Haastattelussa Doremidan

Taannoin JaME oli yhteydessä Doremidaniin haastattelun merkeissä. Vaikka yhtyeellä riittääkin uuden sinkun julkaisun ja kiertueen takia kiirettä, suostuivat he juttutuokioon kanssamme. Doremidan kertoo ajatuksiaan kaikesta aina uuden levyn Yuugure Linen kautta parhaaseen rentoutumistapaan!


Esittelisittekö itsenne?

Makoto: Olen laulaja, Makoto.
KEN: Olen kitaristi, KEN.
Ryu: Kitaristi, Ryu.
Shinji: Olen basisti, Shinji.
Reika: Rumpali, Reika.

Onnittelut uuden julkaisunne, Yuugure Linen, johdosta. Onko Yuugure Line mielestänne erilainen aikaisempiin julkaisuihinne verrattuna?

Makoto: Kuuntelemallahan se selviää, mutta minusta levy on ikään kuin avoimempi tai valoisampi aiempiin töihimme verraten. Tähän saakka olemme julkaisseet kaksi albumia ja kasan sinkkuja, ja keskityimme erityisesti musiikin tekotapaan. Tällä kertaa toteutimme kuitenkin sitä, mikä meistä jo valmiiksi löytyi, joten prosessi oli oikeastaan aika yksioikoinen. Sama pätee sanoituksiin ja soundiin. Emme painottaneet pikkuseikkoja liikaa, joten levyä on helppo kuunnella. Se on virkistävää.

Liittyikö tähän tuottajanne, herra Akashi?

Makoto: Kyllä. Kuuntelijoiden voi olla vaikeaa ymmärtää sitä, mutta meille se oli suurin ero entiseen nähden. Hän työskenteli kanssamme ja huomioi yksityiskohdat aivan eri tavalla. Työskentelimme tuottajan kanssa ensi kertaa ja huomasimme, kuinka paljon se muuttaakaan asioita.

Tuliko vastaanne asioita, jotka tuntuivat ylitsepääsemättömän vaikeilta?

KEN: Ei. Tuottaessamme levyä emme kohdanneet mitään sellaista. Useimmat biiseistä tehtiin ennen Tokioon menoa, ja hän herra Akashi osasi hyödyntää niiden kuvakieltä tai peräti laajentaa sitä. Töistämme tuli kenties selkeämpiä ja helpompia kuunnella, ja herra Akashin vaikutuksen voi nähdä yksityiskohdissa.
Ryu: Levytyksen aikana hän saattoi sanoa, että jokin soundi olisi toista parempi, ja sitten huomasimme, että hän oli oikeassa. Hän oli loistava.
Reika: Ensisijaiset tavat, joilla luomme soundimme, muuttuivat. Olemme tietty tähän saakka pyrkineet ihannettamme kohti kuuntelemalla kaikenlaista musiikkia ja vertaamalla sitä sitten omaamme. Mietin, kuinka voisimme tavoittaa tietyn soundin. Sitten keskustelimme siitä herra Akashin kanssa, ja hän kertoi, miten se tulisi toteuttaa. Aikaisemmin musiikkimme koostui viiden jäsenen panoksesta ja parista synkronoidusta tehosteesta, mutta nyt huomasimmekin, että musiikkiamme voi lähestyä monella tapaa, ja se voi kuulostaa hyvin erilaiselta äänityksestä riippuen.

Herra Akashi on basisti. Shinji, saitko basistina häneltä neuvoja?

Shinji: Noh, hän oli kuin opettaja minulle. (nauraa) Hän neuvoi minua ja kertoi, kuinka tehdä asiat paremmin. Sama sävel voi vain kielen paksuutta vaihtamalla tai vaikkapa hyökkäävästi soittamalla kuulostaa mitä erilaisimmalta. Opin paljon uusia kikkoja, ja tällä kertaa levytimme aivan uudenlaista bassottelua.

Makoto, saitko neuvoja laulamisen suhteen?

Makoto: Kyllä, enemmänkin. Lauloin vilpittömästi ja kiertelemättä, enkä suinkaan yrittänyt laulaa hienostuneesti. Olen aina kokenut, että äänessäni on parantamisen varaa, mutta herra Akashin mukaan ääneni on hyvä sellaisenaan. Niinpä sain lisää itseluottamusta ja lauloin, kuten vain kykenin.
Mitkä ovat suosikkikappaleenne Yuugure Linelta?

KEN: Lempikappaleeni on Boku no koe kaze to tomoni.

Soitetaanko tässä kappaleessa haitaria?

Makoto: Kyllä. Minä soitan konserteissa, mutta levytykseen tuotiin mukaan haitaristi.

Kuka soittaa konserteissa?

Makoto: Minä, samalla kun laulan. En soita melodioita, vain sointuja.

Sen haluaisin kyllä nähdä.

Makoto: Mieluusti!
Ryu: Minun suosikkini on kahdeksas raita, Sayonara remember.

Siinä kappaleessahan on hyvä tunnelma? Mistä siinä pidätte?

Ryu: Pidän siitä, koska se kuvastaa luonnettani, ja olen muutenkin vakuuttunut siitä kokonaisuutena.

Reika: Kirjoitin kappaleen ensimmäistä kertaa: Tasogare Trapezium. Mutta... Oikeastaan My love my life on parempi. (nauraa)

Shinji: Minun suosikkini on levyn lopetuskappale, Kakuekiteisha meguriai.

Se on erinomainen kappale.

Shinji: Kyllä, se on jollain tapaa avoimempi kuin Doremidan yleensä. Se on virkistävää ja miellyttävää kuultavaa. Ja minulle se oli kaikista kappaleista vaikein. (nauraa)

Tarkoitatko basson äänitystä?

Shinji: Aivan.

Makoto: Noh, on vaikeaa valita vain yksi kappale. Mugen Yoto ~Maboroshi Lamp~ julkaistiin singlenä, ja siitä tuli aina vain parempi uudelleenäänityksen myötä. Sama pätee Soredemo sekai wa mawaru no desuun. Pidän näistä kahdesta yhtä paljon, mutta kuultuani muiden neljän jäsenen suosikit taidan minäkin valita jotain muuta. (nauraa) Siispä valitsen yhdeksännen raidan, True rain. Sen viimeisen kappaleen sanat kertovat siitä, kuinka Doremidan siirtyi tänä vuonna viiden vuoden Osakassa oleskelun jälkeen Tokioon, joten tämä biisi on minulle unohtumaton.

Aloititte yhtyeenä kuusi vuotta sitten. Kuinka tyylinne on muuttunut musiikillisesti?

Makoto: Emme ole muuttuneet paljoakaan. Olemme kokeilleet monenlaista ja imeneet vaikutteita eri genreistä, eikä siinä ole tapahtunut kummoista muutosta. Sanoisin, että olemme pikemminkin kehittyneet kuin muuttuneet.

Millaista musiikkia te sitten yleensä kuuntelette?

KEN: Pidän luonnollisestikin omasta musiikistamme, mutta sen lisäksi pidän kappaleista ja bändeistä, joilla on synkähkö tunnelma. Kuuntelen myös musiikkia, jossa ei ole erityisiä melodioita.
Ryu: Pidän naislaulajista.

Länsimaista vai japanilaista musiikkia?

Ryu: Japanilaista. No, länsimainen englanniksi laulettu musiikkikin on hyvää, mutten osaa paljoa englantia. (nauraa)

Mistä laulajasta pidät erityisesti?

Ryu: Pidän niin monista artisteista, esimerkiksi Ayumi Hamasakista, yhden mainitakseni. (nauraa) Ja nykyään pidän myös naisista, jotka soittavat kitaraa, kuten YUIsta. Kuuntelen lisäksi vanhoja kappaleita noin vuosilta 1900-1980.
Makoto: Sehän kattaa 80 vuotta...
Kaikki: (räjähtävät nauruun)
Ryu: Öh... Tarkoitan siis 80-luvun myöhemmän puoliskon ja 90-luvun väliä.
Makoto: 80-luvun myöhempi puoli? Eihän se sitten kovin vanhaa ole.
Ryu: Niin. Pidän sen ajan musiikista, ja olen kuunnellut sitä ahkerasti viime aikoina.

Näkyykö se sitten kappaleissasi?

Ryu: Ehkäpä.
Reika: Kun aloin kuunnella musiikkia, kuuntelin metallia ja punkkia, mutta tällä hetkellä naislaulajat ja vahvat melodiat kiehtovat minua, kuten Ryukin sanoi. Ehkä juuri selkeiden melodioiden takia, en ole varma. On mukavaa kuulla hyvä melodia ja voimakas soundi.

Pidätkö myös sinä japanilaisista kappaleista?

Reika: Kyllä, pidän.
Shinji: Minäkin kuuntelen nykyään paljon naislaulajia ja -bändejä, ja lisäksi teknopoppia tai laulaja-lauluntekijöitä.
Makoto: Suosikkini on Tsuyoshi Nagabuchi! (nauraa) Folk-musiikkia? Ja Yosui Inoue sekä Masashi Sada! Kiinnostuin nimittäin musiikista folkin kautta, ja soitin akustista kitaraa enkä suinkaan sähkökitaraa.

Soitatko edelleen?

Makoto: En enää. Nyt soitan rockia. (nauraa) Pidän tietenkin länsimaisesta musiikista, ja alun perin pidin The Beatlesistä. Heidän aikansa musiikki inspiroi minua soittamaan.

Doremidanhan tulee The Beatlesin kappaleesta, eikö?

Makoto: Aivan. Don’t let me down.

Eli ei siis 'do re mi fa so la ti do?'

Makoto: Ei. Don’t let me...

Makoto, kirjoitat suurimman osan kappaleittenne sanoituksista. Mistä inspiraatiosi tulee?

Makoto: Saan inspiraationi... En yleensä kerää materiaalia tai kirjoita ylös ajatuksia. Saan kappaleet käsiini ja alan kirjoittaa. Mietin jokapäiväistä elämääni ja annan sen heijastua sanoituksista, mutta mitä inspiraatioon tulee, sanoitukset eivät vain ilmesty minulle.

Sana "juna"toistuu sanoituksissasi usein. Pidätkö matkustamisesta?

Makoto: Pidän. Matkustan nytkin paraikaa.

Tarkoitatko keikkailua?

Makoto: Ei, ei, vaan elämääni.

Elämääsi!? (nauraa) Ymmärrän. Ja olet paikallisjunassa, joka pysähtyy joka asemalla?

Makoto: Jos vain mitenkään mahdollista. (nauraa) Pidän paikallisjunan hitaasta vauhdista. Pidän toki myös Shinkansenista (luotijuna), mutta kuljen mieluummin yöbusseilla, jotta voin katsella maisemia. Olen ollut bänditoiminnassa mukana jo aika pitkään, ja on hauskempaa tehdä asiat hitaammalla tahdilla, koska näemme kuitenkin kaikenlaista.
Mistä kappaleista pidät aivan erityisesti? Sanoit aiemmin, että kirjoitit kappaleen True rain loppuosan tunteella.

Makoto: Sanoitukseni ovat periaatteessa hyvin mutkattomia. Haluan toki säilyttää melodian tärkeyden, mutta kappaleiden kuvakieli ja niiden luomat mielikuvat ovat minulle tärkeämpiä, joten pidän sanoitukset mahdollisimman selkeinä. Aloittaessani työskentelyn kirjoitan lauseita, jotka tulevat ensimmäisenä mieleeni, ja jälkeenpäin poistan tarpeettomat kohdat. Jäljelle jäävät vain koruttomat sanat, joista lopullinen versio minun tapauksessani koostuu. True rainin loppupuolella on kohta: "Säilytän kallisarvoiset muistot mielessäni". Sanat ovat yksinkertaiset, mutta minulle sitäkin painokkaammat. Yksinkertaisuus tuntui minusta parhaalta tavalta välittää viestini, sillä kuuntelijoita on kuitenkin niin monenlaisia. Etenkin uuden levyn kohdalla tein tietoisesti helpompia sanoituksia. Toivottavasti voitte kuunnella sitä samalla kun rentoudutte.

Kerroitte myös, että työskentelitte ennen Tokiota Osakassa. Sopeuduitteko Tokioon helposti?

Makoto: Kiertueiden myötä vierailimme Tokiossa kuukausittain, ja saatoimme viipyä parikin viikkoa kerrallaan. Toki asuminen mahtaa olla erilaista, mutta en ole kohdannut vaikeuksia... Luulisin.

Ettekö kaipaa takaisin Osakaan?

Makoto: En ole ikävöinyt takaisin, mutta kun olemme siellä keikkailemassa, tuntuu se kuitenkin aika hyvältä paikalta. (nauraa) Kenties paremmalta kuin aikaisemmin.

Makoto, sinähän et juurikaan puhu Osakan murretta?

Makoto: En niin. Mutta puhun murteella konserteissamme. Haastatteluissa puhun kuitenkin yleensä tällä tavalla.

Eli kykenet vaihtamaan yleiskielen ja Kansain murteiden välillä?

Makoto: Kyllä, puhun kahta kieltä! (räjähtää nauruun) Molemmat sujuvat, mutta laulan silti yleiskielellä. Ääneni tuntuu kuuluvammalta, kun puhun yleiskieltä! (nauraa) Kun taas puhun Kansain tai Osakan murretta, ääneni hiljenee.

KEN, vaikka yhtye ylläpitääkin yksilöllistä tyyliä, olet bändin synkkätyylisin jäsen raskaine meikkeinesi. Mikä inspiroi sinua, ja mikä on saanut sinut säilyttämään tämän tyylin kaikista muista muutoksista huolimatta?

KEN: Tuota, pitäydyn lempiasioissani, ja kun aloitin bändissä, tämä tuntui kaikkein sopivimmalta minulle.

Oletko bändissänne vastuussa synkistä puolista?

KEN: Kyllä.

Reika, olet toinen Doremidanin jäljellä olevista alkuperäisjäsenistä. Mikä on ollut näiden kuuden bändivuoden aikana kaikkein ikimuistoisinta?

Reika: En osaa sanoa vain yhtä asiaa, mutta kaikkien näiden kuuden vuoden aikana musiikin ulkopuoliset asiat ovat olleet tärkeitä. Kun aloitimme bändin, jopa viralliset kotisivut olivat harvinaisia, mutta nykyään monilla ihmisillä on blogi. Tämän valossa vastuumme ja itsetietoisuutemme on kasvanut. Mitä konkreettisiin muistoihin tulee, aiempia jäseniä on lähtenyt, ja olen kyennyt soittamaan nykyisten jäsenten kanssa, ja toivon todella, että voimme yhdessä kokea muistettavia hetkiä.

Onko teillä kaikilla blogit?

Makoto: Minulla, Ryulla ja Reikalla on.

Saatteko kirjoituksiinne paljonkin vastauksia?

Makoto: Kyllä, ja tunnen, että myös fanit Japanin ulkopuolelta lukevat blogejamme.

Saatteko paljon viestejä ulkomailta?

Makoto: Kyllä, paljon. Tällaisessa haastattelussa tiedämme, että se on ulkomaita varten, mutta blogeihin kirjoittaessamme emme erityisemmin huomioi ulkomaalaisia. Vaikka tiedänkin, että monet ulkomaalaiset näkevät blogimme, niihin kirjoitetaan enimmäkseen japaniksi. En oikein tiedä mitä minun kuuluisi tehdä, kirjoitan vain siitä mistä tiedän: harrastuksistani, ajatuksistani. Minun käy sääliksi ulkomaisia faneja, sillä he kuitenkin vastailevat jatkuvasti. Haluaisin tehdä heidän vuokseen enemmän.

Musiikkinne kuitenkin rikkoo moiset rajat.

Makoto: Niin. Jotkut ulkomaalaiset kommentoivat blogejamme ja lähettävät sähköpostia, mutta vaikuttaa siltä, etteivät he oikein tiedä, mitä kirjoitamme, enkä osaa selittääkään lyhyesti. Voisimmepa tehdä ulkomaisten faniemme eteen jotakin jonain päivänä!
On hienoa, että tunnet niin ja haluat kommunikaation toimivan.

Makoto: Minusta taas on hienoa, kun ulkomaalaiset osaavat sujuvasti japania, opiskelevat ahkerasti ja näyttävät ymmärtävän, mitä kirjoitan.

Motivaatio varmaankin tulee japanilaisbändeiltä ja -musiikista, mutta sitten he kiinnostuvat japanilaisesta kulttuurista ja kielestä. Monet opiskelevat japania ja lukevat lempikappaleidensa sanoituksia.

Makoto: Aivan. Osaan itse vain japania, joten kirjoitan sanoitukset japaniksi, ja on mahtavaa ajatella, että sanoitukset myös ymmärretään.

Tuletko kirjoittamaan joskus englanniksi?

Makoto: En ole koskaan käyttänyt englantia.

Edes yksittäisiä sanoja?

Makoto: En edes niitä, uskallan kirjoittaa ne vain katakanalla. En ole koskaan aiemmin käyttänyt kappaleissa englantia.

Entäpä tästä eteenpäin?

Makoto: Kenties jonain päivänä, mutta minulla on vielä monia aiheita, joista tahdon kirjoittaa japaniksi. Se on pinttynyt tapa, kirjoitan japaniksi ja pystysuorassa suunnassa. En yleensä käytä englantia, en myöskään sanoituksissa. En usko, että kannattaa kirjoittaa jotain, mitä ei ymmärrä, joten sitten kun käytän englantia, olen siinä loistava! (nauraa)

Mutta on myös kappaleita, joissa laulaja huutelee englanninkielisiä sanoja, joiden merkitystä ei ymmärrä. (nauraa)

Makoto: Niin, tiedän. (nauraa) Mutta minä laulan ajatuksiani ja niin sisällökkäästi kuin vain mahdollista. Arvostan silti sitä, että musiikkiamme yritetään ymmärtää.

Päätitte juuri kolmen keikan kiertueen, jolla juhlistettiin Yuugure Linen julkaisua. Kuinka keikat sujuivat?

KEN: Monet ovat varmaankin kuunnelleet uutta levyä ja ajatelleet, että Doremidan on muuttunut, ja siten he tulivat keikoillemme. Soittaessani tunsin, että he ovat huomanneet muutoksen, sen, miten kappaleita tulisi keikoille kuunnella. Soitimme sekaisin uutta ja vanhaa, eikä yleisö reagoinut niihin huomattavan eri tavalla. Uudet kappaleet löysivät paikkansa, se oli upeaa.

Muuttuvatko kappaleet levytyksen ja keikkojen välillä?

KEN: Kappaleet itsessään pysyvät samoina, mutta tunne on erilainen, kun soitamme yleisön edessä. Jotkin kappaleet ovat avoimempia ja aggressiivisempia.

Miten yleisö sitten reagoi uusiin kappaleisiin?

KEN: Välillä se reagoivat kuten oletin, välillä kenties voimakkaamminkin. He kuuntelivat tarkasti.

Olitteko valmistautuneet hyvin, kun esiinnyitte ensiksi Osakassa?

Ryu: Kyllä vain! Vain lisäämällä uusia kappaleita muutimme settiämme melkoisesti. Puhkuimme energiaa, ja taisin tykästyä uusiin kappaleisiimme entistäkin enemmän.
Reika: Täytyy sanoa, että uusi levy - ja tämän voi varmaan käsittää myös väärin - on enemmänkin cd kuin livetaltiointi. Joskin teimme menestyksekkäästi uusia kappaleita konsertteihin.

Soredemo sekai wa mawaru no desu toimii livenä, eikö?

Reika: Se toimii loistavasti! Saimme vangittua sen livetunnelman levyllekin. Oli ilo saada yleisö kuuntelemaan Yuugure Linea livenä, ja vastaus kappaleisiin oli hyvä. Tuntui siltä, että onnistuimme!
Shinji: Mielestäni Yuugure Line eroaa aiemmasta Doremidanin tunnelmasta. Monet olivat kuunnelleet uutta levyä ennen konsertteja, ja jotkut heistä kenties ajattelivat, että Doremidan on tainnut muuttua hieman. Me emme kuitenkaan ole muuttuneet, ja tarkoitan tätä hyvällä tavalla. Me kehitymme, ja sen huomaa konserteistamme.

Teitte peräkkäiset keikat Osakassa ja Nagoyassa, ja piditte viikon tauon ennen Tokiota. Oliko teillä suunnitelmia tuolle viikolle?

Shinji: Emme suunnitelleet mitään ihmeempiä, mutta mietin, missä ja miten esiintyisin ja soittaisin, että voisin välittää musiikkimme useammille ja saada heidät pitämään lauluistamme enemmän.
Makoto: Heitimme nämä kolme keikkaa albumin julkaisemisen jälkeen. Luulen, että muut ovat kanssani yhtä mieltä siitä, että saimme albumin valmiiksi maaliskuussa ja julkaisimme sen toukokuussa. Kun julkaistaan uusia kappaleita levyllä, ne ovat yleensä silloin valmiita. Mutta pystyimme osoittamaan yleisöllemme, ettei asia ole aina näin; livemusiikissa on sitä jotakin. Tiedän kyllä, että on ihmisiä, joiden mielestä musiikki on parhaimmillaan levytettynä, ja he kuuntelevat musiikkia vain sillä tavalla. Live-esiintymisten hieno puoli kuitenkin on, että levylle pakatut kappaleet voi kuulla paremmin kuin levyltä. Näillä kolmella keikalla soitimme kaikki uuden albumin biisit, ja kaikki kuulostivat paremmalta kuin levyllä. Cd:t ovat täydellisiä ja todella hyviä, mutta liveissä voi kuulla jotakin vielä parempaa. Se on mahtavaa. Mielestäni cd:t ovat hieno asia, joten mietin, että voisimme julkaista livelevyjä. Annoimme kaikkemme tällä levyllä, ja konserteissa kykenimme ylittämään itsemme. Olisi ehkä omituista pyytää tässä haastattelussa ulkomaalaisia tulemaan konsertteihimme, mutta uskon, että konserttien avulla levystä voisi nauttia vielä enemmän. Muut jäsenet ovat varmasti samaa mieltä. Soitimme kolmella keikalla miltei samat biisit kaikkialla, emmekä tehneet niihin muutoksia. Yleensä juttelemme viikkoa ennen liveä ja päätämme räätälöidä settilistaa keikan mukaan. Tällä kertaa konserttimme olivat ensimmäisen Osakan keikan mukaisia, emmekä nähneet tarvetta muuttaa juuri mitään. Settilista oli siten hyvin samanlainen. Muuttelimme muutamia pikkuseikkoja, kuten lisäsimme joka kerta kolme albumin ulkopuolista biisiä. Esiinnyimme siten, että albumin rakenne näkyi, ja keikat olivat loistavia.

Odotamme innolla tulevien konserttienne näkemistä.

Makoto: Kyllä. Huomasimme nyt paremmin kuin koskaan ennen, että kappaleet ja niiden äänimaailmat kehittyvät liveissä.

Tulevan kiertueenne nimi on shakunetsu roll over Beethoven. Kuka tämän otsikon valitsi?

Makoto: Se olin minä. Valitsen yleensä kiertueitten nimet.

Coveroitteko sitten Beethovenin sinfonioita?

Makoto: Emme todellakaan! (nauraa)

Pidätkö Beethovenista?

Makoto: Ei, ei kyse ole siitä! (nauraa) Halusin ihmisten ajattelevan monia eri asioita. Mutta voisin kertoa totuuden yksinomaan teille. (nauraa) Teemme vuosittain kesäkiertueen ja päätämme nimen etukäteen. On olemassa kappale nimeltä Roll Over Beethoven; se on alun perin Chuck Berryn, ja sen on coveroinut the Beatles, ja nimi tulee siitä. Minulla on myös kesästä trooppinen ja kuuma (käänt. huom. "shakunetsu") mielikuva. Soitamme monissa eri paikoissa, joten nimi tarkoittaa ikään kuin: "Vietetään kuuma kesä!" Lämpötila on korkealla, mutta samaan aikaan voi ajatella, että: "Tehdään intohimoinen kiertue!"Ja mitä pidempi nimi, sitä kuumempi kiertue. (nauraa) Viime vuonna kesäkiertueemme nimi oli Girl hunt summer time blues, ja nimi tuli muistaakseni vanhasta rockabilly-laulusta. Tänä vuonna halusin yhdistää kesän ja kunnioittamani artistit, kuten the Beatles ja Chuck Berry. Roll Over Beethoven kuulostaa hyvältä, ja se saattaa liittyä tulevan kappaleemme nimeen... Sitä ei vielä ole julkaistu, mutta se tulee ulos elokuussa juuri ennen kiertuetta.

Joten se saatetaan julkaistu samoihin aikoihin tämän haastattelun kanssa.

Makoto: Niin.

Kesäkiertue vie teidät lukuisiin Japanin kaupunkeihin hyvin lyhyessä ajassa. Pystyttekö rentoutumaan ollessanne tien päällä, ja onko jäsenillä joitakin kiinnostavia tapoja, joista haluaisitte kertoa?

Makoto: Kyllä on, paljonkin! (nauraa) Mutta… Ikävä kyllä en voi puhua niistä tässä. (nauraa) Kesäkiertue alkaa elokuun kymmenes päivä, ja kiertelemme eri paikkakunnilla elokuun ajan, teemme keikkoja vielä syyskuussakin, ja päätämme kiertueen Shibuya O-EASTilla syyskuun 27. päivä. Olemme keikkailleet vuosia, eikä tämä kiertue niin tiukka ole, joten eiköhän meille jää aikaa rentoutua. Saatamme käväistä kotonamme Tokiossa. Aiemmin olimme kiertueella, emmekä voineet käydä välillä kotona, kun taas nyt on normaalimpaa. Minulle paras stressinlievittäjä on sitä paitsi laulaminen, joten tunnen itseni rentoutuneeksi.

Et siis stressaannu paljoa?

Makoto: Enpä juuri.

Eikö sinulla ole laulamisen lisäksi muita harrastuksia?

Makoto: On, paljonkin! Minulla on lemmikkikuoriaisia, tammihärkiä, ja puhelen kaikenlaisille asioille...

(nauraa) ...Eläville asioille?

Makoto: Eläville asioille... Hahhah... Niin. Minulla on kaikenlaisia harrastuksia. Leikin leluautoilla.

(nauraa) Onko sinussa keräilijän vikaa?

Makoto: Ei oikeastaan... Ja... Katselen taivasta.

Kysytään muiltakin jäseniltä. Kuinka rentoudutte?

KEN: Hmmm, kuinkas minä rentoudun. Juon alkoholia silloin, kun voin.

Pidät juomisesta? Kokeiletko paikallisia japanilaisia viinejä, kun kiertelette maaseudulla?

KEN: En välitä merkeistä. Pidän juomistilanteista, kun tunnen itseni... Uhh.
Makoto: Tuota noin... Kai se on sama kuin olut raskaan työpäivän jälkeen. (nauraa) Hän on tuollainen vanhus. (nauraa)

Konsertin jälkeen olut maistuu hyvältä.

KEN: Kaikki käy.

Rentoudut siis alkoholin avulla?

KEN: En stressaannu, mutta juominen inspiroi minua.

(nauraa) Alatko säveltää silloin?

KEN: Työ on aina mielessäni. (nauraa)
Makoto: Hän on melkoinen työmyyrä! (nauraa)
Ryu: Kuinkako minä rentoudun? Nukkumalla.

Nukutko kiertueella matkojen aikana?

Ryu: Ei, en ole sellainen. (nauraa) Juon alkoholia... Ja humallun. (nauraa)

Ah, ja nukahdat?

Ryu: Niin, nukun. Mutta pidän juomisesta.
Kaikki: Oletko nyt aivan varma? (räjähtävät nauruun)
Ryu: Tietenkin! On parasta, kun saa keikan jälkeen juoda olutta! Mutta humallun heti toisen jälkeen... (nauraa) ...Joo.

(nauraa) Onko muiden sitten vaikeaa raahata hänet takaisin hotellille?

Makoto: Ehkäpä. Mutta kiertueiden aikana hän tuntuu vahvistuvan! (nauraa)
Reika: Sanon nyt samaa kuin muutkin, mutta myös minä pidän juomisesta. Olen tosi eri mieltä sikäli, että toisin kuin nuo kaksi muuta, minulle paikalla on väliä. En halua juoda asunnossani, vaan lähden mieluummin ulos. Jos minulla on aikaa, menen johonkin hotellin läheiseen baariin, syön yakitoria (grillattua kanaa) yksin, (nauraa) käyn syömässä ramenia ja yritän löytää aikaa vain itselleni.

Et halua viettää aikaa toisten kanssa?

Reika: (nauraa) En viihdy sillä tavalla. Päiväsaikaan, mikäli selviän hereille ennen kuin on aika lähteä, hengailen itsekseni ympäriinsä.

Etkö eksy?

Reika: (nauraa) Yritän aina palata samaa tietä.
Shinji: Minäkin juon, mutta vain vähän, kun vaikkapa palkitsen itseni hyvin tehdystä työstä. No, juon joskus paljonkin. Silloin, kun rentoudun, en tee mitään. Olen vain aloillani.

Monet muusikot nauttivat peleistä, entäpä te?

Makoto: Minä ainakin. Tykkään pelata kiertueilla... Mutta vain kiertueella... Niin, rentoudunhan minä kylvyssäkin. En yleensä tee niin, mutta kiertueella pelaan kolikkopelejä jatkuvasti! (nauraa)

Pelaavatko muutkin jäsenet?

Makoto: Käyn pelaamassa työntekijöiden kanssa! (nauraa) Henkilökunnan, jep! (nauraa)

Kesäkuussa osallistutte SEXPOT ReVenGen tapahtumaan Tokiossa, ja teette muutenkin yhteistyötä kyseisen merkin kanssa. Miten pukeudutte henkilökohtaisesti; mitkä ovat lempimerkkinne?

Makoto: Teemme SEXPOTin kanssa yhtä sun toista. Tavallisesti pukeudun kuitenkin eri tavalla, ja kullakin jäsenellä on oma tyylinsä, mutta tyyleissä on samankaltaisuuksia. En hirveämmin kiinnitä huomiota pukeutumiseeni, tai ainakaan merkkeihin. Mietin enemmän vaatteen muotoa ja sopivuutta minulle… (nauraa) Tiedättehän!

Välittääkö kukaan teistä muodista?

Makoto: Ei erityisemmin. Ah, en tiedä, pitäisikö minun sanoa tätä, mutta KEN käyttää yleensä mustaa kesälläkin, aivan kuten tänään. En ole koskaan nähnyt häntä muunvärisissä vaatteissa. (nauraa)

Kaikkihan ovat tänään mustissa.

Makoto: Se on tänään vain sattumaa. (nauraa) Ryulla on joskus… Ei, miltei aina jotakin tummansinistä. (nauraa)
Ryu: Minulla ei ole muuta päällepantavaa. (nauraa)
Makoto: Hän rakastaa tummansinistä. Ei vain sinistä, vaan tummansinistä! (nauraa)
Ryu: (nauraa) Ei, ei ei ei! Pidän violetista.
Makoto: Reika pitää vaaleanpunaisesta ja punaisesta.

(nauraa) Mutta tänään hän on mustissa.

Makoto: (nauraa) Niin on! Olen yllättynyt, tämä on harvinaista.
Reika: Kyllä minulla on jotakin punaista. (näyttää jalkojaan, joissa on punaiset kengät.)
Ryu: Minullakin on jotain violettia! (nauraa ja näyttää heti violetteja kenkiään.)
Makoto: KEN pukeutuu mustaan! Hänen alusvaatteensakin ovat varmasti mustat! Olen nähnyt! (nauraa) Shinji taas... Hän käyttää värejä. Hänellä on usein violettia! (nauraa) Mutta pidän kuvioista, pilkuista ja raidoista, enemmän kuin väreistä. Ah, voinko palata siihen, mitä olin sanomassa? Ryu pitää violetista todella! (räjähtää nauruun)

(nauraa) Kesä on joka tapauksessa tulossa. Miten vietätte kesäpäivää mieluiten?

Makoto: Viime aikoina on sadellut paljon. Etkö tiennyt? Se oli kauheaa, Tokio toukokuussa! Satoi 20 päivänä! Seuraavassa kuussa alkoi sadekausi, eikä satanut lainkaan! (nauraa) En tee hyvälläkään säällä mitään ihmeellistä, mutta pidän siitä enemmän kuin sateesta. Sade saa minut huonolle tuulelle, joten vaikken kävisikään missään ja olisin vain kotona, nautin enemmän hyvästä säästä.

Sinusta on mukavaa nähdä ikkunasta sininen taivas?

Makoto: Niin. Ainakin kun menen ulos nauttimaan lämpimästä säästä.
KEN: On mukavaa avata ikkuna ja vain laiskotella, kun ulkona on miellyttävä sää.

(nauraa) Eivätkös muusikot yleensä inhoa kosteutta?

Ryu: Tällä hetkellä on kammottavan kosteaa. En pidä siitä lainkaan, nautin kuivasta säästä.
Makoto: Päinvastoin, minulle kuivuus ei tee hyvää.

Ihollesi? Vaiko kurkullesi?

Makoto: Kurkulleni.

Kuvittele, jos menisit Kaliforniaan. Kurkkusi voisi vahingoittua kuivuuden takia.

Makoto: Niinpä!? Mutta en ole ollut. (räjähtää nauruun)

Japanilaiset eivät kestä kuivuutta.

Makoto: Häh, eikö siellä sitten sada?

Sadepäiviä ei ole paljoa. Ihmiset voivat miltei asua ulkosalla. Mutta me japanilaiset emme ole tottuneet kuivuuteen.
Entä mitä olette suunnitelleet loppuvuodelle?

Makoto: Teemme cd:n ja julkaisemme sen. Julkaisimme toukokuussa albumin, joten haluaisimme nyt julkaista sinkkuja.

Jotakin syksyyn sopivaa?

Makoto: Aivan. Olemme jo aloittaneet tuotannon, ja teemme jo kesälevyä, joten nauhoitamme myös syksyä varten oman levynsä, ja aloitimme jo. (nauraa) Joten kiertueen jälkeen julkaisemme ne, ja teemme pienen kiertueen, joka ei ole oneman-kiertue, vaan jotain hieman erilaista.

Mietittekö lavaesiintymistänne? Sitä, mitä milloinkin teette?

Makoto: Alkuun mietin sitä paljonkin. Viime vuosina olen kuitenkin tavoittanut esiintymisen viimeisen tason, joten minua ei enää kiinnosta. Olen yrityksen ja erehdyksen kautta tehnyt kaikenlaista. Tulevaisuudessa, niin hankalaa kuin se onkin, haluaisin, että bändimme pelkkä läsnäolo riittäisi.

Pyrit yksinkertaisuuteen? Ei siis ole aika kokeilla kaikkea.

Makoto: Ei, mietin kyllä kaikenlaista, mutta tyylimme on ollut hyvin liikkuva. Se on ollut ihan hyvä juttu tähän saakka, mutta haluan olla laulaja, joka kykenee muuttamaan ilmapiiriä vain ilmaantumalla lavalle.

Entäs muut jäsenet? Millaisia muusikkoja haluatte olla?

KEN: Haluaisin olla kiinnostava. Sanan merkityksen voi ymmärtää monin tavoin, mutta tarkoitan ainutlaatuista. Sellainen haluaisin olla myös lavalla.
Ryu: Haluaisin olla cool, vain seistä kitaran kanssa. Vaikka vain seisoksisin kitaraa pidellen ja katselisin alaspäin, ihmiset ajattelisivat, että näytän siistiltä.
Reika: Haluan keskittyä niin, että näyttää, kuin kuolisin siihen paikkaan. En tiedä miksi, mutta yleisö näyttää tyytymättömältä, jos en vedä kunnon show’ta. (nauraa) Nautin toki konserteista, mutta vain silloin, kun keskityn esiintymiseeni.
Makoto: Minä voin liikkua lavalla kuten haluan, ja kitaristit voivat elehtiä käsin ja jaloin, mutta rumpali soittaa käyttäen jokaista ruumiinosaansa. Ei hän siis voi olla keskittymättä soittamiseen, mutta fanit haluavat hänen hymyilevän enemmän. Se on haastavaa.

(nauraa) Melkoisia ristiriitoja.

Reika: Kyllä vain.
Shinji: Liikuin aiemmin paljonkin, mutta yritän nykyään hillitä liikehdintääni. Haluaisin olla niin kuin Ryukin sanoi, siisti basisti, joka vain soittaa.

Kuinka tietoisia olette ulkomaisista faneista?

Makoto: Hyvinkin tietoisia! Mietin tänään tänne tullessani ulkomaille menoa useaankin otteeseen! (nauraa) Olen jopa uneksinut siitä.

Saatteko länsimaisilta faneilta postia?

Makoto: Kyllä, olisin kiinnostunut lähtemään ulkomaille. Olemme saaneet sieltä postia jo jonkin aikaa, mutta viime aikoina määrä on kasvanut. Monet muusikot lähtevät ulkomaille, ja myös ystäväni käyvät ulkomailla esiintymässä. Heidän mukaansa se on hauskaa.

Se on myös rankkaa.

Makoto: Niin, siltä vaikuttaa. (nauraa) Mutta kaikki vaikeudet kasvattavat henkisesti, ja he ovat kypsempiä palatessaan. Olemme bändi Japanissa, ja täällä on hyvä olla, mutta jos kävisimme toisaalla, täällä voisi tuntua vieläkin paremmalta. Haluaisin sitä niin kovasti.

Elämäsihän on matka.

Makoto: (nauraa) Niinpä.

Entä muut? Haluatteko esiintyä ulkomaisen yleisön edessä?

KEN: Kyllä.

Millaista uskoisit sen olevan?

KEN: En osaa lainkaan kuvitella, joten minun olisi koettava se.
Makoto: Aivan, minäkin haluaisin kokeilla.

Entä kieli? Huolestuttaako teitä japaniksi laulaminen?

Makoto: Laulut menettelevät, koska melodioita voi hyräillä mukana, mutta puhuminen on eri asia. Minulla on muuten tapana puhua konserteissa Kansain murteella, ja joskus puhumani asiat eivät aukea edes japanilaisille! (nauraa) Minulla on hyvä huumorintajukin! (nauraa) Ulkomailla se voisi olla ongelmallista.

Musiikkinne ei käytännössä ole mikään ongelma. Jos puhutte hieman kohdemaan kieltä, yleisö ilahtuu kovasti.

Makoto: Kyllä, se olisi mainiota. Japanissakin eri alueilla on eri murteet. Se on tavallaan sama asia, ja niin haluaisin toimia ulkomaillakin.

Antaisitteko JaMEn lukijoille viestin?

KEN: Haluan laajentaa toimintaamme myös Japanin ulkopuolelle, joten olkaa tukenamme!
Ryu: Haluan ulkomaille, siispä huolehtikaa meistä, kun tulemme. Ja jatkakaa tukemistamme.
Reika: Suurkiitokset. Soitamme nyt Japanissa, mutta haluamme ulkomaille jatkossa, ja teemme musiikkia, jonka myötä lähetämme viestimme kaikkialle ympäri maailman.
Shinji: Minulla ei vielä ole passia, (nauraa) mutta haluan sen, ja sitten tahdon pian ulkomaille.
Makoto: Emme ole tokiolainen bändi, vaan Doremidan koostuu viidestä jäsenestä, jotka ovat kotoisin maaseudulta: Narasta, Kiotosta ja Osakasta. (nauraa) Työskentelemme ahkerasti ja haaveilemme ulkomaisista keikkalavoista, joten toivottakaa meidät tervetulleeksi, kun saavumme sinne.

Teidän täytyy opiskella englantia.

Makoto: Kyllä, (englanniksi:) SOMEDAY! (nauraa) No... Mutta... Voisin lähettää jotakin. Hahha!

Mihin haluatte mennä, Amerikkaan vai Eurooppaan?

Makoto: Rehellisesti sanoen, monet fanimme ovat Aasiassa, vaikken tiedäkään miksi. Minä olen kiinnostunut Euroopasta. MUCC kuitenkin kertoi, että Amerikka on oikein hyvä paikka. Olen siis kiinnostunut koko maailmasta. Ah, olen erittäin kiinnostunut Sri Lankasta! (nauraa) Siellä kun on niin hienot aallot! (nauraa)

Miten niin? Surffaatko?

Makoto: En todellakaan! (nauraa)

(nauraa) ...Eli haluaisit nähdä aallot?

Makoto: Niin. Haluan nähdä sellaista, mihin en aiemmin ole törmännyt.

Ja mainitsit siksi Sri Lankan?

Makoto: Sanoin Sri Lanka, mutta... (nauraa) Kun saavuin Tokioon ja näin Tokyo Towerin, liikutuin syvästi. Liikutun ainakin kolme kertaa enemmän kuin tavan ihmiset, kun näen tosielämässä asioita, jotka olen aiemmin nähnyt vain lehdissä tai televisiossa. Ne ovat niin suuria. Se on mahtavaa.

Sitten kirjoitat sanoituksia ja teet musiikkia.

Makoto: Kyllä. En osaa sanoa minne tarkalleen ottaen, mutta joka tapauksessa tahdon levittää musiikkia Japanin ulkopuolelle. Siellä täytyy olla jotakin uutta ja erilaista. Haluan tehdä erikoiskonsertteja joskus. Keikkailemme Japanissa usein, ja jos meitä ei voi nähdä yhtenä päivänä, voi aina tulla seuraavan kerran. Tietenkään sama hetki ei toistu, mutta ulkomailla on suurempaa. Doremidan on kasassa seitsemättä vuotta, ja haluan heittää keikan, jonka aikana voimme yhdessä päivässä näyttää koko kuusivuotisen uramme. Japanissa voimme näyttää sen: pukeudumme nyt näin, ja seuraavaksi käytämme eri vaatteita. Tiedäthän. Ulkomailla ei koskaan voi tietää, milloin seuraava kerta tulee, joten pukisimme päällemme kaikki tähänastiset asumme. (nauraa)

Entä nopea vaatteidenvaihto?

Makoto: (nauraa) Juuri niin. Haluan vain tehdä jotakin erilaista kuin mitä teemme Japanissa. Se voisi olla kasvattavaa, joten muistakaa tukea meitä.