BUCK-TICK - ONE LIFE, ONE DEATH

BUCK-TICK aloitti uuden vuosituhannen yhden sinkun vauhdittamana ONE LIFE, ONE DEATH -albumilla, joka sisältää kymmenen kappaletta. Valtaosa näistä biiseistä on hieman normaalia B-T-tasoa popmaisempia ja elektronisempia. Albumin aloitusraita Baby, I want you on kuitenkin varsin rokkaava veto, jonka taustalla soiva tasainen biitti ja erilaiset piippaukset ja muut koneäänet antavat makua loppulevyn soundimaailmasta. Baby, I want you on myös erittäin tarttuva ja jollain tavalla eroottinen biisi, joka kuuluu vielä nykyäänkin hyvin monen B-T:n keikan settilistaan. Myös CHECK UP edustaa levyn hieman raskaampaa antia, ja erityisesti sen lauluosuudet tuovat mieleen edeltävän Sexy Stream Liner -albumin aikaisen tyylin.

Kolmannen kappaleen kohdalla tyyli muuttuu. GLAMOROUS -FLUXUS- on yksi levyn, ja oikeastaan koko B-T:n, pop-tyylisimmistä biiseistä. Ainoastaan kertosäkeessä sähkökitarat pääsevät valloilleen, mutta muuten biisi koostuu kauniista ja lievästi elektronisista melodioista, sekä Sakurain valloittavan pehmeästä laulusta. Tunnelma on pop-tyyliin nätti ja tarttuva. KAIN on hyvin samankaltainen kuin GLAMOROUS, joskaan ei kenties yhtä tarttuva, mutta silti jollain tapaa piristävä ja hyvälle mielelle saava. RHAPSODY on myös mieleenjäävä ja hyvin popahtava kappale, jonka Sakurai ja Imai laulavat melko tarkalleen puoliksi. Myös levyn viimeisin kappale FLAME edustaa samantyyppistä hyvin melodista tyyliä, ollen kuitenkin asteen verran kevyempi.

ONE LIFE, ONE DEATH sisältää kaksi balladiksi luokiteltavaa kappaletta; näistä Megami on varmasti kaikkein tunteikkain ja tunnelmaltaan hieman mysteerinen. Laulu on koskettavaa ja aiheuttaa ajoittain kylmiä väreitä kaikessa kauneudessaan. SAPPHIRE puolestaan on runsaan elektroninen "puoli-balladi", jonka fiilis on varsin erikoinen ja unenomainen. Sakurain ääni kuulostaa paikoin yllättävän korkealta ja herkältä.

Albumilla kuullaan paljon Sakurain äänen lisäksi kitaristi/kakkosvokalisti Imai Hisashin ääntä. Esimerkiksi Saibougou dori soramimi PHANTOMissa, jossa on mielenkiintoinen viittaus kloonattuun Dolly-lampaaseen, hän laulaa koko kertosäkeen, ja monissa muissakin biiseissä joitain osia ja taustoja. Imain ääni on hyvin erilainen kuin Sakurain, ja se lisää albumin vaihtelevuutta mutta toisaalta Imain persoonallinen ääni jakaa mielipiteet kahtia - jos siitä ei pidä, ei todennäköisesti pidä kyseisistä kappaleistakaan ollenkaan.

Kaiken kaikkiaan ONE LIFE, ONE DEATH on yksi hyvä albumi lukuisten hyvien B-T-albumien joukossa. Se ei ainakaan minun kohdallani ole noussut suosikkiteosten joukkoon, mutta on kuitenkin tasaisen taidokas levytys ja miellyttävä kuuntelukokemus. Muutamat biisit ovat kenties hieman vaisuja, mutta joukossa on myös hyvin kauniita ja toisaalta meneviä sekä mieleenjääviä kappaleita, jotka tekevät levystä ehdottomasti suosittelemisen arvoisen.