cross gate 2008 ~chaotic sorrow~

Tammikuussa levyn etukäteen tilanneille julkaistu ja maaliskuussa yleiseen levitykseen tuleva cross gate 2008 ~chaotic sorrow~ -levy on Kisakin UNDER CODE ja Kamijon Sherow Artist Society -levy-yhtiöiden yhteistyössä kasaama kokoelmalevy, jolta löytyy monia tämän hetken kuumimpia ja mielenkiintoisimpia nimiä.

Levyn aloittaa UNDER CODE, ja ensimmäisenä on Phantasmagorian vokalisti Rikun uusi bändi chariots kappaleensa Jade uudella versiolla. Rikun ääntä on aina ilo kuunnella, mutta valitettavasti vokaalit hukkuvat monissa kohdin liikaa kitaroiden alle, ja niistä puuttuu sellainen voimakkuus, jota näinkin rankka biisi vaatisi. Biisinä Jade on ihan mukiinmenevä, mutta melkoisen geneerinen; biisistä ei löydy juuri mitään, jota ei olisi jo hyvin moneen kertaan kuultu visual kei -bändeiltä. Rikun omaperäinen ja helposti tunnistettava ääni on kenties ainoa seikka, joka tekee biisistä edes hieman erilaisen niin moneen muuhun tämänkaltaiseen kappaleeseen verrattuna. Jade varmasti toimisi livetilanteessa hienosti yleisön fiiliksennostattajabiisinä, mutta levyltä kuunneltuna se jättää kuuntelijan melko kylmäksi.

Seuraavaksi on Sherow Artist Societyn vuoro esitellä artistiensa taitoja, ja toinen kappale tuokin levylle huomattavan tasonnousun. Levyn toiselta sijalta löytyy vasta yhden singlen julkaisseen mutta jatkuvasti suosiotaan kasvattaneen, maaliskuussa Versaillesin kanssa Suomeenkin keikalle tulevan Matenrou Operan kappale honey drop. Allekirjoittanut itse oli kuullut kappaleen ainoastaan livenä tätä aiemmin, mutta sen perusteella odotukset kappaletta kohtaan olivat jo melko korkeat, ja siitäkin huolimatta se onnistui ylittämään kaikki odotukset. Kappale on todella mukaansatempaava, ja vokalisti Sonon omaperäinen laulutyyli ja kaunis lauluääni pääsevät todella oikeuksiinsa tässä kappaleessa. Juuri tämän kaltainen laulutyyli ei välttämättä ole kaikkien juttu, mutta yleensä ne, jotka Sonon äänestä pitävät, pitävät siitä todella paljon. Matenrou Opera on hyvin nuori bändinä, eivätkä sen jäsenetkään ole kovin vanhoja saatika kokeneita bändikonkareita, mikä tekee heidän musiikistaan vielä entistä vaikuttavampaa. Musiikillisesti honey drop ei kenties ole sieltä kaikista omaperäisimmästä päästä, mutta siinä on silti selkeästi kuultavissa Matenrou Operan oma, synkeän kaunis ja varsin kosketinsoitinkeskeinen tyyli, ja Sonon ääni voisi varmasti tehdä maailman tylsimmästäkin biisistä mielenkiintoisen ja omaperäisen kuuloisen. Toisin kuin Jade, honey drop toimii loistavasti myös levyllä, ei ainoastaan livenä, ja se jää helposti kuunteluun useammaksi kerraksi peräkkäin.

Kolmantena on taas UNDER CODEn vuoro, ja ääneen pääsee hitaasti mutta varmasti suosiotaan kasvattanut Siva kappaleella concealment. Sivan tyylin tuntevana biisivalinta voi tuntua hassulta, sillä concealment on sieltä hitaimmasta päästä Sivan tuotantoa. Pidemmälle kuunneltuaan ei kuitenkaan voi kuin onnitella bändiä todella hyvästä biisivalinnasta, sillä kappale on, kuten Sivan hitaammilla kappaleilla onkin tapana olla, todella kaunis. Löytyypä kappaleesta melko rankkoja kitaroitakin silti, unohtamatta Iorin kaunista kitarasooloa biisin loppupuolella. Kairi on vokalistina todella omaperäinen, mutta bändin tyyliin täydellisesti sopiva, ja erittäin nuoresta iästään huolimatta hyvin taitava. Sivasta puhuttaessa ei myöskään voi olla mainitsematta basisti Celliä, joka on ainakin itselleni henkilökohtaisesti Se Kaikista Paras basisti. Cell ei kenties ole aivan yhtä nuori kuin Kairi, mutta kuitenkin vasta 25-vuotias, ja ikäisekseen aivan äärimmäisen hyvä basisti. Juuri concealmentissa hänen taitonsa eivät kenties pääse täysin oikeuksiinsa, muihin Sivan biiseihin ja varsinkin livetilanteeseen verrattuna, mutta kyllä siitäkin löytyy mielenkiintoisia bassokuvioita. Kokonaisuudessaan concealment on melkoisen rauhallinen tälle levylle, mutta silti jollain tavalla erittäin sopiva ja todella hyvä.

Sivan jälkeen vuoro siirtyy tietysti taas Sherow Artist Societylle, tällä kertaa pian musiikkibisneksestä pois vetäytyvälle Jukalle. Mies jatkaa Sivan aloittamalla rauhallisella tyylillä, mutta mitään muuta yhteistä biisien välillä ei sitten olekaan. Suimenka alkaa akustisilla kitaroilla, joihin Juka pian liittyy. Alku tuntuu lupailevan jotain parempaa, mutta syystä tai toisesta biisi jatkuukin juuri tällaisena loppuun asti - taustalla akustiset kitarat, joiden päälle Juka lauleskelee. En voi sanoa tietäväni, millaista Jukan tyyli yleensä on, mutta ei se ainakaan livenä juuri tällaiselta vaikuttanut, joten hieman yllätyksenä tämä kyllä tuli. Jos ihan totta puhutaan, Suimenka on melkoisen tylsä kappale, josta kenties voisi saada enemmän irti jos keskittyisi lyriikoihin, mutta pikaisesti kuunneltuna se on kyllä levyn heikoin esitys eikä tunnu istuvan muiden, sähkökitaroilla höystettyjen kappaleiden joukkoon.

Onneksi Jukan jälkeen vuoroon pääsee kuitenkin Nega, jolta on lupa odottaa rankkaa menoa, ja sitä heiltä saakin. enemy julkaistiin alkujaan dole-mini-albumilla jo lähes vuosi sitten, mutta tälle levylle siitä on saatu uusi versio. Kovin suuria muutoksia kappaleeseen ei silti ole tehty, ja vain alun intro eroaa vanhasta versiosta niin paljon, että sen jo ensi kuulemalta havaitsee. Negan ensimmäisen mini-albumin nimeen vannovalla kesti melkoisen kauan alkaa pitämään enemyn kaltaisista uusista Nega-tuotoksista, mutta näin vuoden totuttelun jälkeen voin jo sanoa ihan rehellisesti pitäväni tästäkin kappaleesta. enemyn hiljaisen intron ei kannata alkaa hämätä, sillä biisi on kenties koko kokoelmalevyn rankin, ja tuokin mukavaa makua levyyn Suimenkan laimeuden jälkeen.

Sherow Artist Societyn viimeinen taidonnäyte ja koko levyn päättävä kappale on Versaillesin SFORZANDO, joka kummallisesta italiankielisestä nimestään huolimatta on varsin toimiva kappale. Kitarasoundi kuulostaa syystä tai toisesta toisinaan hieman ontolta, mutta muuten biisistä on vaikea löytää minkäänlaisia vikoja. Kamijo herättää ihmisissä vahvoja tunteita; toiset vihaavat hänen ääntään, toiset rakastavat sitä, ja toiset uskovat kaikki häneen liittyvät huhut ja toiset taas ovat hieman kriittisempiä sen suhteen, mitä epämääräisistä lähteistä kuulevat. Kukaan tuskin voi silti väittää, etteikö hän osaisi laulaa, vaikka laulutyylinsä ei juuri omaan makuun sopisikaan. Versailles ei silti suinkaan ole yhtä kuin Kamijo, sillä löytyyhän bändistä esimerkiksi tuo visual kei -maailman kitaravirtuoosi HIZAKI, jonka kitarataidot ovat luonnollisesti tässäkin kappaleessa erittäin hyvin esillä. Versaillesin yksi parhaita puolia on se, kuinka heidän kappaleensa ovat erittäin monipuolisia, mutta silti tiiviitä, yhtenäisiä kokonaisuuksia. Koskaan ei lähdetä liian pitkälle harhailemaan, mutta silti kokeillaan rajoja ja venytetään suuntaan jos toiseenkin, ja jostain syystä juuri koskaan ei mennä vikaan vaan saadaan aikaiseksi toimivia, kauniita ja todella hyvin kulutusta kestäviä kappaleita. SFORZANDO on yhdessä honey dropin kanssa levyn selkeää parhaimmistoa, mikä tietysti omalta osaltaan nostaa odotuksia maaliskuun Versailles x Matenrou Opera -keikkaa kohtaan paljonkin!

Kokonaisuudessaan tämä UNDER CODEn ja Sherow Artist Societyn yhteistuotos on todella hyvää kuunneltavaa, eikä kummankaan levy-yhtiön artistit ole selkeästi toista heikompia; molemmilta löytyy huonommat kappaleensa, mutta molemmilta myös ne todella hyvät. Levy on ehdottomasti kuuntelemisen arvoinen, ja ennen kaikkea ostamisen arvoinen sen tullessa julkiseen myyntiin maaliskuussa.