Haastattelu Plastic Treen kanssa Ateenassa

14. lokakuuta unohtumattoman konsertin Ateenassa pitänyt Plastic Tree jätti intensiivisiä muistoja sekä itselleen että yleisölle. Seuraavana päivänä bändi varasi kallisarvoista aikaansa lukuisten photoshoottien ja haastattelujen ohella myös JaME:lle, ennen kuin lähtö Puolaan koitti. Vaikka olosuhteet olivat epäsuotuisat, bändi oli sekä rentoutuneen oloinen että innoissaan. Kokoonpano kertoi meille paloja menneisyydestään sekä hieman tarkastelua uudesta albumistaan, Utsusemista.

Oletan, että useimmat meistä tietävät jo, "mitä on Plastic Tree." Kuitenkin haluaisin kysyä teiltä muutaman kysymyksen, jotta uudet fanit oppisivat teistä jotain uutta ja vanhat voisivat nauttia.

Plastic Tree: Toki.

Mikä on paikkasi bändissä, ja mikä sai sinut valitsemaan soittamasi instrumentin?

Ryutaro Arimura: Olen Ryutaro Arimura ja olen vokalisti. Inspiraatio? (englanniksi)

Oliko mitään erityistä syytä, joka sai sinut valitsemaan laulun?

Ryutaro: Hm. Ehkä se, koska osaan ainoastaan laulaa! (nauraa)

Mutta kuten olemme huomanneet, soitat myös kitaraa, etkö?

Ryutaro: Ei, en oikeastaan! Soitan ainoastaan vähän... Akira soittaa sitä, Akira-sensei!

Niin, entä sinä sitten, Akira?

Nakayama Akira: Hei, nimeni on Akira ja olen kitaristi. Inspiraationi? Pidän paljon Duran Duranin basistista, John Taylorista. Pidin bassosta ja alunperin olisin halunnut soittaa sitä, mutta en voinut ostaa bassoa, koska se oli liian kallis. (nauraa) Olen siis kitaristi.

Sasabuchi Hiroshi: Olen Sasabuchi Hiroshi, rumpali. Minulla on kolme vanhempaa siskoa. Eräänä päivänä vanhempi siskoni ja minä menimme katsomaan soittavaa orkesteria. Rummut näyttivät minusta koko orkesterin hienoimmalta instrumentilta, joten aloin soittaa rumpuja.

Hasegawa Tadashi: Nimeni on Hasegawa Tadashi. Aikaisemmin olin vaikuttunut punk-rock-bändeistä kuten Sex Pistolsista ja halusin soittaa kitaraa, punk-kitaraa. Mutta kun etsin bändiä, johon liittyä, avointa paikkaa kitaristille ei ollut, mutta monet bändit etsivät basistia! Niin minusta tuli basisti.

Ehkä sinun pitäisi vaihtaa paikkaa Akiran kanssa?
Tadashi: Ehkä minun pitäisi? (nauraa)

Kullekin teistä: mikä oli ratkaiseva hetki, jolloin päätitte keskittyä musiikkiuraan?

Ryutaro: Pidin laulamisesta. Lapsena lauloin isoäitini kanssa ja nuo upeat muistot ovat jättäneet jälkensä minuun. Tässä iässä tahdoin tehdä kaikenlaista työtä; halusin jopa työskennellä eläintarhassa! Mutta kun aloitin musiikin tekemisen keskikoulussa bändini kanssa, tajusin, että tätä tahdon todella tehdä: tulla laulajaksi.

Akira: Vartuin Hokkaidolla ilman mitään tekemistä. Ala-asteella luokkamme teki retken Tokioon, kun vierailimme Disneylandissa. Sanomattakin selvää, että pidin siitä. Siitä ajasta lähtien olen halunnut tulla muusikoksi enkä koskaan palata takaisin Hokkaidolle!

Hiroshi: Aloitin rumpujensoiton 16-vuotiaana - pääasiassa siksi, että pidin j-rockista. Sitä aikaisemmin minulla oli tapana pelata paljon Mahjongia (käänt. huom. kiinalainen pöytäpeli) – olin addiktoitunut. Pelatessani tein aina rummuttavia ääniä pelipalojen kanssa. Oli helppo muutos ryhtyä hakkaamaan rumpukapuloilla Mahjong-palojen sijaan.

Tadashi: En halunnut olla ainoataan muusikko, vaan taiteilija. Bändissä olo ei tarkoita pelkkää musiikkia, se on luovuutta. Harkitsin maalaamista, piirtämistä, kaikkea, jolla oli tekemistä luovuuden kanssa. Sitten kun kokeilin bassoa, pidin siitä eniten, joten...

Tehdään pikakelaus nykyhetkeen. Eilinen show'nne oli todella intensiivinen.

Kaikki: Oi! Kiitos. (naurua)

Ryutaro: Kiitos! (englanniksi)

Nautitteko yleisön vahvoista reaktioista?

Ryutaro: Se oli todella jännittävää. Se oli ensimmäinen keikkamme Kreikassa, joten se oli... Ja lava oli niin lähellä yleisöä, heitä pystyi koskettamaan!

Intiimiä, sanoisin!

Ryutaro: Kyllä... (nauraa)

Miksi otitte riskin esiintyä ulkomailla monien Japanissa menestyneiden vuosien jälkeen? Mitä saatte näistä esiintymisistä?

Tadashi: Olemme olleet aikaisemminkin Euroopassa Plastic Treenä. Pidimme todella paljon länsimaalaisesta musiikista, joten meille oli luonnollista tulla tänne. Tottakai se oli silloin riski ja olimme aluksi hieman peloissamme, mutta tämä on jo kolmas kiertueemme Euroopassa. Olemme tottuneet siihen. Tässä vaiheessa riskiä ei enää ole.

Nega to Posi piti sisällään kunnianosoitusta länsimaalaisia musiikkityylejä kohtaan, kun taas Utsusemi on vastakkaisella puolella; aivan kuin se maalaisi omaa uniikkia kuvaansa. Oliko tämän kaiken takana tietty konsepti tai motiivi?

Tadashi: Mielestäni albumilla ei ollut mitään tiettyä konseptia. Se oli vain... Bändin kaikki jäsenet kokoontuivat yhteen ja jokainen meistä toi jotakin. Sen jälkeen aloimme sekoittaa aineksiamme, ja kaikki meni lopulta luonnollisesti yhteen. Mutta konseptia ei ollut, ei mitään alussa päätettyä.

Ryutaro: Se on saanut enemmän vaikutteita japanilaiselta kulttuurilta ja on paljon luonnollisempi. Sillä on todella paljon tekemistä Japanin kanssa. Emme uhranneet paljoakaan ajatuksia suunnittelulle, se vain sujui sulavasti.

Ymmärrän, kyseessä on enemminkin vaisto. Kun ajattelette Utsusemiä, tuleeko mieleenne jokin tietty tunne, kuva tai jopa väri?

Kaikki: Täh? Väri?!

Ryutaro: Mietin... (miettii sillä aikaa, kun Akira tuuppii häntä välillä ja heittää ehdotuksia) Pieni hetki... Ehkäpä varjo, japanilainen varjo. Kuin seitsemän väriä. Kun sanomme Japanissa "seitsemän väriä", tarkoitamme epämääräistä kuvaa; tilannetta, jossa on vaikeaa erottaa eri värit toisistaan. On vaikeaa valita vain yksi väri, tämä albumi tuntuu ennemminkin joltakin epämääräiseltä, kuin varjolta, ja sille kuuluisi olla sana Utsusemi.

Se on siis Utsusemi. Niin, miksi valitsitte tämän tietyn sanan albuminne nimeksi?

Ryutaro: Utsusemi on hyvin hyvin vanha japaninkielinen sana. Utsusemi-sana on yksi niistä, joita käytettiin paljon "Genjin tarinassa" (japanilaisen kirjallisuuden klassikko, ilmestyi noin vuonna 1000). Lukiessani sitä, ymmärsin kuinka vanha sana kyseessä on. Monet vanhoissa kirjoissa käytetyt sanat ovat kadonneet. Kuitenkin "Utsusemi" on edelleen täällä ja mielestäni se on hyvä sana, joka onnistuu ilmaisemaan musiikkia ja albumin olemusta.

Normaalin viestin sijaan voisitte antaa faneillenne neuvon.

Kaikki: Neuvo, mitä?! (naurua)

Neuvon siitä kuinka nauttia musiikistanne ja kuinka osoittaa sen parhaiten.

Ryutaro: Japanissa fanit tekevät tiettyä juttua... He liikkuvat tietyllä tavalla, sen jälkeen toisella, täysin synkronoidusti. Se on hyvä juttu, mutta haluaisin fanien vain katsovan konserttia, vain katsella, itkeä, villiintyä. Haluan yksinkertaiseseti jokaisen ihmisen yleisössä ilmaisevan tunteensa ja täten nauttivan show'sta eniten.

Tadashi: Olen samaa mieltä, nauttikaa siitä eniten.

Tämä tiivistää kaiken hyvin. Kiitos ajastanne.

Kaikki: Kiitos paljon.


JaME kiittää Plastic Treetä, Rage Toursia ja SOUNDLICIOUSia haastattelun mahdollistamisesta.