Miyavin haastattelu Kölnissä

Olet ollut musiikkibisneksessä jo pitkän ajan ja luonnollisesti kokenut paljon. Kertoisitko meille hieman ensiaskelistasi musiikkiuralla?

Miyavi: Niin... miltä minusta tuntui? Kaikki tapahtui silloin kun olin 17-vuotias. Muutin Osakasta Tokioon voidakseni soittaa musiikkia Dué le quartzin bändikavereideni kanssa. Olin yhtyeen nuorin jäsen enkä täten tiennyt paljoa musiikkista, musiikkibisneksestä ja - tiedättehän - yleisestä bänditoiminnasta. Tein musiikkia, yksinkertaisesti soitin vain kitaraa lavalla. En kyennyt edes katsomaan muita jäseniä, koska minun täytyi keskittyä ainoastaan musiikkiin, itseeni ja taitojeni kehittämiseen.

Mitä ajattelet nyt, kun katsot aikaa eteenpäin?

Miyavi: Haluan jatkaa kitaran soittamista ja nähdä maailmaa. Toivon saavani hyvän suhteen fanieni kanssa.

Sanoit kerran haluavasi kehittää visual keitä. Mikä siinä on mielestäsi pielessä ja mitä haluaisit siinä muuttaa?

Miyavi: Japanissa tämä genre on hyvin eristäytynyt. Visual kein täytyy olla tyyliltään tietynlaista, ja sen täytyy olla eristetty Japanissa, ja se on mielestäni huono juttu. Juuri sen takia tahdon murtaa muurit. Genre on eristäytynyt, koska ihmiset ovat täynnä ennakkoluuloja ja he vastustavat visual keitä. Haluan rikkoa visual kein stereotypiat.

Viime kiertueella näytit eurooppalaisille faneillesi konserteissa suuret määrät show-kohokohtia kuten beatboxaamista sekä steppaajia. Muutitko perinteistä ohjelmaasi tätä kiertuetta varten vai ovatko nämä asiat aina osa livekonserttejasi?

Miyavi: Hmm, ei, eroja ei ole paljoakaan. Esityksissä tulee vielä olemaan mukana esimerkiksi beatboxaamista, vaikka tällä kertaa en tuonutkaan mukaani alkuperäistä beatboxaajaani.

Olet hyvin uniikki henkilö, todella värikäs ja aktiivinen. Ihmiset luokittelevat sinut sen takia helposti hyperaktiiviseksi pelleksi. Eikö tämä imago rajoita sinua toisinaan? Minkälaisena näet itsesi?

Miyavi: Ah, kiitos (nauraa). Se ei rajoita minua ollenkaan. Olen vain Miyavi. Olen mielestäni hyvin poikkeava muista bändeistä ja muusikoista ja näen sen tärkeänä. On tärkeää erottua, luoda omaperäinen tyyli, luoda uusi maailma. En pelkää olla erilainen.

Uudelleenäänitit joitakin vanhempia kappaleitasi "7 Samurai Sessions - We're KAVKI BOIZ -" –albumillesi kuten laulun "Girls, be ambitious". Miksi päätit tehdä niin ja kuinka valitsit kappaleet levylle?

Miyavi: Halusin todella yrittää uudelleenäänittämistä joidenkin kappaleiden kanssa, koska monet tuotokseni ovat tärkeitä sekä minulle että tietenkin myös faneilleni. Sen takia halusin äänittää nämä kappaleet uudelleen. Olen tyytyväinen tulokseen, vaikka pidän myös vanhoista alkuperäisistä versioista (nauraa)!

Kappaleesi "JPN PRIDE":n nimi on saanut meidät uteliaiksi. Voisitko kertoa mistä tämä laulu kertoo?

Miyavi: Oi, se kertoo ylpeydestä (nauraa), ylpeydestä Japanissa. En tiedä, se on hyvin vaikea selittää muille, sillä Japani on täynnä monimutkaisia tunteita ja muistoja, esimerkiksi sota. Arvot muuttuvat aina ja historia on monimutkainen. Olimme diktatuurin alaisuudessa ja tässä modernoituneessa yhteiskunnassa on hyvin vaikea enää palata takaisin juurille. Ihmiset unohtavat nämä antiikkiset asiat kuten samurait tai jopa tapahtumat keskiajalta. Haluaisin keskittyä näihin asioihin. Tiedättehän sakuran? Kirsikankukat. Ne ovat erittäin japanilainen kuvaelma. Ne putoavat puista ja ovat silti kauniita, mutta ihmiset astuvat sen kaiken päälle ajattelematta kirsikankukkia ja niiden tarkoitusta. On olemassa paljon asioita, joista japanilaisten tulisi olla ylpeitä, mutta emme vain tajua sitä! Olemme jatkuvasti kiireisiä sekä seuraamme muita kulttuureja, ja sen takia yritän sekoittaa musiikissani nykyajan kulttuuria perinteisiin japanilaisiin elementteihin. Esimerkiksi yhdistämällä kabuki rockia visual keihin, hiphoppiin ja jazziin.

Se on totta. Aikaisemmin ihmiset eivät yhdistäneet sinua hiphoppiin, mutta nyt se on osa musiikkiasi.

Miyavi: Toki! Ja pidän hiphopista. Pidän Rock City crew:stä, he ovat breakdance-tanssijoita. He ovat aasialaisia ja yhdellä heistä oli tapana hoitaa MC:t konserteissani. Arvostan heitä todella. Tässä genressä on paljon artisteja, joista pidän ja joiden kanssa vietän vapaa-aikaani.

JaME teki haastattelun kanssasi Brasiliassa ja ilmiselvästi pidit maasta paljon. Onko Saksassa jotakin, josta pidät?

Miyavi: Makkara! (nauraa)
Pidän myös ihmisistä, sillä he ovat erittäin erittäin ystävällisiä ja kohteliaita, he ovat hyvin samanlaisia kuin japanilaiset. Japanissa kaikki ovat kohteliaita menit minne tahansa, ja sellaista on myös Saksassa.

Nyt kun saimme hieman kosketusta aiheeseen – olet soittanut paljon ulkomailla ja varmasti saanut kokemusta. Oliko asioita, jotka inspiroivat sinua erityisesti?

Miyavi: Brasilia (nauraa). Menin jalkapallostudiolle ja käynnissä oli jalkapallo-ottelu. Lisäksi menin erääseen musiikkikauppaan katselemaan kitaroita, paikan päällä oli muutamia muusikoita. Puhuin heidän kanssaan ja meillä oli yhteinen jammailusessio. Se oli todella hauskaa. Ja niin paljon mahtavia paikkoja... kuten... Saksa (nauraa).

Ulkonäkösi on hyvin koristeellinen, sama pätee KAVKI BOIZeihin. Suunnitteletko esiintymisvaatteesi itse vai auttaako suunnittelijat sinua niiden kanssa?

Miyavi: Ei ei, stylistini tekee sen puolestani. Kerron hänelle ideani, jonka jälkeen hän suunnittelee vaatteet.

Onko artisteja – eläviä tai kuolleita – joiden kanssa haluaisit työskennellä? Oli se sitten mahdollista tai ei.

Miayvi: Toki. Erityisesti underground-muusikoita. Japanissa on niin paljon eteviä artisteja, jotka eivät ole major, mutta omaavat todella upeat taidot. Viime jouluna BMX-ajajat ottivat osaa musiikkiini pyörien kanssa ja myös perinteiset japanilaiset rummunsoittajat, jotka soittivat taiko-rumpuja. Nautin siitä todella paljon ja haluaisin työskennellä vastaavian artistien kanssa uudestaan.

Ulkomaalaiset eivät ole innostuneita Japanista ainoastaan musiikin takia, vaan myös maana. Mitä neuvoisit Japanissa vierailevaa tekemään? Mitä hänen tulisi nähdä ja minne hänen kannattaisi mennä?

Miyavi: Oho, todellako (nauraa)? Heidän pitäisi tulla konserttiini Japanissa (nauraa). Japanissa on niin monia näkemisen arvoisia paikkoja kuten esimerkiksi Harajuku ja Akihabara... niin paljon erilaisia kasvoja. Ei erilaisia kulttuureja, mutta erilaisia makuja ja tyylejä. Sinun pitäisi vain kävellä ympäri kaupunkia. Tokiossa on niin paljon vaihtelua, että kiertelemällä vain ympäri kaupunkia huomaat kaupungin tarjoamat erilaisuudet.

Kiitos haastattelusta.