Tulilinjalla yhtyeen 13. singlejulkaisu.
Vuonna 2003 myyntiin tullut Ai Ga Yobu Hou He on melko tyypillinen ja pornograffittimainen julkaisu, minkä takia se käykin hyvin arvosteltelukohteesta. Minun on yleensä ollut vaikea esittää Pornosta kovin painavia argumentteja, mutta vaikka tämän singlen ei varsinaisesti voi sanoa "ansaitsevan ihmisten huomiota" sen enempää kuin bändin muunkaan tuotannon, päätin kuitenkin antaa kuulua mielipidettä.
Ai Ga Yobu Hou He (joka tarkoittaa "Sinne, minne rakkaus on kutsuttu") on rento ja tasapainoinen kappale, jota kuunnellessa voi aivot heittää narikkaan. Tästä kappaleesta et löydä minkäänlaisia riitasointuja - vain eteen päin lipuvan melodian ja Akihiton miellyttävän äänen. Oikeastaan, Ai Ga Yobu Hou He on ehkä liiankin yksinkertaisen auvoisa. Mitään yllätyksiä se ei tarjoa, ja on itseasiassa hankala löytää mitään enemmän keskivertoa. Vaikka Porno Graffitin tuotanto alusta loppuun onkin melko samaa kaavaa toteuttava, joukosta löytyy kyllä helmiä sekä aika lailla köyhempiä tuotoksia. Ai Ga Yobu Hou He ei lukeudu kumpiinkaan; kuuntelen sitä mielelläni, mutta hyvällä tahdollakaan siitä ei saa mestariteosta. Mutta ei kai aina tarvitsekaan kuunnella vain mestariteoksia?
Yuuhi to Hoshizora to Boku ei myöskään yllätä. Letkeä tempo kulkee aika lailla edellisen raidan jalanjäljissä; jonkinlaista kliimaksia jäädään kaipaamaan tasapaksun, mutta hieman säkeistöjä voimakkaamman, kertosäkeen lisäksi. Lyriikoista voi bongata "Ano yuuhi ni mo hoshizora ni mo boku no omoi wa noserare nai" (= "Ajatukseni eivät ole tässä ilta-auringossa eivätkä tähtitaivaassa") ja siltä se kyllä kuulostaakin - käsitykseni edellämainittuja asioita käsittelevistä kappaleista on hieman erilainen, kuin mitä Yuuhi to Hoshizora to Bokulla on tarjottavanaan.
Myös Anohiton vokaalien kohdalla jokin mättää tässä kappaleessa. Hänen äänensä on kyllä yhtä lailla hunajaa korville kuin yleensäkin, mutta paikoitellen toistuvat korkeammalta lauletut tavut tekevät kokonaisuudesta entistä ontuvamman.
Seuraavan kappaleen kanssa hypätään kuitenkin tähtitaivaista muualle: Hard Days, Holy Night kuuluu ehdottomasti suosikkeihini Porno Graffitilta. Melodia on aivan ihana - jouluisa kylläkin, mutta kesäisestä ajankohdasta huolimatta se ei liiemmin häiritse - ja koukuttava. Taustalla kuuluvat joulukellot sekä naisvokaalit luovat laululle oman tunnelmansa. Myös levyn ensimmäisissä kappaleissa vallitseva syvä apatianomainen tunnelma ja voimattomuus ovat poissa, joten Hard Days, Holy Night on melko täydellinen lopetus singlelle, joka jättää jälkeensä varmasti hyvän mielen ja pirteän olon.
Kokonaisuudessa single ei ollut pettymys, mutta siitä ei sen puoleen riittänyt riemuakaan kovin pitkäksi aikaa. Jos pidät rokahtavasta popista (vaikkakin tässä julkaisussa se rokahtavuus on totaalisesti kaapin perälle jätetty) ja korvaamiellyttävistä melodioista ilman tietoakaan kitarakikkailuista ja tuplabasareista, kannattaa kokeilla Porno Graffittia.
