Jo hyvin aikaisin suosiota saavuttaneen neljän miehen kokoonpanon uusin single arvostelussa.
Neljän menestyneen singlen ja yhden kokopitkän albumin jälkeen GReeeeN julkaisi vain pari kuukautta edellisen singlen jälkeen uuden, joka kantaa nimeä BE FREE / Namidazora. Iloista, mutta kypsää popin, rokin ja hiphopin sekoitusta soittavan GReeeeNin tuorein sinkku on laadullisesti samaa luokkaa kuin aikaisempikin tuotanto, mutta ei varsinaisesti aivan erityisen loistava kuin myöskään aivan erityisen huono.
Levyn ensimmäinen raita on BE FREE ja se edustaa yhtyeen kenties jonkin verran aikuisempaa puolta. Lyhyellä pianonpimputuksella alkavasta kappaleesta on turhat rallatukset ja iloiset kitaraluritukset on jätetty pois, vaikka soundi onkin pääosin kevyen vakaa ja alun pianomelodia toistuu tasaisin väliajoin. Meille japanin kieltä taitamattomille sanojen ymmärtäminen voi olla hankalampi juttu, mutta nokkelampi voisi ehkä jopa arvata kappaleen liittyvän jollain tapaa vapauteen - eli pisteet siitä, että nimi on kytköksissä sanojen lisäksi myös melodiaan.
Kaikesta huolimatta: jotain jää puuttumaan, eikä BE FREE juurikaan kolahtanut, kuten useilla GReeeeNin biiseillä on tapana. Edellinen single, Machi, oli jättänyt kummankin laulun osalta hyvänlaatuisen odotuksen seuraavasta, mutta täytyy sanoa, että BE FREE kappaleena oli hienoinen pettymys. Teknisesti se on laadukas ja hyvin toteutettu, 'täyteläisen' ja onnistuneen kuuloinen, mutta siitä huolimatta itseäni se ei liiemmin sykähdyttänyt.
Namidazoran melodia sen sijaan kuulosti jo ensimmäisellä kuuntelukerralla miellyttävältä, toisella ja kolmannella enemmän kuin miellyttävältä ja nyt voin jo sanoa sen kuuluvan omilla listoillani ehdottomasti GReeeeNin tuotannon kärkipäähän. Kappaleen fiilistä on vaikea mennä kategorisoimaan, joten tässä tapauksessa pääosassa ovat laulajien äänet ja greeeenmaisen hyvältä kuulostava sävel. Loppulallatukset jätän kuitenkin useimmiten kuuntelematta, myötähäpeän tunteelta säästyäkseni.
Tässä kuukauden ajan hieman erilaista poppia kuunneltuani täytyy sanoa, että aivan erityisen hyvää GReeeeNissä on se, että vokaalit ovat suhteellisen matalat ja kypsän kuuloiset; näin hyviä kappaleita en mielelläni kuuntelisi kenenkään äänenmurrosta vielä odottelevan teinipojan laulavan. Jos BE FREE / Namidazora -singlestä jotakin huonoa pitää mainita, se on (sen lisäksi, etten itse liiemmin pidä ensimmäisestä kappaleesta vaikka tiedänkin sen olevan varsin hyvä) levyn kansi. Ei miellytä silmää, ja vaikka yhtyeen aikaisempien julkaisuiden (Machi...) kannet ovat olleet vielä vähemmän esteettisiä, näinkin hyvä julkaisu ansaitsisi parempaa.
