Keikkaraportti girugämeshin helmikuiselta Suomen-keikalta.
Aamu alkoi turhan kiireisissä merkeissä, ja keikkapaikalle meinasi tulla jo kiire, mutta kun viimein sinne pääsin, sain onnekseni huomata, että kerrankin Suomen j-rock -fanikunta oli ottanut säännöt kiltisti huomioon, ja kaikki pysyttelivät poissa Tavastialta. Kiitos vielä kerran kaikille!
Jonotusta edeltävät minuutit olivat kieltämättä hektiset, mutta henkilövahingoilta vältyttiin, ja loppujen lopuksi jonotus tuntui sujuneen kaikilta hyvin.
Sisään päästyäni kirmasin yläparvelle katselemaan, kun ihmismassa yllättävän rauhallisesti kipitteli alhaalla paikoilleen ja jäi jammailemaan taustamusiikin tahdissa. Odotus tuntui aluksi turhankin pitkältä, koska parvella oli kylmä ja minulla oli päälläni vain toppi, mutta kun taustamusiikki vaikeni, valot himmenivät ja intro alkoi soida, unohtui kaikki se kylmyys ja väsymys saman tien. Sambakarnevaalit alkakoot!
patchwork ei varmasti tullut yllätyksenä niille, jotka olivat jo uusimman albumin päässeet katsastamaan. Niinkin vahvalla biisillä harva uskaltaa aloittaa, koska yleisöä on vaikeaa saada nopeasti lämpenemään, mutta pojat ottivat tietoisen riskin, eikä yleisö pettänyt heitä. Riehumisen keskellä oli vaikea keskittyä muuhun kuin kaiteesta kiinni pitämiseen ja moshaamiseen niin lujaa kuin pystyi. Bändi oli heti ensi sekunneista asti mukana, ja biisi kuulosti mahtavalta livenä.
Vermillion seurasi heti ja yleisö huusi onnesta. En tiennyt, kumpaa olisin tehnyt: riehunut vaiko kuunnellut Satoshin uskomatonta ääntä. En voinut kuvitella, että miehellä olisi livenäkin niin voimakas ja samalla kaunis ääni, mutta olin onnellinen siitä, että ääni kuulosti juuri siltä kuin se kuulostaa levyilläkin. Biisi rokkasi yli odotusteni.
Shadan oli minulle entuudestaan vieras biisi, mutta tykästyin siihen heti alkusoinnuista lähtien. Siitä on tosin hatarahkot mielikuvat kaiken sen riehunnan takia. Satoshi huudatti yleisöä, ja oli erittäin hienoa, ettei yleisöä tarvinnut erikseen huudattaa, sen verran meteliä pidettiin muutenkin.
"Shoujo A" rokkasi vuoroon seuraavaksi, ja heti alkuun parvea huvitti, koska biisissä kuulostaa kun alussa karjastaisiin "kompassiii" ja sen jälkeen tulee Satoshin "baby, baby", joka väkisinkin kuulosti siltä, kuin hän olisi huutanut "Päivi, Päivi". Oli myös erittäin hauskaa huomata, että muukin yleisö karjui biisin aikana Päiviä ja riehui. Rakastuin biisin vielä enemmän.
Barricade tarjosi taas voimakasta moshausta niin yleisölle kuin bändille. Satoshin ääni kuulosti mahtavalta, enkä voinut kuin yrittää kuunnella sitä kaiken moshauksen keskeltä.
Uusimmassa tuotannossa pysyttiin yhäkin kun vuoron sai CRAZY-FLAG. Biisi on levyllä hauska ja samalla moshattava, ja juuri sitä se oli keikallakin. Etenkin tässä biisissä Nii ja ShuU pääsivät loistamaan ja näyttämään soittotaitojaan.
D-R-N eli Dance Rock Night oli aivan mahtava biisi niin levyllä kuin livenäkin. Tykästyin biisiin jo heti ensi kuulemalla, mutta etenkin nyt se nousi kärkisarjaan mahtavan live-esiintymisen ansiosta. Ihanan menevää meininkiä!
Real my place ei ollut juuri koskaan sen ihmeemmin minua liikuttanut, mutta täytyy myöntää, että livenä siinä on paljon enemmän potkua. En siltikään laskisi tätä biisiä koneeni soittolistalle.
Sitten siirryttiin freesiaan, joka tuntui oikein raikkaalta tuulahdukselta kaiken sen mätön jälkeen. Eihän freesia täysin herkintä tyyppiä edusta, mutta oli huojentavaa saada hetkellinen hengähdystauko ja pysähtyä taas kuuntelemaan Satoshin tulkintaa.
Volcano aiheutti pientä ylimääräistä huutoa yleisössä, ja taas oli aika riehua niin paljon kuin kukin suinkin pystyi. Bändi näytti taas energisyyttään, ja viimeistään tässä vaiheessa oli ShuUn ja Niin vaikea enää pysyä paikoillaan kaiken sen riehumisen seassa.
omae ni sasageru minikui koe oli yhä niin kaunis kuin olin muistellutkin, mutta livenä se ei yhtä paljon lämmittänyt.
Owari to Mirai sai jälleen aikaan huutokuoron, ja moshaus saattoi jatkua. Yleisö lauloi myös kiitettävän lujaa mukana, ja uskon, että pojat olivat tästä erittäin tyytyväisiä. Yksi lempibiiseistäni nousi taas astetta ylemmäs.
ROCKER’S tarjosi niin mukavaa riehuntaa kuin myös katseltavaa ja kuunneltavaa. Näytti siltä, että Satoshinkin oli vaikea päättää, laulaako vai moshatako ShuUn ja Niin kanssa. Mahtava biisi livenä!
Crime-tsumi- saa minulta paljon kiitosta. Se toimi erittäin hyvin livenä ja kuulosti hyvältä. Luulin jo pitäväni tästä biisistä niin paljon, ettei se voisi paremmaksi muuttua, mutta oli väärässä. Se oli mahtava livenä.
smash!! aloitti rytmikkäästi, ja yleisö tarttui kappaleeseen huutaen ja taputtaen rytmin mukana. Sen jälkeen olikin taas aika avata niskansa linjoja ja heiluttaa päätä mihin suuntaan nyt sattuikaan parhaaksi kokemaan.
Sitten olikin vuorossa yleisölle pieni yllätys. Niin alkaessa soittaa kitaraa varmasti jokainen mietti, että oli joskus kuullut kyseiset soinnut, muttei osannut linkittää vielä, missä ja minkä yhteydessä. Mutta kun rytmi tarkentui, oli huutokuoro järjetön. Mission Impossiblen tunnari oli kieltämättä mitä mahtavin valinta ennen kun siirryttiin biisiin Deceived Mad Pain, joka antoi lisää riehumisenaihetta.
stupid jatkoi linjalla "huuda ja riehu, kunnes tipahdat." En sentään tipahtanut, kiitos korkean kaiteen, mutta välillä olin varma, ettei pää enää roikkuisi keikan jälkeen selän jatkeena vaan putoaisi jonkun raukan niskaan. Biisi ylsi yli odotusteni livenä.
Jarring fly oli minulle entuudestaan vieras biisi, mutta se vakuutti minut, ja huudatukset olivat mukava lisä, joka aina auttaa pitämään biisistä enemmän. En ehkä silti täysin lämminnyt biisille, vaikka lavaesiintyminen lämmittikin.
Kun shining tuli vuoroon, huusin muun yleisön kanssa keuhkoni ulos. Se oli biisi, jota olin odottanut koko keikan ajan ja vihdoin... Vihdoin oli sen vuoro. Lauloin mukana koko biisin ajan ja kuuntelin silmät kiinni Satoshin ääntä. Täydellistä!
Encorea bändi ei kauaa antanut huutaa, ja tästä voimme vain päätellä, ettei aikaa ollut enempää antaakaan. Girun jälkeen oli kuitenkin vielä tulossa toinen esiintyjä yhdeksältä, joten pystyi jo aavistelemaan, etteivät he kovin pitkään voisi yleisöä huudattaa.
Kowarete iku sekai oli mitä loistavin biisivalinta siksi ainoaksi encoreksi, jonka he soittivat. Itse sain palan taivasta, kun Satoshi alkoi rauhallisesti laulaa soitinten säestäessä hiljaa taustalla. Myönnän kyyneleiden valuneen poskilleni. Se oli täydellinen unelmani, ja olen kiitollinen, että tavoitin sen.
Keikka oli kaiken kaikkiaan energinen, hyvin yhteensovitettu ja myös hauska. Pukujen selkeyttä ja asiallisuutta maustoivat jäsenten persoonalliset ominaisuudet, jotka pääsivät heti alkumetreistä lähtien loistamaan mitä parhaiten. Hauskoja pieniä vahinkoja oli myös mukava seurata, kuten Яyon sekoamista rytmissä tai Niin ja ShuUn pientä yhteentörmäystä riehumisen keskellä. Eikä tietenkään saa unohtaa näitä omia pikku huvituksia, jotka syntyivät Päivin, kompassin ja pömppiksen huutamisesta biisien aikana. Väärinkuullut laulunsanat ovat aina yhtä mukavia, varsinkin kun muukin yleisö on niissä mukana.
Voin vain kiittää yleisöä hienosta käyttäytymisestä niin jonossa kuin keikallakin, ja kiitos girugämeshille mahtavan energisestä keikasta. En epäile hetkeäkään lipunostoa keikalle, jos he vielä Suomeen rantautuvat.
-
Kuvista kiitos Heikki Mitikalle.
