Gallhammer Liverpoolissa

Gallhammer hyödyntää arvoituksellisia sanoituksia ja synkkää ulkonäköä luodessaan kuvaa tinkimättömästä persoonallisuudesta. Yhtye palasi Isoon-Britanniaan maaliskuussa, juuri ennen matkaansa Norjan Inferno-festivaalille. Liverpoolissa JaME sai mahdollisuuden istuutua kolmikon seuraan ja haastattelu paljastikin naisista löytyvän paljon muutakin kuin pelkkää metallia.


Kuinka kiertueenne on sujunut ja mikä keikoista jäi parhaiten mieleen?

Vivian: Olemme nauttineet jokaisesta! (nauraa) Kaikki paikat ovat olleet mielenkiintoisia ja todella hauskoja.

Mikä keikka oli äänekkäin?

Vivian: Kaikki olivat!

Olette Euroopassa ja erityisesti Isossa-Britanniassa nyt toista kertaa. Miksi päätitte palata juuri nyt, niin pian edellisen visiittinne jälkeen? Mitä viime kiertueesta jäi mieleenne?

Vivian: Tykkäämme soittaa Isossa-Britanniassa. Edellisellä kerralla esiinnyimme vain kolmessa kaupungissa, joten nyt halusimme soittaa enemmän. Kaiken lisäksi lennämme tämän kiertueen jälkeen Osloon ottaaksemme osaa Inferno-festivaaliin, joten nyt oli paras aika palata Isoon-Britanniaan.

Millaiset odotukset teillä on Inferno-festivaalin suhteen? Onko mukana bändejä joiden kanssa soittaisitte mieluusti yhdessä?

Vivian: Viivymme Norjassa vain yhden päivän ennen Japaniin palaamistamme, joten emme ehdi tapaamaan muita bändejä.

Hyväksyvätkö eurooppalaiset yleisöt musiikkinne japanilaisia fanejanne paremmin? Oletteko aloittamisenne jälkeen huomanneet metallimusiikin hyväksynnän kasvua Japanin musiikkiteollisuudessa?

Vivian: Mielestämme olemme suosittuja, koska olemme kolmen tytön muodostama metallibändi, mikä puolestaan on melko harvinaista. Se erottaa meidät toisista bändeistä, ja siksi olemme suosittuja Euroopassa. Mielestäni Japanissa laulujamme ymmärretään paremmin, mutta olemme siellä silti todella undergroundia. Japanissa tytöistä koostuvia bändejä on enemmän ja se kuuluu japanilaiseen kulttuuriin, mielestämme asia ei ole samalla lailla Euroopassa ja Isossa-Britanniassa.

Mitä mieltä olette Euroopan kiinnostuksesta teihin naiskokoonpanon vuoksi?

Vivian: Mielestäni eurooppalaiset ovat kiinnostuneet meistä lähinnä siksi, että kaikki jäsenemme ovat naisia ja heille musiikki on toisarvoista. Japanissa tämä ei ole ongelma tyttöbändien olemassaolon ansiosta, ja siksi musiikki on tärkeimmällä sijalla.

Nyt kun olette suhteellisen menestyneitä ympäri Eurooppaa, tuleeko seuraava askel olemaan keikkailu entistä kauempana? Suunnitteletteko vievänne musiikkia muihin Euroopan maihin tai mahdollisesti myös Yhdysvaltoihin?

Vivian: Haluaisimme soittaa siellä tulevaisuudessa, mutta emme ole vielä päättäneet mitään varmaa. Haaveenamme on soittaa Yhdysvalloissa, Australiassa tai Ranskassa. Aiemmalla Euroopan-kiertueella emme soittaneet kyseisissä paikoissa, ainoastaan Pohjois-Euroopassa. Realistisesti ajatellen haluaisimme siis kovasti laajentaa Etelä-Eurooppaan.

Mitä mieltä olette länsimaisista metallipiireistä? Ovatko ihmiset hyväksyväisempiä vai jakautuvatko mielipiteet tasan?

Vivian: Japanissa metallimusiikki ei ole ollenkaan suosittua, vaikkakin moni luulee sen olevan metallimaa! En ole lainkaan samaa mieltä, omasta mielestäni extreme-musiikkia kuunnellaan enemmän lännessä.

Vivian, kuulut myös Congenital Hell -yhtyeeseen saksofonistina. Oletko harkinnut tuovasi sen vaikutteita myös Gallhammerin musiikkiin?

Vivian: Olen päättänyt keskittyä Congenital Helliin Gallhammerin jälkeen. Olen kuulunut moniin bändeihin laulajana ja saksofonistina, mutta bassoa en ollut soittanut ennen Gallhammerin perustamista. Alun perin tutustuin musiikkiin 16-vuotiaana, joten vaikutteita on tullut monilta bändeiltä. Rakastan tietenkin heavy metallia, mutta tykkään myös punkista, new wavesta, noisesta ja monista muista genreistä. Saan musiikillista inspiraatiota monilta ihmisiltä.

Aiemmissa haastatteluissa olette maininneet Gallhammerin musiikin päävaikutteiksi astetta vanhempia yhtyeitä kuten Amebixin ja Hellhammerin. Ihailetteko nykyisiä bändejä?

Vivian: Meille Burzum, Hellhammer ja Amebix ovat työmme tärkeimmät vaikutteet, joskin mukana on inspiraatiota myös bändeiltä kuten Bauhaus, Joy Division ja Killing Joke. Kaikki jäsenet kuuntelevat erilaista musiikkia, joten loppujen lopuksi saamme vaikutteita toinen toisiltamme.

Kuinka löysitte Amebixin, bändiähän pidetään suhteellisen undergroundina?

Vivian: Noin 18-vuotiaana suuntasin levydivarin heavy metal -nurkkaukseen ja löysin Amebixin levyn. Levyn kansitaide nappasi huomioni, se vaikutti kovin kiintoisalta ja siksi halusin kuulla albumin.

Aluksi en tiennyt Amebixin olevan crust punkkia, luulin sen olevan ihan vain heavy metallia. Ensimmäisellä kuuntelulla ajattelin että "kuulostaapa todella siistiltä!" Heavy metalliin kuuluu yksityiskohtaiset sanoitukset, ja Amebixilla tätä elementtiä ei ollut. Bändi ylläpitää todella yksinkertaista soundia siinä missä heavy metal on erilaista, siksi soundi oli minulle tuore. Aloin kovasti pitää Amebixista ja crust punk -genrestä. Tykkään myös D.I.R.T.:stä, joka on crust punk -bändi naislaulajalla.

Kirjoitat sanoitukset usein englanniksi, onko tähän jokin erityinen syy? Tulevatko teemasi tarkemmin esitetyiksi englannin kielellä tai onko englanti mielestäsi tunteellisempi kieli metallimusiikin synkkää olemusta luodessa?

Vivian: Aaaa, tuo on yleinen virhe! Kirjoitan puolet sanoituksista japaniksi, ja sitten ne käännetään englanniksi. Muuttelen sanoituksia sovittaen sen lauluun, mutta joskus englanti vaikuttaa paremmalta, koska sillä saa luoduksi vahvemman vaikutelman äänensävystä. Nautin myös japaniksi laulamisesta, sillä se on äidinkieleni ja joskus tunteita on helpompi ilmaista japaniksi kuin englanniksi.

Olitte hiljattain Terrorizerin kannessa ensimmäisenä naiskokoonpanona, miltä se teistä tuntui?

Vivian: Se oli varsin kummallinen kokemus! (bändin jäsenet nauravat) Se oli suuri kunnia, mutta todella outo tunne.

Tykkäättekö siitä, että he pukivat teidät armeijavaatteisiin?
(jäsenet nauravat)
Vivian: Armeijan takki on minulle tuttu, mutta kypärä ei! (nauraa) Se on erikoista.

Mitä mieltä olette menestyksestänne Isossa-Britanniassa?

Vivian: Kummallista! Todella kummallista, että normaalit ihmiset pitävät meistä. (nauraa) Olemme viettäneet paljon aikaa Japanissa ja meidän täytyy saada elantomme, olemme todella köyhiä.

Risa, ennen Gallhammeriin liittymistäsi toimit laulajana avantgarde-bändissä. Haluaisitko esittää vastaavaa musiikkia jälleen tulevaisuudessa?

Risa: Haluaisin, jos minulla olisi aikaa.
Vivian: Tällä hetkellä hän näyttää metallilaulajalta, mutta muuten Risa ei vaikuta olevan sitä tyyppiä, joka liittyy metallibändiin!
Risa: En mielestäni ole muuttanut tyyliäni paljoakaan. Kuuntelen yhä sitä mistä tykkään, enkä äänenikään suhteen ole muuttunut kovin paljoa.

Sanoituksissanne käsitellään aiheita kuten "epätoivo ja toivottomuus", "tyhjyys" sekä muita negatiivisia huomioita. Mistä nämä vaikutteet tulevat?

Vivian: Pääosin ne tulevat mielestäni ja negatiivisista ajatuksistani. Juomisen ansiosta ne saattavat aluksi vaikuttaa positiivisilta, mutta itse asiassa en ole kovin optimistinen ihminen.

Kukaan teistä ei osannut soittaa instrumenttiaan ennen Gallhammerin syntymistä. Millainen haaste tämä teille oli, ja kuinka pitkään teillä suunnilleen kului aikaa ennen kuin hallitsitte instrumenttinne?

Vivian: Perustimme Gallhammerin vuonna 2003 ja jo kuukautta myöhemmin soitimme ensimmäisen keikkamme. Totta puhuakseni jokainen esiintyminen on itse asiassa mahdollisuus harjoitella soittoa! Tietysti harjoittelemme myös keikkojen ulkopuolella.

Albuminne Dawn of... sisälsi useita uudistettuja versioita aiemmilta demonauhoilta ja albumeilta. Mikä oli syynne tähän, onko kappaleilla mielestänne nyt enemmän potentiaalia?

Vivian: Kyseisen cd:n julkaisu oli Peacevillen päätös, emmekä erityisesti ihastuneet ideaan, sillä emme pitäneet lauluista sellaisina kuin ne olivat. Kysyimme heiltä, josko voisimme julkaista dvd:n, mutta he eivät tuolloin pitäneet siitä ajatuksesta. Loppujen lopuksi päädyimme kompromissiin ja työstimme Dawn of... -albumin.

Mika, sinäkin toimit laulajana ennen Gallhammeriin liittymistä. Millainen bändi se oli, ja mistä se sai vaikutteensa?

Mika: Vivian kutsui minut Gallhammeriin vuonna 2003, silloin en ollut vielä kuullutkaan black metallista. En luonnollisestikaan ollut kuullut Amebixia - vapaa-ajallani kuuntelen iloisempaa musiikkia, etenkin punkkia. Aivan erityisesti tykkään The Offspringistä, joten musiikkimme sai siitä vaikutteita. Ennen Gallhammeriin liittymistäni en ollut koskaan laulanut, niin kuin teen nyt.

Darkthronen Nocturno Culto masteroi Ill Innocencen, miltä tuntui tietää niin maineikkaan henkilön olevan osana albuminne äänitysprosessia?

Vivian: Oli meille kovin outo kokemus saada tietää, että joku hänenkaltaisensa on mahdollisesti kiinnostunut meistä. Muutoin oli suuri kunnia saada hänet työskentelemään kanssamme.

Voitteko kertoa onko teillä odotuksia seuraavan albumijulkaisunne suhteen?

Vivian: Olemme huolellisesti pohtineet Ill Innocencea ja sitä, kuinka voimme kehittyä tästä eteenpäin. Ensi kerralla tahtoisimme harrastaa kokeilua kehon ulkopuolisilla tunteilla, verrattuna inspiraation saamiseen pääosin sisäisistä tunteista.

Onko teillä viestiä faneillenne?

Risa: Tukekaa meitä ja pysykää faneinamme!
Vivian: Suuret kiitokset tuestanne, jatkattehan musiikkimme arvostamista!


JaME kiittää Gallhammeria, Cristiane Richardsonia ja Junji Ogawaa haastattelun mahdollistamisesta.