SADS - Babylon

Vuonna 2000 julkaistu Babylon on SADSin toinen kokopitkä albumi. Ensimmäisellä SADSin levyllä kuului vielä selkeästi Kuroyumesta siirtynyt punk-vaikutteisuus, mutta Babylonilla yhtyeen soundi on jo selvästi muuttunut omaan suuntaansa. Levylle mahtuu niin perinteistä rock'n'rollia, jazzahtavaa tunnelmointia kuin vielä hieman sitä punk-tyylistä rosoisuuttakin. Ja kaikki on tietysti maustettu Kiyoharun persoonallisella laululla ja taidokkaan yhtyeen mahtavalla rock-asenteella.

Levy alkaa Welcome to my Babylon -introraidalla, jonka mysteerisen ja viettelevän musiikin päälle Kiyoharu sekä naisääni kuiskailevat eroottisella latauksella. Biisissä on jotain elektronisuutta ja sen perusteella albumilta voisi odottaa enemmänkin erilaisia kokeiluja. Ensimmäinen "oikea" kappale PRAYER kuitenkin edustaa kohtuullisen normaalia rock-tyyliä ainakin instrumenttiensa osalta, jotka tosin soivat laiskasti hitaalla temmolla. Myös Kiyoharun laulutapa kuulostaa tavallista laiskemmalta ja introkappaleesta alkanut eroottinen sävy tuntuu jatkuvan vahvasti tässäkin.

Ajitossa tempo on nopeampi ja musiikista erottuvat erityisen selkeästi rytmikkäät rummut. Kitarariffit ovat yksinkertaiset ja itseääntoistavat, mutta se juuri lisääkin biisiin sen persoonallisen tyylin. Feeling High & Satisfied nostaa tempoa entisestään, ja nyt tunnelma tuntuu jopa leikkisältä. Kappale on groovaava, melkeinpä tanssittava, ja jää mieleen hauskana valopilkkuna.

Strawberry, toinen albumin sinkkukappaleista, tiivistää hyvin koko albumin yleisilmeen yhteen biisiin. Kappale on keskitempoinen ja siinäkin on kuultavissa vahva eroottinen lataus kaikkine Kiyoharun kuiskailuineen ja huutoineen. Keskivaiheilla on melko pitkä ja hyvin vaikuttava kitarasoolo, mutta muuten biisissä on samaa junnaavuutta ja laiskuutta kuin esimerkiksi PRAYERissa. What Can I Do edustaa musiikillisesti hyvin perinteistä ja vähän vanhahtavaa rockia ilman kummempia kikkailuja. Sähkökitaran tarttuvat riffit ja komppiryhmän vahva taustatyö, mitä muuta sitä edes tarvitaan? Yksinkertaisuuteen väriä tuo Kiyoharun kirkas laulu, joka on tässä neutraalimpaa eikä yhtä laiskaa kuin monissa muissa Babylonin biiseissä.

Liberationissa on niin vahva punk-meininki, että kappale voisi yhtä hyvin löytyä Kuroyumen viimeiseltä tai SADSin ensimmäiseltä albumilta. Sekä musiikki että laulu ovat karun pelkistettyjä ja nopeatempoisia, ja fiilistä lisäävät kertosäkeen taustahuudot, joihin osallistuu koko bändi. Boukyaku no sorassa tunnelma muuttuu hyvin paljon, sillä kyseinen sinkkubiisi perustuu akustiseen kitaraan. Tempo on silti nopeahko, vaikka vasta kertosäkeessä alkaa kunnolla kuulua sähkökitaraa ja bassoa. Kiyoharu laulaa Boukyaku no sorassa jotenkin luonnollisemmin, tuoden mieleen myöhemmät kappaleet SADSin seuraavilta levyiltä ja Kiyoharun soolouralta. Biisi on mielestäni yksi tämän levyn ja koko bändin historiankin persoonallisimmista ja parhaimmista.

LATE SHOWn persoonallinen piirre on erityisen vahva basso sekä groovaava fiilis, joka jää hyvin mieleen tarttuvuudessaan. Puolivälin kitarasoolo on mahtava piristysruiske, ja kappaletta onkin vaikea kuunnella ihan paikoillaan. GENTLE DARKNESS edustaa puolestaan albumin kevyintä ja rauhallisinta antia, olematta kuitenkaan ollenkaan tylsä. Tässäkin biisissä on mahtava groovaava ja jopa jazzahtava fiilis, jonka luo todella voimakas basso. Kiyoharun äänessä on jälleen kuultavissa eroottisia viboja biisin tunnelman muutenkin ollessa varsin kuuma! GENTLE DARKNESS onkin yksi levyn mieleenjäävimmistä kappaleista.

Seuraavana jatkaa nopeatempoinen ja energinen DARLIN', joka toisaalta muistuttaa toistavuudessaan aiempien vuosien punk-meiningistä, mutta sisältää sopivasti SADSin uniikkia rock'n'roll-fiilistäkin. Hyvin samankaltaista sarjaa jatkaa Stuck Life, joka on kuitenkin asteen verran agressiivisempi ja synkempi.

Sad Pain on toinen levyn rauhallisista ja kevyistä biiseistä, ja tässäkin bassolinjat luovat miellyttävää groovaavuutta. Nimensä mukaisesti Sad Pain on kuitenkin jonkin verran surumielinen ja erottuu sillä tavalla levyn muuten niin energisestä menosta. Albumin lopettaa rauhallinen instrumentaali Conclusion of my Babylon, joka tosin tuntuu hieman irtonaiselta ihan erilaisella soundillaan.

Outrobiisin jälkeen levyltä löytyy vielä kolme bonus-kappaletta, uusia versioita aiemmin julkaistuista biiseistä. Sekirara (new mix), Cracker's Baby (new take) ja SANDY (remix) ovat kaikki lähes samanlaisia kuin alkuperäisetkin versiot, mutta onhan nämä sinkuilla aiemmin ilmestyneet biisit kiva saada albumillekin.

Kokonaisuutena Babylon edustaa erittäin hyvin juuri sitä tyyliä mistä SADS parhaiten muistetaankin - suoraviivaista rockia ajoittaisilla eroottisilla fiiliksillä tai rosoisella punkilla maustettuna. Kiyoharun faneille tämä levy on pakkohankinta, eikä kai muillekaan ole pahitteeksi kuunnella näin mahtavalla asenteella ja rautaisella ammattitaidolla tehtyä rockia.