Arvostelussa Kiyoharun tuoreimman singlen kaksi kappaletta ja DVD:n sisältävä Type A.
Kiyoharun uusin single, toukokuussa ilmestynyt Samidare julkaistiin peräti neljänä versiona. Yleensä ainakin minua ärsyttää kun artistit julkaisevat levyjään useana versiona, joissa kaikissa on jokin bonuskappale tai muu ekstra ja näin tavallaan pakottavat fanit ostamaan lähes saman julkaisun monena kappaleena (lievää rahastuksen makua kenties?). Tässä tapauksessa eri versiot ovat kuitenkin kiitettävän erilaisia, sillä kahdessa versiossa (Type A ja C) on Samidaren akustinen versio ja Type B ja D -painoksissa bändiversio. Lisäksi jokaisessa versiossa on eri kappaleet b-sidenä sekä A-C-versioissa DVD, joilla on Samidaren musiikkivideo ja making of -video (joko akustisena (Type B) tai bändiversiona (Type A ja C)). Olisi toki paljon helpompaa, jos kaikki nämä eri kappaleet ja versiot olisivat yhdellä ja samalla levyllä, mutta monien versioiden julkaisu näyttää olevan pinttynyt tapa japanilaisilla artisteilla, ja tällä kertaa versioissa on jopa melkoisen paljon vaihtelua. Valitsin arvosteltavakseni Type A:n, koska se on omasta mielestäni paras, vaikkei muissakaan suuria vikoja ollut.
Vaikka seuraan Kiyoharua aktiivisesti ja pidän itseäni hänen faninaan, en ole löytänyt monistakaan hänen uusimmista tuotoksistaan "sitä jotain". Olen kuunnellut niitä pari kertaa, ja sitten palannut jälleen soolouran muutaman ensimmäisen aivan loistavan levyn pariin. Samidaren akustista versiota kuunnellessani uskon kuitenkin, että tämä ei jää unholaan niin kuin muut hänen kappaleistaan - fiiliksessä on jotain samaa kuin esimerkiksi Mellow-albumin aikaisissa kappaleissa. Pääosin akustisella kitaralla soitettu kappale tuo hyvin esiin Kiyoharun hienon äänen, ja vaikka biisi on melko yksinkertainen ja pelkistetty, se on silti yllättävän vaikuttava ja nerokas, ja se edustaa juuri sitä tyyliä mitä pidän Kiyoharun soolouran parhaimpana.
Vaikka nimikkokappale oli oikein hyvä, singlen b-side Bohemian iski minuun paljon sitäkin suuremmalla voimalla. Bohemianissa kuuluvat selkeämmin muutkin instrumentin kuin akustinen kitara, mutta sen tyyli on silti melko rauhallinen "mies ja kitara" -tyylinen. Kiyoharun äänessä ja kappaleen tarttuvuudessa on jotain, mikä sai minut painamaan repeattia ja fiilistelemään tämän tahdissa pitkän aikaa ilman kyllästymistä. Juuri tällaisia mieleenjääviä ja tunteitavälittäviä biisejä Kiyoharun viime aikojen levyt olisivat kaivanneet enemmän, mutta onneksi viimeistään tässä on juuri sellainen. Mahtavaa!
DVD:ltä löytyvä Samidaren versio on CD:n versiosta poiketen bändiversio. Vaikka olisi ostanut vain yhden singleversion, saa kuitenkin kuulla molemmat versiot nimikkokappaleesta, mikä on tietysti plussaa. Bändiversio onkin hyvin erilainen kuin akustinen, eikä sitä välttämättä edes tajuaisi pohjimmiltaan samaksi kappaleeksi ellei tietäisi, sen verran erilainen biisin tempo ja yleinen fiilis on. Omasta mielestäni akustinen versio on hieman parempi, mutta bändiversiossa on luonnollisesti enemmän mukavaa rockmaisuutta. PV:ssä Kiyoharu soittaa akustista kitaraa naisista koostuvan bändin kanssa jossain hieman rähjäisen oloisessa paikassa. Video ei sinänsä ole kovinkaan erikoinen, vaan Kiyoharua ja hänen tuttuja poseerauksiaan näytetään paljon ja kuvakulmat vaihtuvat sen verran ripeästi, että muusta on vaikea saada kokonaiskuvaa. Lisänä on vielä making of -pätkää, joka antaa ihan mielenkiintoisen katsauksen musiikkivideon tekoon.
Kokonaisuutena sinkku on todella hieno, ja varsinkin Type A esittelee Kiyoharun kovin suosimaan akustista ja rauhallista tyyliä, joka kieltämättä sopii hänelle erityisen hyvin. Suosittelen mielelläni tähän levyyn tutustumista ja nyt odotan entistäkin innokkaammin hänen heinäkuun lopulle luvattua unplugged-albumiaan.
