KLACK - No.NAME

No.NAME jatkaa tiiviisti KLACKin edellisen singlen, MACHINEn, jalanjäljissä niin musiikin kuin käsitellyn teemankin osalta. Pääkappale No.NAME, joka on lyhenne sanoista number name (numeronimi), kertoo sanoituksissaan maailmasta, jossa ihmisten niminä toimivat pelkät kylmät numerosarjat. Tähän viittaa myös kansivihkosen kuva bändistä, jossa kullakin jäsenellä on oma numerosarjalappunsa. Soundin osalta tanssahdeltavaan pop rock -tyyliin sulautuneen kappaleen tunnistaa punk-juuret omaavaksi lähinnä vahvan rummutuksen ja äänekkäiden kitarariffien avulla.

Sorry, I'm Late puolestaan keskittyy keräämään voimaa aiempaa verkkaisemmin. Laulu pääsee varsinaisesti oikeuksiinsa kertosäkeen aikana, mikä saa sen vaikuttamaan viimeaikoina julkaistujen singlekappaleiden vaatimattomammalta versiolta. Punk-imagon luomisen osalta huomioitavaa kuitenkin on, että Sorry, I'm Late sisältää ensimmäisen polittisen maininnan sitten yhtyeen tämänvuotisen paluun julkaisujen pariin. Lyhyesti ohikiitävä syytös nyky-Japanin tilasta todistaa bändin muuttaneen sanoitustyyliään selkeästi hillitympään suuntaan.

Viimeinen kappale After All... on 14 sekunnin pituinen melodiaraita vokaaleineen kaikkineen. Pätkä tuo mieleen mukavia muistoja yhtyeen ensimmäiseen täysipituiseen levytykseen liittyen, jolla tällaisia lyhyitä osuuksia käytettiin onnistuneesti tyylitellyn repaleisen kokonaisuuden hahmottelemiseen. Temppu ei kuitenkaan täysin toimi singleillä, sillä muutaman raidan julkaisut vetävät luonnollisestikin enemmän huomiota itseensä sisällön paljouden, tai vähyyden, muodossa. Kaksi ja risat kappaletta vaikuttaa selvästi vähemmältä kuin esimerkiksi keväisen MACHINE-singlen kolme kokonaista.

Kaiken kaikkiaan single ei yllä edeltäjänsä MACHINEn tasolle ainakaan omalaatuisuuden tai laulujen tarttuvuuden puolesta, mutta bändin yritys sekoittaa kevyempää soundia raskaalle pohjalle on varsin kiinnostava ja herättää kysymyksiä siitä, mitä kokoonpanolta on luvassa seuraavaksi.