Yhtyeen uran kenties menestynein single arvostelussa.
Julkaisullaan Konayuki Remioromen lunasti paikkansa yhtyeenä, jota ei varmasti unohdeta aikoihin. Nimikkokappale sai valtavasti suosiota johtuen draamasta, jossa se toimi aloituskappaleena, ja single olikin vuoden 2006 toiseksi myydyin. Sen lisäksi Konayuki sisältää yhden uuden kappaleen sekä uuden version 9. maaliskuuta 2004 julkaistun sinkun nimikkoraidasta.
Jos aloitusraitaa pitäisi luonnehtia yhdellä sanalla, se sana olisi ehdottomasti 'haikea'. Mielikuvat kimmeltävästä merestä ja hyvästeistä ovat voimakkaat, vaikka sivussa kappale tuo myös vahvasti mieleen draaman (1 Litre of Tears), jonka aloituslauluna Konayuki toimii - tämä on ehdottomasti omiaan tekemään jo alunperin surumielisestä kappaleesta miltei sydäntäsärkevän. Ryotan melankolinen ja tietyllä tapaa hyvin aikuismainen ääni, johon kylläkin aluksi kesti jonkin aikaa tottua, sopii loistavasti Konayukin tunnelmaan. Vaikka laulu ehkä päällisin puolin kuulostaa tasapaksulta, tosiasiassa Ryotan eläytyminen on hyvin kuultavissa etenkin kertosäkeissä.
Konayukin jälkeen No Borderin alku lähes säikäyttää pirteydellään. Kappaleessa kuultavat kellot ja iloisen mahtipontinen soundi ovat huvittavassa ristiriidassa Ryotan edelleen masentavan äänen kanssa. Siitä huolimatta ei oikeastaan voi sanoa, että vokaalit pilaisivat kappaleen; oikeastaan, tällainen samaan aikaan sekä coverin coverilta että hyvinkin uniikilta kuulostava kappale on melko miellyttävä isoksi osaksi laulun ansiosta. No Borderissa ei sinänsä ole mitään vikaa (lukuun ottamatta pientä olen-kuullut-tämän-aiemminkin -tuntemusta, jonka allekirjoittanut saa sen kuuntelusta...), mutta kontrasti sen ja ensimmäisen raidan välillä on ehkä hieman liian suuri, jotta single olisi tähän mennessä ansainnut täydet pisteet.
Viimeisen raidan mukana palataan taas jokseenkin samoihin fiiliksiin, kuin millä single alkoi. Alkuperäistä versiota Sangatsu Kokonoka with Quartet ei korvaa, sillä instrumenttien osittainen puuttuminen laimentaa kokonaisuutta - en yleisesti ottaen näe vahvasti emotionaalisten kappaleiden toimivan kovin hyvin akustisina tai karaoke-versioina. Siitä huolimatta tämä versio sopii kyseiselle singlelle paremmin kuin alkuperäinen sopisi. Kenties neutraali lopetus on parempi, kuin että CD-soittimen kiepauttaessa levyn viimein loppuun kuuntelijalla olisi kyyneleet silmissä.
Konayuki jätti kieltämättä jälkeensä hieman ristiriitaisen fiiliksen. Pidän valtavasti kahdesta ensimmäisestä raidasta, eikä viimeinenkään missään nimessä ole turha. Kuitenkaan en mielelläni kuuntele näitä kolmea yhdessä. Kuten aiemmin mainitsin, singlellä pompitaan liikaa hyvinkin surullisen ja sitten taas jouluisen pirtsakan välillä. Joskus tällainenkin asetelma toimii, mutta ei tässä tapauksessa. Siitä huolimatta annan hyvät pisteet yhtyeen kahdeksannelle singelle - laadukasta musiikkia vaativillekin kuuntelijoille, sitä tämä tarjoaa.
