se oli hyvin pitkä aika. Olen samaa mieltä Reon kanssa; ei ole hyvä valita helppoa reittiä. Ilman panostusta emme voi tehdä mitään.

Voisitteko antaa viestin JaMEn lukijoille?

Reo: Opimme keikoista ja saamme niistä paljon tukea, joten olemme ylpeitä livebändinä. Kun pyydätte meitä tekemään enemmän keikkoja, haluamme tehdä niitä aina vain enemmän ja enemmän, eli jos haluatte nähdä lynch.in, kertokaa meille!

Hazuki: Ulkomailla keikkailu ei ollut tullut mieleeni ennen tätä, mutta jos saan mahdollisuuden, olisi hienoa lähteä. Jos kutsutte meidät, tulemme katsomaan teitä.