Gacktin paljon suosiota saavuttanut, mutta myös lievää paheksuntaa osakseen saanut single arvostelun kohteena.
Tämä peräti j-pop/-rockin legendaarisuuksiin kategorisoimani kappale on ollut monen ensikosketus japanilaiseen musiikkiin. Sanoituksellaan, live-esityksellään ja ylipäätään keveän tarttuvalla soundillaan säväyttänyt Vanilla valloitti varmasti monia sydämiä, eikä mikään ihme.
Ensimmäisen kerran kuulin kappaleen vuonna 2004, jona myös puhkikuuntelin sen totaalisesti. Nyt, parin vuoden jälkeen edellisestä kuuntelukerrasta, singlen ensimmäisen kappaleen pyörähtäessä käyntiin ei voi muuta kuin hukkua nostalgiaan ja Gacktin upean syvään ääneen ja miettiä miksi ihmeessä joskus lakkasin kuuntelemasta kyseistä artistia. Näin pitkän tauon jälkeen kappaleesta löytyy paljon uutta.
Vaikka alku tuntui joskus aiheuttavan lähinnä päänsärkyä, nykyään on helppo ajatella sen lupaavan ensikuuntelijalle paljon, ja viimeistään siinä vaiheessa, kun laulu alkaa (sanoilla, joiden vapaa suomennos menisi näin: Sinä rehellinen moralisti, kosketat minua kauniilla sormillasi / Minä olen silkka terroristi, ajatuksesi vaikuttavat vallankumouksen lailla) voi vain jäädä kuuntelemaan, miten upea ääni Camui Gacktille on siunaantunut. Matalampi kuin olin muistanut, sopivan vibraava ja ah-niin-gacktmainen. Tämän äänen tunnistaisi joka ikisen muun laulajan joukosta, ja parhaiten se tuntuu istuvan juuri Vanillan kaltaisiin biiseihin; en koskaan ole ollut erityisen hulluna Gacktin balladeihin.
Seuraava raita on Vanilla (unplugged version), joka totisesti jättää kylmäksi edellisen jälkeen. Näinkin vauhdikkaaseen kappaleeseen on sovitettu kevyen letkeää kitarannäpyttelyä alkuperäisten vokaalien taustalle, enkä voi estää mielikuvaa Vanillan koreografioista Hawaijin maisemissa. Perin köyhä versio edellisen rinnalla, mutta ehkä joku tästäkin pitää.
Kolmatta raitaa, Vanillan instrumentaaliversiota, kuuntelee kyllä mieluummin kuin edellistä, vaikka tämäkin jää vokaalien puuttuessa hieman tyhjän kuuloiseksi.
Mieleni tekisi sanoa, ettei ainakaan singlen ensimmäisestä kappaleesta voi olla pitämättä, mutta tietäen, että kyllä voi, jätän sanomatta. Kuitenkin, jos et syystä tai toisesta ole kuullut Vanillaa, suosittelen lämpimästi tutustumaan - jos ei muuten, niin "yleissivistyksen" nimissä!
