Vidoll - Blue star

Heinäkuun alussa ilmestynyt Blue star on Vidollin ensimmäinen cd-julkaisu sitten viime vuoden Bastard-kokopitkän. Singlen normaali painos sisältää kolme kappaletta, nimikkokappaleen ollessa siirappinen pop-veto kun taas kaksi seuraavaa rankentuvat asteittain. Blue star alkaa kuin minkä tahansa pop-artistin rakkauslaulu, mutta muuttuu sitten visual kein nykytilaa tyypillistäkin tyypillisemmin edustavaksi pop-rock-kappaleeksi. Musiikissa ei ole juurikaan kuvailtavaa, sillä näitä suurehkoon suosioon nousseiden visual kei -aktien hempeitä lurituksia on tosiaan kuultu jo enemmän kuin tarpeeksi. Ainoat erikoiset kohdat ovat kertosäkeen yhteydessä Juin äkilliset falsettiosuudet ja yllättävän selkeästi lauletut englanninkieliset pätkät. Tässä tapauksessa on kuitenkin huono asia että Juin englannista saa selvää, sillä lyriikat ovat mahdollisimman kliseiset ja lisäävät biisin ällöttävyyttä entisestään.

Onneksi toinen raita Delivery to Hills on merkki paremmasta. Soundi on hieman itseääntoistava mutta kuitenkin selvästi rokahtava ja Juin vokaalit kuulostavat monipuolisemmilta ja hallitummalta kuin ensimmäisessä kappaleessa. Kappaleen tempo on kohtalaisen nopea ja puolivälin kitarasoolo tuo biisiin heavy metal -fiilistä. Kappaletta on kohtuullisen mukava kuunnella mutta toisaalta se ei jätä paljoakaan mieleen. Keskinkertainen b-side.

Kolmas raita Berry Jam Cleaner alkaa rouhealla bassolla ja kehittyy varsin raskaaksi kappaleeksi, jossa basso ja kitarat tulevat oikeutetusti hyvin esiin. Kappaleen tempo vaihtelee painostavan hitaasta nopeampaan rokkaavaan tyyliin, ja Juin äänikin kuulostaa vakuuttavalta ja normaalia vähemmän vibraavalta hänen laulaessaan välillä puhtaasti ja välillä karjuen. Berry Jam Cleaner on ehdottomasti sinkun kiinnostavin ja persoonallisin raita, ja on todella harmi ettei se sisälly sinkun rajoitettuun painokseen vaan vain tähän normaaliversioon.

Kokonaisuudessaan Blue star jätti jälkeensä varsin epäilyttävän fiiliksen. Melko rauhallinen nimikkokappale oli todellinen riman alitus, ja hieman huolestuttaa meinaako bändi keskittyä tämäntapaiseen popahtavaan tyyliin jatkossakin. Onneksi kaksi seuraavaa raitaa antavat enemmän toivoa, kolmannen ollessa jopa oikeasti hyvä kappale.