Reipastahtinen mini riisui kriitikon aseista täysin. Väistämättä levyä päätyi kuuntelemaan eräänlaisella lämmöllä ja haikeudella sekä kultaista 2000-luvun alkua muistellen. Jäsenten juuret kuuluvat musiikista selvästi, mutta pelimäisiin maisemiin ei ole jumiuduttu huonolla tavalla.
Kauhuelokuvien kitisevä ovi sulkeutuu yhtyeen takana, ja tähdistöjen halki puksuttava juna kuljettaa yhtyeen uudempiin maisemiin, joskaan ei täysin pois hirviömaailmasta. Synkkä, sirkusmainen Mach Stars Instrumental avaa mini-albumin. Aiempaa tuotantoa - Monster Start Instrumentalia - mukaillen kappale ei suinkaan ole instrumentaali, ja biisi menee muutenkin tuttuja polkuja pitkin. Muutoksia on tehty, ja tunnelma huomattavasti psycholecémumaisempi, mutta käytännössä pohjalla on sama kappale. Meno on robotillisen tiukkaa jo levyn ensitahdeista.
Nintendo-tehosteiden myötä levy nousee kirjaimellisesti uudelle tasolle. Kasibittitaustat, lauluosuudet, rokkaavat kitarat ja vahvat rummut vuorottelevat ja sekoittuvat You♪Ai♪Messagessa. Eri ainesosien summa toimii varmasti kuin syanidikapseli, ja seekin bassottelut nousevat välillä koko komeuden keskeltä. Kertosäkeet erottuvat pirteydessään, ja kitaroiden ja rumpujen soolo-osuus nostattaa tunnelmaa. Heti perässä tuleva puhelaulun ja huutamisen sekoitus lupaa loppuhuipennusta, ja kappale pitää pintansa loppuun saakka. Rakenne tuo etäisesti mieleen LM.C:n, joskin mukana on huomattavasti enemmän kaoottisia aineksia, mikä ei tosin ole haitaksi.
☆彡Station jatkaa ainakin alkunsa perusteella sekoilua. Kiivastahtinen kappale ei kuitenkaan ole yhtä sekava kuin edeltäjänsä. Biisi on kitaravetoisempi ja perinteisempi, joskin värikkäät taustat pysyvät ajoittain mukana. Tahdista ei jälleen kerran tingitä, ja lauluosuudet pääsevät kenties aiempaa selkeämmin esille. Tarkkaan kuunteleva löytää kappaleesta koko ajan uutta: pieniä hetkiä, joissa kuuluu piano tai jokin nintendomainen tehoste.
Daccon Kiraku de raku da -kappaletta muistuttava ROBOHOHHO luottaa tiettyyn yksinkertaisuuteen ja kuuntelijan huumorintajuun - riski sinänsä. Toistuvat taustat, hyräily ja ajoittaiset mausteet yhdistyvät kuitenkin kerrassaan ihastuttavaksi sävelmäksi. Kertosäe on kaikessa yksinkertaisuudessaan mukaansatempaava, ja kappale jää soimaan päässä vielä pitkäksi aikaa. Biisi liikkuu Katamarin värikkäässä maailmassa, eikä olisi lainkaan vaikeaa kuvitella ROBOHOHHOA pelimusiikiksi.
Uchuu Iro Parasol kutsuu kuulijan rauhoittumaan ja keinumaan musiikin mukana. Kappale eroaa edellisistä täysin, ja se henkii puhdasta rockia, joskin rauhallista sellaista. Kytkökset erääseen edelläkin mainittuun yhtyeeseen ovat kristallinkirkkaat, ja biisi on sydäntälämmittävän tutunoloinen. Muutoinkin perinteinen vk loistaa taustalta: tätä on visual kei syvimmillään, epätoivoisimmillaan ja kauneimmillaan, ja tätä se oli vuosia sitten. Yhtyeelle ominainen synkkä tunnelma säilyy ja voimistuu, ja väliosien rummut ja kitarat tuovat mukaan uskomatonta herkkyyttä. Intensiivinen tunnelma sitoo kuulijaan tiukasti paikoilleen, ja loppua kohti melankolia kasvaa sietämättömäksi. Ei liene epäilystäkään, etteivätkö yhtyeen jäsenet olisi alansa ammattilaisia.
Crash Clover tikittää ja räjähtää aikapommin lailla. Alun perusteella biisiä voisi luulla tasapaksuksi räyhäämiseksi, mutta jo ennen pianoin maustettua kertosäettä kuulijalle selkenee, ettei tämäkään kappale ole massatuotantoa. Toisten kappaleiden tavoin Crash Clover on sekoitus uutta ja vanhaa vk:tä, ja tiivis kappale on juuri sopivan pituinen, joten kiivas meininki ei todellakaan ehdi tympäistä. Puuroutumista ei ole aistittavissa edes loppua kohden, vaan kaavamaisuudesta pyritään poispäin tuomalla biisiin jatkuvasti uutta, kuitenkin koko ajan sopivissa määrin.
Little Star jättää kuulijan huolettomalle tuulelle. Rakenne on tuttu, muttei tylsä. Pikkuruisin elementein perinteisesti kootusta biisistä on tehty virkistävää kuultavaa. Osiosta toiseen siirrytään sujuvasti, ja vaihtelevuus ei kuitenkaan aiheuta sekavuutta. Little Star katoaa lopuksi avaruuden kohinaan kuin kaukaiselta planeetalta kumpuava viesti tai toivoa herättävä merkki elämästä.
Jostain kumman syystä odotukseni eivät olleet kovinkaan kummoiset. Ensi kuulemalla ohitin levyn lähestulkoon täysin, mutta seuraavalla kuuntelulla hämmästyin. Yksityiskohtaisempi paneutuminen tuotti tulosta, eikä levyltä lopulta löytynyt yhtäkään pettymystä. Kappaleet seuraavat toisiaan mitä loogisimmassa järjestyksessä, eikä petrattavaa muutenkaan jäänyt. Mitä tähän enää voi sanoa? Loistavaa!
-
Wonder Traveling on tilattavissa
CDjapanilta.