Ennen keikkaa haastattelimme ayabien molempia kitaristeja.
Vain hetkeä ennen Ayabien kolmannen Suomen-keikan alkua istuuduimme haastattelemaan yhtyeen kitaristeja. Viileän rauhallinen Takehito ja hänenkin edestään vilkas Yumehito vastailivat mielellään kysymyksiimme.
Hei, olemme JaMEsta. Kiitos tästä haastattelumahdollisuudesta!
Takehito & Yumehito: Kiitos teille!
Olette Euroopassa kolmatta kertaa, ja jatkatte matkaanne Yhdysvaltoihin. Vaikka olette kokeneita matkaajia, jännittääkö teitä? Millaiset odotukset teillä on kiertueesta?
Yumehito: En voi riittävästi korostaa, kuinka paljon odotamme sitä, että pääsemme Yhdysvaltoihin. Koko kiertue on jälleen hieno tilaisuus.
Oletteko tässä parin vuoden aikana opiskelleet englantia tai joitakin muita kieliä pärjätäksenne ulkomailla?
Yumehito: ...Minä en puhu muuta kuin Japania.
Takehito: Basistimme Intetsu puhuu kyllä jonkin verran englantia.
Mitä teette pitkien lentojen aikana?
Takehito & Yumehito: (esittävät käsiliikkein samalla kun puhuvat) Nukumme, pelaamme, syömme, käymme vessassa, nukumme, pelaamme, syömme... (kaikki nauravat)
Olette myös tunnettuja blogeistanne fanienne keskuudessa. Blogejanne käännetään esimerkiksi englanniksi ja luetaan säännöllisesti. Olitteko moisesta tietoisia?
Takehito & Yumehito: Emme tienneet asiasta! (hämmästelevät)
Yumehito: Olen erittäin iloinen. Haluamme kiittää ihmisiä, jotka näkevät vaivaa blogien kääntämiseen.
Mikä merkitys blogeilla on teille?
Yumehito: Blogien avulla voimme kertoa faneille jokapäiväisistä asioista ja tapahtumista. Fanit pystyvät myös kommentoimaan blogitekstejämme, joten blogeista muodostuu eräänlainen kommunikaatiomuoto ("communication tour" eli 'kommunikaatiokierros') meidän ja fanien välille.
Ainakin Intetsu oli katsomassa X JAPANin konserttia taannoin. Käyttekö usein toisten bändien konserteissa?
Takehito & Yumehito: Mekin olimme siellä, menimme yhdessä! (esittävät loukkaantunutta)
Yumehito: Se oli Tokyo Domella! (esittää käsillään jotain suurta äänitehosteiden kera) Mutta emme koskaan käy katsomassa muita bändejä.
Kuinka lemmikkinne pärjäävät, kun olette pitkään kiertueella?
Yumehito: (esittää käsiliikkein lemmikkien hoitoa) Joudumme hankkimaan niille lemmikkivahdit, jotka syöttävät ja hoitavat niitä. Lemmikit ovat surullisia siitä, että joutuvat olemaan meistä erossa, eikä se ole mukavaa meillekään. Mutta asialle ei voi mitään, sillä emme voi ottaa niitä mukaamme Eurooppaan.
Mitä teette vapaapäivinä, kun teillä ei ole mitään bändiin liittyvää tekemistä?
(Yumehito esittää ymmärtävänsä suomeksi kysytyn kysymyksen nyökkäillen ja hymähdellen ja saa kaikki nauramaan)
Takehito: Minä... Juon. (esittää juovansa ja nauraa)
Yumehito: Minä juon ja pelaan.
Suomen kesä on vasta tuloillaan. Mitä teidän on aivan pakko tehdä ainakin kerran kesässä?
Takehito: Meidän kesäkiertueemme ovat usein niin pitkiä, ettei meille jää henkilökohtaista vapaa-aikaa, joten emme ehdi hirveästi tehdä mitään paitsi keikkailla.
Yumehito: Ja käymme juomassa!
Mainiot sanoituksenne ovat vaihdelleet aina pienistä tarinoista maailman nykytilasta huolehtimiseen. Sanoituksia käännetään kyllä, mutta ne eivät kuitenkaan tavoita kaikkia kuulijoita, ja jotkut pitävät teitä pelkkänä pop-musiikkina. Haittaako tämä teitä?
Yumehito: (esittää taas ymmärtävänsä suomenkielisen kysymyksen saaden kaikki nauramaan) Suomeen tullessamme voisimme muuttaa sanoitukset suomenkielisiksi! (kitaristit nauravat) Aoi kirjoittaa sanoitukset, joten hänelle on varmaan tärkeää, ymmärretäänkö niitä. Kyse on kuitenkin kieliongelmista, emmekä voi olettaa, että kaikki ymmärtävät japaninkielisiä sanoituksia.
Takehito: Meillä on kuitenkin blogimme, ja meistä tehdään lehtiartikkeleita, joten toivomme, että ihmiset pääsevät jollain tapaa sisälle viesteihimme ja sanomaamme, vaikka he eivät ymmärtäisikään japania. Sama pätee japanilaisiin kuuntelijoihimme, jotka eivät hekään välttämättä aina ymmärrä sanoitusten tarkoitusta.
Länsimaalaiset fanit eivät oikein tiedä, miten Yumehito oikein päätyi Ayabieen. Yumehito, miten liityit bändiin?
Yumehito: Aoi vain soitti minulle ja käski liittymään ayabieen. (esittää puhelimessa puhumista) Vastasin vain, että: "Minä tulen!"
Miten bändin läpikäymät jäsenvaihdokset ovat vaikuttaneet bändiin ja jäseniin?
(Yumehito ei keskity vaan leikkii nalleilla ja muilla tavaroilla, jotka bändi sai faneilta lahjaksi.)
Yumehito: Takehito, ole hyvä.
Takehito: Bändin maailmankuva on avartunut, ja uusien jäsenten mukana on tullut uusia asioita. Kuitenkin bändi on muuttunut, eivät niinkään jäsenet... Bändi on yleisesti ottaen muuttunut tavallaan yksinkertaisemmaksi. Ensi vuonna voi taas tapahtua mitä vain.
Asia on jäänyt hieman hämärän peittoon: Oletteko tällä hetkellä indies- vai major-bändi?
Takehito: Olemme indiesbändi.
Yumehito: We are indies!
Olette kiertäneet ja esiintyneet eri bändien kanssa. Teillä on myös paljon kavereita toisten muusikoitten keskuudessa. Minkä bändin kanssa voisitte lähteä maailmankiertueelle?
Yumehito: Japanilaisten bändienkö? X JAPAN, Luna Sea, S.K.I.N... (matalalla äänellä) Ja Gackt! (kaikki räjähtävät nauruun)
Onko teille sattunut keikoilla noloja tai huvittavia tilanteita?
(kitaristit miettivät)
Yumehito: Ruotsissa yritin puhua yleisölle englantia, ja sanottuani asiani yleisö oli aivan hiirenhiljaa. Kukaan ei ymmärtänyt sanaakaan, mitä sanoin. Se oli erittäin kiusallinen tilanne.
Antaisitteko vielä lopuksi viestin suomalaisille faneillenne?
Yumehito: (alkaa ensin puhua alter egonsa matalalla "Kuroboshi"-äänellä) Aivan niin... Suomalaiset ovat ottaneet meidät aina lämpimästi vastaan ja toivomme, että voimme vielä tämän keikan jälkeenkin palata tänne!
(Yumehito kiinnittää huomiota toisen haastattelijan kynsiin ja alkaa heilutella sormiaan)
Takehito: Tämä on kolmas kertamme Suomessa. Kaikista Euroopan maista Suomessa on kaikkein kuumin meininki, ja yleisö on täysillä menossa mukana. En tiedä, milloin tulemme tänne seuraavan kerran, mutta sitten kun tulemme seuraavan kerran Eurooppaan, tulemme varmasti jälleen Suomeen!
Kiitos!
Takehito & Yumehito: (ensin japaniksi ja sitten suomeksi) Kiitos! Kiitos!
Kiitokset yhtyeelle sekä erityiskiitos tulkkinamme toimineelle Emmalle. Kuvista kiitos valokuvaaja Heikki Mitikalle.
