Dir en greyn kolmas albumi (lukuunottamatta remix-albumia -KAI-) Kisou julkaistiin jo vuoden 2002 alussa. Bändin useista albumeista siihen on lyöty eniten kappaleita erilaisista genreistä, mutta samaan aikaan siitä on luotu sekavin kokonaisuus. Kisoussa on kuultavissa Dir en greyn jo Six Uglya edeltävä muutos länsimaisempaan rockiin, mutta se sisältää silti vahvasti tuttuja fiiliksiä Macabresta ja Gauzesta. Gauzella monissa kappaleissa mukana ollut poppifiilis on kuitenkin suhteellisen kadonnut. Mukana on jo industrial-elementtejä, eikä metallipuoltakaan ole unohdettu.
Levy on täynnä vahvoja industrial-puolia painottavia kappaleita, kuten heti alussa soiva Kigan. Tilkkutäkkimäisen asetelemansa vuoksi tälläiset kappaleet on kuitenkin ripoteltu pitkin albumia. Välillä häiriintyneiden kitara- ja koneäänien jälkeen kuullaan rauhallisia bassoon tai kitaraan nojaavia sävellyksiä, kuten Bottom of death valleyta tai erittäin kaunista, akustista undecidedia. Nopeatempoisiin rokkirallatuksiin kuuluvat mm. ZOMBOID sekä Pink Killer.
Henkilökohtaisia helmiä levyltä löytyy monia. Mieleen on jo aikaisemmin mainitun undecidedin lisäksi jäänyt erityisesti kokeellista konesaundia viljelevä Filth, jonka loppu jää soimaan tuntikausiksi pään pikku sopukoihin. Samaan kategoriaan tippuu myös yksi levyn parhaista moshauskappaleista, The Domestic Fucker Family, jossa on jotakin hyvin yksinkertaista mutta mukaansatempaavaa charmia.
Levyn loppupuolelta löytyvä, perinteinen punk-biisi Jessica on jäänyt harmillisen vähälle huomiolle fanikannassa vuosien varrella, sillä se on yksi levyn toimivimmista ja helpoiten sulatettavimmista kappaleista. Vaikka Jessica on kenties hieman liiankin yksinkertaista ja kliseistä punkkia, se toimii mukavana väriläiskänä Kisoun muuten niin harmaan melankolisessa fiiliksessä.
Kisou sisältää myös kolme Shinsouksi nimettyä instrumentaalikappaletta, joiden tyylisuunnat vaihtelevat puhtaasta teknohumpasta kauniisiin pianomelodioihin. Kolmesta viimeinen, juuri pianon ja elektronisen biitin sisältävä kappale on valittu sopivasti päättämään levy rauhallisisesti.
Kisou on äärimmäisen monipuolinen levy genretykseltään, kenties jopa liikaa. Vaikka henkilökohtaisesti pidän suurimmilta osin kappaleista, on pakko sanoa että levystä on tehty hieman liiankin laaja ja tyylisuunniltaan kokeileva, jolloin kunnon tarttumapintaa ei ole. Aluksi saatat kuunnella hyvin rauhallista, akustiselta kuulostavaa kitarakappaletta, joka vaihtuukin nopeasti kokeellisen konemusiikin kautta perinteiseen punk-kappaleeseen palaten siitä taas hyvin kokeelliseen hard rockiin. Kokonaisuus kärsii, eivätkä tietyin välihetkin isketyt Shinsou-kappaleet asiaa suuresti auta.
Monipuolisuus on toki aina ollut Dir en greyn valttikortti, mutta Kisoulla siitä on jo hieman haittaakin.
Artisteista levyllä pääsee eritoten vahvuuksiin Toshiya, jonka basso luo aivan loistavan tunnelman ja vahvuuden moniin kappaleisiin, eritoten 24ko Cylinderiin, embryoon, Filthiin sekä Bottom of the death valleyhin. Nautin myös laulaja Kyon äänestä vaikka vuonna 2002 hänen äänihuulensa eivät olleetkaan vielä yhtä kehittyneet kuin tänä päivänä. Muutkin artistit tekevät tuttuun tapaansa loistavaa työtä, eritoten kitaroista jäi hyvin positiivinen mielikuva.
Kisou sisältää monia hienoja kappaleita, mutta kokonaisuutena se ei toimi niin hyvin kuin toivoisi. Tämä on hyvin harmillista, sillä potentiaalia tähän olisi jos bändi olisi uhrannut muutamia kappaleita tiiviimmän ja hieman yhtenäisemmän kokonaisuuden vuoksi.
