Oblivion Dust - Girl in Mono / Bed of Roses

Tuplasingle Girl in Mono / Bed of Roses on jo neljäs Oblivion Dustin singlejulkaisu vuonna 2007 tehdyn comebackin jälkeen. Uusinta kokopitkää edeltäneet kolme ensimmäistä tosin olivat yhden kappaleen digitaalisia julkaisuja, joten Girl in Mono / Bed of Roses tuntuu erittäin tervetulleelta julkaisulta ja tavallaan jälleen uudelta alulta tältä alunperin jo vuonna 1996 aloittaneelta bändiltä. Uusi sinkku ei sisällä kahden nimikkokappaleen lisäksi mitään muuta, mutta osoittautui silti varsin miellyttäväksi julkaisuksi ja sai jo odotukset mahdollista tulevaa albumia kohtaan korkealle.

Girl in Mono alkaa melko kevyesti pop-rock-tyyliin heleillä melodisilla kitaroilla, mutta vähitellen biisi muuttuu hieman raskaammaksi särisevällä kitarallaan ja nopeatempoisella rummun ja basson yhteistyöllä. Kappaleen kertosäe on todella tarttuva ja melodiat ovat raikkaita ja positiivisia, mutta välillä kappaleen tunnelma muuttuu jopa vähän epätoivoiseksi. Lisää särmää ja mielenkiintoista syvyyttä kappaleeseen tuo Ken Lloyd, jonka ääni on voimakas ja yleensä puhtaan tasainen, mutta ajoittain rikkoutuu lyhyeen rosoisuuteen ja huutoon. Girl in Mono on toisaalta helppo kuunneltava tarttuvuudessaan, ja ilman keskittymistä biisin saattaa helposti rankata tavalliseksi unohdettavaksi perusrockiksi, mutta tarkempi kuuntelu paljastaa sen mielenkiintoiseksi ja vivahteekkaaksi kappaleeksi, josta löytää uutta vielä ties kuinka monennella kuuntelukerralla.

Singlen toinen nimikkoraita Bed of Roses alkaa kohtalaisen junnaavasti kuulostaen lievästi surumieliseltä. Kohta sähkökitarat kuitenkin muuttuvat räyhäkkäiksi ja biisiin tulee nopeutta. Tunnelma säilyy koko ajan asteen verran synkempänä kuin ensimmäisessä kappaleessa, mutta mistään liiallisesta angstaamisesta ei silti ole kyse, vaan varsinkin kertosäkeessä biisi tuntuu aika menevältä ja tarttuvaltakin, äänimaailman pysyessä tasaisen täyteläisenä. Ken laulaa eläytyen ja kuulostaa todella upealta varsinkin kertosäkeen voimakkaissa kohdissa. Bed of Roses on kenties helpommin avautuva kappale kuin Girl in Mono, mutta toisaalta se kestää ahkeraa kuuntelua, ja on näin ollen kaiken kaikkiaan todella onnistunut kappale, enkä osaa siksi sanoa kumpi sinkun biiseistä on parempi. Molemmat ovat oikein kuuntelukelpoisia, ja vaikka ne eivät sinänsä tuoneet mitään yllätyksiä vanhalle OD-kuuntelijalle, ei niitä kyllä voi haukkuakaan. Miksipä mennä liiaksi muuttelemaan hyväksi havaittua tyyliä..?