Rokkaa, LM.C!

Vuonna 2006 perustettu LM.C on vielä melko nuori yhtye. He ovat silti alusta saakka keränneet paljon suosiota - eivätkä ainoastaan mielenkiintoisen kokoonpanon ja värikkään ulkonäkönsä vuoksi vaan yksinkertaisesti musiikkinsa ansiosta. Heidän tyylinsä on mielenkiintoinen sekoitus rokkia, poppia, elektronisilla vivahteilla höystettyä rappia sekä teknoelementtejä.

JaME:lle tuli Tokiossa mahdollisuus haastatella bändiä, ja näin antaa lukijoillemme mahdollisuus tutustua tähän duoon hieman paremmin.

Voisitteko esitellä itsenne?

Aiji: Olen Aiji. Soitan kitaraa.
Maya: Olen vokalisti, Maya. Hauska tavata.

Mistä keksitte nimen 'Lovely Moco Chang'? LM.C on lyhennys siitä, eikö ole?

Maya: Siihen on monia syitä (nauraa). Emme päättäneet bändin nimeä heti ensimmäiseksi, ja mietimmekin aluksi pitäisikö sen olla ikään kuin merkki, joka ei tarkoita erityisesti mitään. Alun perin se oli 'Lovely Moco Chang', mutta ei enää.
Aiji: Ei, ei se noiden sanojen ensimmäisistä kirjaimista muodostu. 'C' on lyhennys '.com'ista, eli kokonaisuudessaan 'Lovely Moko-chang.com'. Ranskan TV:ssä meidät esiteltiin nimellä 'Lovely Moco Chang' ja minä mietin "Mitä tuo nyt on?!" (nauraa)
Maya: Niin, kuten "Millaisia he oikein ovat?" (nauraa)
Aiji: Nimi on siis 'L' eli 'Lovely', 'M' eli 'Moco-chang' ja 'C' eli '.com'.

Nyt käsitän, 'C' ei siis ole 'chang'.

Maya: Silloin emme päätyneet nimeen vain sen ulkomuodon takia. (nauraa) Bändimme nimi kyllä tulee alun perin siitä. Emme kuitenkaan painottaneet, että "nimemme tarkoittaa tätä", kun aloitimme toimintamme.

Joten nimellä 'Lovely Moco-chang' ei ole myöskään mitään erityistä merkitystä?

Maya: Kauan aikaa sitten, kun minun oli ensimmäistä kertaa tartuttava vokalistin rooliin ja pidimme harjoitusliven, me vain muodostimme nimen asioista, jotka tulivat ensimmäiseksi mieleen. 'Moco' on minun koirani. Mutta se tarina ei ole kovinkaan mielenkiintoinen. (nauraa)

Miten päädyitte perustamaan duon tuolloin?

Aiji: No, siitä on nyt viisi tai kuusi vuotta. Satuin kuuntelemaan Mayan demonauhaa. Ajattelin, että hän kehitti mielenkiintoisia soundeja ja aloin pohtia, että haluaisin jotenkin auttaa häntä musiikkimaailmassa. En kuitenkaan ajatellut, että tulisin varsinaisesti olemaan osa sitä. Pyysin häntä antamaan minun kuunnella hänen sovituksiaan ja laulujaan, ja sitten aloimme vain työskennellä yhdessä.

Maya, tunsitko sinä Aijia silloin?

Maya: Tunsin. Olen tuntenut hänet suunnilleen sitä asti, kun hän oli 19-vuotias. (nauraa) Olin kotoisin Naganon prefektuurista, samalta alueelta kuin Aiji, ja hän oli melko kuuluisa siellä jonkin aikaa. Hänellä oli suuri vaikutus paikallisiin. (nauraa)
Aiji: Tuo kuulostaa omituiselta. Ihmiset voivat käsittää väärin. (nauraa)
Maya: No, sellainen hän on. (nauraa) Nagano koostuu enimmäkseen vuorista, joten hän oli kuin maantierosvojen pomo. (nauraa)

Eli lähes kaikki Naganon prefektuurissa tiesivät Aijin?

Maya: Niin. (nauraa) Sitten minun bändini seurasi Aijin edellistä bändiä, PIERROT'a, ja aloimme tulla toimeen keskenämme. (nauraa) Joten siitä on noin kymmenen vuotta, kun tapasin Aijin ensimmäisen kerran.

Teittekö jo ennen yhdessä työskentelyä samanlaista musiikkia kuin nykyään: rapin ja elektronisen tekno-popin sekoitusta?

Maya: Edellisessä bändissäni minä en tehnyt montaakaan kappaletta; oikeestaan en missään vaiheessa edes liittynyt bändiin. Sen hajoamisen jälkeen aloin tehdä musiikkia itse. Tajusin kuitenkin, etten tiennyt, kuinka tehdä kappaleita, joten yritelmäni rajoittuivat poppiin. Minulla ei ole lempigenreä, joten yritin hyödyntää hyvät puolet erilaisista tyyleistä. Yritän sitä vielä nykyäänkin.

Aiji, vaikuttaa sitä, että teet täysin erilaista musiikkia kuin rankemman tyylinen PIERROT. Kun kuuntelit ensimmäistä kertaa Mayan musiikkia, piditkö häntä mielenkiintoisena?

Aiji: Kyllä. Tai, no, ajattelin, että hän oli hyvä monissa asioissa. Mayan ääni oli erilainen kuin kenenkään, jota on koskaan visual kei -skenessä kuultu, joten mietin, että jos hyödyntäisin sitä, hän voisi kehittyä vieläkin paremmaksi.

Maya, millaisena sinä näit siirtymisen kitaristista laulajaksi? Oliko laulajana oleminen alunperin päämääräsi?

Aiji: Hänet melkeinpä pakotettiin laulamaan. (nauraa)
Maya: Meillä vain ei ollut vokalistia! (nauraa)

Sinä siis otit roolin itsellesi ensimmäistä kertaa. Millaista se oli?

Maya: No, se oli täysi yllätys! (purskahtaa nauruun) Uskon, että on monia, jotka soittivat jotakin instrumenttia ennen laulajaksi siirtymistä. Suurimman osan ajasta he halusivat olla itse laulajia, mutta minun tapauksessani kyse oli vain sattumasta. (nauraa) Me todella yritimme etsiä vokalistia, mutta emme löytäneet ketään hyvää, joten vaihtoehdoksi jäin vain minä.

Kirjoititko itse lyriikat?

Maya: Kirjoitin. Sen vuoksi eräs kollegani kysyi "Mikset laula itse?" Vastasin, että: "Katsotaan, mihin pystyn!"

Yleensä vokalistit haluavat laulaa itse kirjoittamansa lyriikat.

Maya: Niin he yleensä haluavat, mutta minä en ollut vokalisti. (nauraa) Joka tapauksessa, objektiivisesti ajatellen olen sitä mieltä, että sanojen kirjoittajan on parempi myös laulaa ne, koska silloin sanoman välittäminen on helpompaa ja kokonaisuus on paljon vaikuttavampi.

Maya, soitatko sinä kitaraa LM.C:ssä?

Aiji: Kyllä hän soittaa. Vaikka hän ei soita liveissä, hän soittaa kappaleiden studioversioissa. Emme oikeastaan päätä, kumpi meistä on kitaristi ja kumpi laulaja milloinkin.

Joten Aiji saattaa jonakin päivänä siirtyä vokaaleihin?

Maya: Toisinaan hän laulaa.
Aiji: Kertosäkeissä. Maya ja minä teemme sen yhdessä, eikä yhtyettämme voikaan rajata muotoon 'kitaristi: Aiji, vokalisti: Maya'.
Maya: Niin. Julkisuudessa ja live-esiintymisissämme saa helposti sen käsityksen, mutta musiikkia tehdessämme sillä ei ole väliä, kumman rooli on mikäkin.

Kuinka te teette musiikkia? Yhdessä kehittelemälläkö? Vai teettekö demot erikseen, ja yhdistätte ne sitten lopuksi?

Aiji: Jälkimmäisellä tavalla. Teemme kappaleet vastaavasti: keräämme demot ja sen jälkeen vaihdamme ajatuksia äänittämisestä.

Aiji, kun vaihdoit eri tyylisestä PIERROT'sta LM.C:hen, musiikkisi ja ulkonäkösi muuttuivat totaalisesti. Oliko muutoksen kanssa minkäänlaista sekavuutta?

Aiji: Ongelmia ei ollut. Kun olin PIERROT'ssa, yritin tehdä musiikkia, joka sopisi PIERROT'hon. Nyt teen musiikkia ajattelematta mitään. Rajoituksia ei ole myöskään tyylisuunnan kanssa, joten minulla on paljon vapauksia.

Aiji, minkälaisesta musiikista pidit, kun olit Naganon prefektuurissa?

Aiji: Hmm, en tiedä~.
Maya: Luulen, että minä olisin parempi selvittämään tämän. (nauraa)
Aiji: Voi ei, kiitos vain. (nauraa) En todellakaan tiedä. Kuuntelin musiikkia laajalti. Fanit ehkä ajattelevat, että kuuntelen rockia, mutta suosikkiartistini ovat yllättäen enemmän poppiin suuntautuvia. Pidän Britney Spearsista ja Michael Jacksonista, ja kuuntelen myös JAY-Z:tä, joten kuuntelen oikeastaan mitä tahansa.

Vaikka ette ole aivan ”normaali” visual kei -bändi, kiinnitätte paljon huomiota ulkonäköönne. Viimeaikoina olette olleet kovin värikkäitä, minkä vuoksi?

Aiji: Makumme vuoksi. Ajattelemme LM.C:n Aijia ja Mayaa, ja he ovat juuri tällaisia tällä hetkellä.

Suunnitteletteko ne itse?

Aiji: Työskentelemme yhdessä suunnittelijan kanssa.

Koskeeko se kaikkea, kuten asujanne, CD-kansia ja lavastusta live-esiintymisissänne?

Aiji: Emme jätä kaikkea muiden tehtäväksi. Emme ole tyytyväisiä, jos muiden suunnitelmat eivät ensin mene meidän ”suodattimemme” läpi, ja jos ei oma makumme näy niissä.

Aiji, fanien näkökulmasta suuri muutoksesi on yllättävä.

Aiji: Todellako? En tunne muuttuneeni niin paljoa. En ainakaan yksilöllisellä tasolla. Se ehkä vaikuttaa siltä, koska PIERROT'n imago oli hyvin vahva, mutta henkilökohtaisesti en tunne muuttuneeni paljoa.

Olette keksineet termin ”New Country Electro-Rock”, mitä se tarkalleen ottaen tarkoittaa?

Aiji: Ei oikeastaan mitään. Nimen keksi tuottaja. (nauraa) Kun järjestelin kappaleitani iTunesilleni, laitoin ne alitajuisesti 'electro-rock' -genren alle, joten tuottaja kiinnostui siitä ja laajensi ideaa.

Kappaleita teillä on monentyylisiä, kuten poppia, balladeja, elektro-tekno-poppia, rappia ja hard rockia/heavy metallia. Musiikkianne ei voi luokitella tavanomaisiin genreihin.

Aiji: No, ei ole kovin montaa bändiä, joka tekee samaa kuin me. Emme ole bändi, vaan yksikkö, joten voimme tehdä mitä vain, vaikka sitä ei mihinkään genreen voisikaan luokitella, ja uskon sen olevan etumme. Jos esimerkiksi kaikki bändin jäsenet pitäväisivät rockista, bändi ei voisi olla sellainen kuin se on. Se on LM.C:n hyvä puoli, ja osa viehätysvoimaamme, luulisin.

Maya, kirjoitatko sinä lyriikat?

Aiji: Kyllä, hän kirjoittaa kaikki lyriikkamme.

Onko sanoituksissa joitakin tiettyjä viestejä tai toistuvia teemoja?

Maya: Minulla ei ole valmista viestiä kaikkiin kappaleisiimme, mutta luulen että jokaisessa on kyllä teema. Aluksi ajattelin, ettei minulla ollut mitään sanottavaa, mutta kun aloitimme ja debytoimme ja tukijamme lisääntyivät, aloin tuntea haluavani kannustaa heitä eteenpäin elämässään. En aikaisemmin ajatellut heistä paljoakaan, ja kirjoitin viestit ihmisille, joita en nähnyt usein, mutta viime aikoina olen hieman muuttunut. En tarkoita, että tulen olemaan sellainen joka asian kanssa; en tiedä kuinka tulen muuttumaan tulevaisuudessa. Periaate on, että vaihdan teeman joka kappaleeseen.

Sanoituksesi sisältävät rakkautta, surullisia rakkaustarinoita, kannustavia sanoja tavalliselle kansalle, yhteiskuntaa koskevaa ironiaa ja ratkaisuja sosiaalisiin ongelmiin. Kirjoitatko siitä, mitä milloinkin ajattelet?

Maya: Kyllä kirjoitan. Kuunnellessani musiikkia minusta tuntuu, kuin lyriikat ikäänkuin imeytyisivät minuun, tai irtoaisivat pois minusta.
Aiji: Oho, sinähän olet muusikko. (nauraa)

Kuinka teette musiikkia? Käytättekö tietokonetta - syötättekö musiikin kitara-osuudelle - ja lisäätte lyriikat viimeiseksi?

Maya: Omien kappaleitteni kanssa ajattelen kumpaakin, musiikkia ja sanoituksia, samaan aikaan, koska en halua tehdä sitä kaikkea kahdesti. Aijin tapauksessa taas kuunneltuani demonauhan, jolla melodia on valmiina päätän teeman ja lisään lyriikat.

Konserteissanne heitätte yleisön joukkoon tavaroita, kuten karkkia, ilmapalloja ja muuta. Mistä saitte tämän idean?

Aiji: Ainoastaan Maya heittää karkkia. Hän suosii sitä. (nauraa)

Karkki on hyvä kurkulle.

Maya: Niin, niin niin. (nauraa)
Aiji: Mitä taas tulee ilmapalloihin, kun keskustelimme kiertuemanagerin kanssa siitä mikä olisi tarpeeksi kiinnostavaa, hän sanoi "ilmapallojen käyttäminen voisi olla mielenkiintoista", ja me sanoimme "Tehdään niin!"

Te tavallaan pidätte hauskaa yleisön kanssa, eikö?

Aiji: Niin. Haluamme heidän olevan mukana yhdessä. Jos ilmapallo tulee heitä kohti, heidän täytyy olla mukana, halusivatpa he sitä tai eivät. (nauraa) Minusta on mielenkiintoista, että tyyliimme kuuluu yleisön ottaminen mukaan.

Teillä on maskotti, joka ilmestyy lavalle esiintymisienne aikana. Mistä saitte idean tähän, ja kuka päättää mitä kukin tekee konsertin aikana?

Aiji: Ne ovat kaikki hetken mielijohteita.

Suunnitteletteko niitä koskaan etukäteen?

Aiji: Kyllä.

Aloititte kiertueen 'LM.C Club Circuit '07~'08 tour' marraskuussa 2007, ja sille on ajoitettu kolme osaa - syksyllä, talvella ja keväällä - kunnes se päättyy maaliskuussa 2008. Miltä nyt tuntuu, kun kiertueen syksy-osuus on takana?

Aiji: Koska LM.C aloitti vasta lokakuussa 2006, emme ole vielä kerenneet konsertoimaan montakaan kertaa, joten löydämme esiintymisistä joka kerta jotakin uutta. Syksyn kiertueen aikana minusta todella tuntui, kuin joka konsertissa olisi jokainen fani ollut menossa mukana, vaikka siellä oli sellaisiakin, jotka näkivät meidät ensimmäistä kertaa. Minusta tuntuu kuin olisimme luoneet LM.C:n imagoa yhdessä.

Oletteko siis muuttuneet kokemuksen myötä?

Aiji: Kyllä, uskon niin. Muutumme joka kerta joka kiertueella. Luulen, että alamme enemmän ja enemmän tottua esiintymiseen.

Seuraavaksi on edessä talven ja kevään konsertit maaliskuuhun saakka. Onko teillä jotakin, mitä haluaisitte tehdä, uusia ideoita joita haluatte yrittää?

Aiji: En ole ajatellut sitä vielä. (nauraa) Uskon todella, että se menee hyvin, vaikka antaisimme vain virran viedä. En oikeastaan myöskään ajattele MC:itä liveissämme. (nauraa) Yritän vain joka kerralla tehdä hyvän keikan fanien kanssa, ja uskon, että voimme hyvin jatkaakin sillä tapaa. Teen hyvän keikan yksi kerrallaan ja saan enemmän ja enemmän kokemusta, mikä on minusta parasta.

Oletteko koskaan epäonnistueet pyrkimyksissänne?

Aiji: Ah, joka kerta. (nauraa) Meillä on takanamme sekä onnistumisia että epäonnistumisia. Mutta ei mitään isoja vahinkoja.

Onko teille koskaan käynyt niin, että lavalla seisoessanne ette yllättäin tiedäkään, mitä tehdä?

Maya: Hahahaha! (nauraa)
Aiji: Minusta se ei tarkoita epäonnistumista. Osaan hyödyntää kaiken, joten kaikki kokemukset ovat tavallaan onnistuneita.

Se on vain hauskaa, jos jotakin tapahtuu. Fanitkin odottavat sellaista.

Aiji: Niin. Se on oikea live.

Heinäkuussa 2007 esiinnyitte Taiwanin suurimmilla rock-festivaaleilla, FORMOZ FESTIVAL. Mitä piditte siitä?

Aiji: Se oli ensimmäinen esiintymisemme ulkomailla. Vaikka olin kuullut aikaisemmin ulkomailla keikkailleilta ystäviltäni, millaista se on, en oikeastaan ymmärtänyt mitä he tarkoittivat. Joten kun olin itse siinä tilanteessa, tajusin ettei musiikissa ole kielimuuria. Minusta todella tuntui, että niin kauan kuin soitamme hyvin, yleisö seuraa meitä. Japanissa on vielä melko paljon ihmisiä, joilla on ennakkoluuloja visual keitä kohtaan.

Niinkö luulet? Vaikka siitä on tullut niin suosittua?!

Aiji: No näille ihmisille se taitaa olla tuntematon asia. Minusta tilanne on eri kuin vaikkapa David Bowiella, jonka musiikki pääsee ulkomailla myyntilistojen korkeille sijoille. Joten kun esiinnyimme Taiwanissa, tunsin erilailla kuin Japanissa. He eivät välittäneet oliko meillä meikkiä vai ei niin kauan, kun teimme hyvää musiikkia.
Maya: Me olimme 28. heinäkuuta ensimmäinen bändi lavalla. Paljon yleisöä oli jo paikalla, mutta esiintyessämme väki lisääntyi nopeasti, joten siitä oli hyötyä, että olimme ensimmäisiä. Joukossa oli myös useita poikia mukana fiiliksissä ja, enkä tuntenut välillämme minkäänlaisia muureja. Siellä on myös paljon LM.C -faneja, jotka opiskelevat kovasti japania ja lähettävät meille fanipostia. Kiitän heitä heidän innokkuudestaan oppia japania ja siitä, että he lähettävät meille postia.
Aiji: Soittaessani Taiwanissa ajattelin, kuten Maya juuri sanoi, että oli hieno nähdä heidän opiskelevan japania oppiakseen japanilaista kulttuuria. Tai mikä syy ikinä onkaan, olemme iloisia että ihmiset haluavat tietää Japanin kulttuurista, joten olen onnellinen voidessani kommunikoida heidän kanssaan.

Julkaisitte uuden singlen Bell the Catin joulukuun 12. päivä. Singlen kaksi kappaletta ovat keskenään melko erilaiset, ja se on hyvä juttu. Pidän paljon maple leafista, koska se on lempeällä tavalla rohkaiseva.

Aiji: On hienoa, että olet tuota mieltä. Tarkoituksemme olikin saada kappaleesta sellainen ilman, että se olisi kuitenkaan liian hyökkäävä.

PV:kin on pirteä. Katuesityksiä ja erilaisia ihmisiä.

Aiji: Se on yhtä kaaosta. (nauraa)

Millaista sen tekeminen oli?

Aiji: No, joka kerta kun menemme kuvaamaan, olemme innokkaita kokeilemaan uusia asioita. Debytoinnista asti olemme työskennelleet saman ohjaajan kanssa, ja hänen kanssaan kuvaaminen on mukavaa.

Olette melko nopeasti saavuttaneet ulkomailla huomattavaa suosiota. Miltä se teistä vaikuttaa?

Aiji: Todellako? Emme ole tienneet siitä. Sen jälkeen kun aloimme esiintyä eri puolilla Aasiaa, olemme aina saaneet vastakaikua, mutta kauempaa maailmalta emme ole kuulleet paljoakaan reaktioita. (nauraa)

Ettekö saa kirjeitä tai muuta fanipostia?

Aiji: Ah, kirjeitä tulee kyllä. Mutta saamme ulkomailta niitä ehkä enintään kolme kuukaudessa, joten emme usko olevamme kovin suosittuja. (nauraa)
Maya: Mitähän he meistä ajattelevat...
Aiji: Esimerkiksi, olen ystävä Dir en greyn kanssa, ja he vaikuttavat hyvin suosituilta ulkomailla. Tiedän sen, joten en usko meidän olevan mitenkään suosittuja.
Maya: Haluan lähettää heille fanipostia ja kysyä, mille asteikoille sijoittuisimme suosiossa, jos he olisivat 100. (nauraa)

Julkaisitte albumin GLITTER LOUD BOX ranskalaisen levy-yhtiö Soundliciousin kanssa 5. marraskuuta 2007. Mitä odotatte toiminnaltanne ulkomailla tästä eteenpäin?

Maya: Kun näen muiden muusikkojen esiintyvän ulkomailla, he vaikuttavat mahtavilta. Siispä kun LM.C pääsee sinne, se on varmaan kuin lintu olisi yllättäin alkanut laulaa... melko raikasta siis! (purskahtaa nauruun) Kuten "Mitä tämä on?"

Muutamat visual kei -yhtyeet ovat esiintyneet ulkomailla, mutta LM.C edustaa uutta tyyliä muiden joukossa?

Maya: Mietin vain, onko se hyvä vai huono asia.
Aiji: Luulemme, että ulkomaiset ihmiset mielellään tarkastelevat maailmaa läheltä, eikä heitä haittaa raskas ehostus. Luulemme, että he pitävät enemmän koristellusta ja kauniista tyylistä.

Se oli luultavasti aiemmin niin, mutta nyt visual kein perusajatus on alkanut hajaantua, esimerkiksi oshare keihin ja konseptuaaliseen tyyppiin, joten ihmiset etsivät uusia erilaisia tyylejä.

Aiji: Se on outoa. Jopa Japanissa saamme toisinaan kirjeitä, joissa kysytään "Onko LM.C visual keitä?" Miten minun pitäisi vastata tuohon?

Tuntuuko teistä, että olette visual keitä?

Aiji: Ehkä. Mutta meidän ulkonäköämme ja tyyliämme ei ole aikaisemmin näkynyt skenessä, joten olen käsittänyt, että ne, jotka pitävät visual keistä, eivät tiedä pitääkö meitä osana sitä, jopa Japanissa.

Visual kei itsessään käsittää monenlaisia musiikkityylejä, kuten pop rock, hard rock tai heavy metal sekä rap.

Aiji: Siltikin on vielä paljon ihmisiä, jotka katsovat LM.C:tä erilaisin silmin.

Toisaalta on myös sellaisia, jotka eivät pidä visual keistä, mutta pitävät LM.C:stä, eikö?

Maya: Ah, on kyllä joitakin jotka kuuntelevat musiikkiamme ja ovat alkaneet pitää siitä, mutta ovat sitten yllättyneitä nähdessään kuvamme.
Aiji: Ja kysyvät: "Oletteko te visual keitä?" (nauraa)
Maya: Minkä jälkeen jotkut heistä sanovat: "Hyvästi". (nauraa)
Aiji: Teimme teemakappaleen erääseen animeen, mitä kautta jotkut ovat alkaneet pitää meistä. He eivät aluksi tienneet miltä näytämme, ja sen jälkeen sanoivat: "Tehän olette visual keitä", ja "Olen hieman järkyttynyt." (nauraa) On kuitenkin monia, jotka sanovat, ettei väliä miltä näytämme, mutta he alkoivat pitää visual keistä ensimmäistä kertaa.

En usko, että ulkomailla tuollainen luokittelu on niin isossa mittakaavassa.

Aiji: Ah, mukavaa ja rauhallista. (nauraa)
Maya: Haluan, että meidät kutsutaan ulkomaille! (nauraa)

Minulla on musiikistanne sellainen tunne, että se hyväksytään kaikkialla maailmassa, oli kyse sitten Amerikasta tai Euroopasta.

Maya: No, me olemme tavallaan vasta puolivälissä sinne, tai emme ollenkaan. Meiltä on kysytty: "Minne haluaisitte mennä?" (nauraa) Ja jopa Japanissa meiltä on kysytty: "Mitä te haluaisitte tehdä?" Me emme ole bändi - teemme monenlaista musiikkia, minkä vuoksi meiltä usein kysytään: "Mikä te olette?" (nauraa) Ihmiset haluaisivat kategorisoida meidät.
Aiji: Etenkin Japanissa halutaan usein luokitella asioita, kuten, jotta musiikin myyminen olisi helpompaa.
Maya: Siten se on helppo ymmärtää, luulisin. Kuten "tämä on visual kei -bändi, heidän tyylinsä on tällainen" tai "he ovat idoleita". Me emme ole sellaisia, joten ihmiset miettivät "Mitä he oikein ovat?"

Mille osastolle teidän CD:nne sijoitetaan levykaupoissa?

Aiji: En tiedä tarkalleen, mutta luulen että visual keihin.

Teissä on tavallaan idolimainen tuntu.

Maya: Toivon niin. (nauraa)
Aiji: Eh?! Ei kai. (nauraa) Mekö olemme joidenkin esikuvia? Ehkä on parempi, ettemme tiedä. Myynnin kannalta on kätevämpää luokitella meidän CD:mme, eikä se meitä haittaakaan. Kun ensimmäistä kertaa seisoimme lavalla, meidät oli meikattu, joten se varmaankin edesauttoi meidän luokittelemistamme.

Haluatteko päästä ulkomaille yhä enemmän ja enemmän?

Aiji: Jos mahdollisuus tulee, haluamme. Emme kuitenkaan ole innokkaita laajentamaan toimintaamme kovin paljoa, toivomme sen tapahtuvan luonnollisesti.

Voisitteko jättää viestin JaME:n lukijoille?

Maya: En yhäkään osaa kuvitella, että siellä olisi ketään! (nauraa)
Aiji: No, emme tiedä kuinka meidät nähdään ulkomaisten fanien näkökulmasta, tai kuinka meidät vastaanotetaan, joten on vaikea miettiä asiaa tarkemmin. (nauraa)

Entä jos pyytäisitte "Olkaa kilttejä ja lähettäkää meille enemmän kirjeitä"?

Aiji: Niin, se kuulostaa hyvältä. Olen yksinkertaisesti onnellinen, jos saamme kirjeitä, ja jos musiikkimme on levinnyt, ei vain Japaniin, vaan ihmisille kaikkialla maailmassa. Olen onnellinen muusikkona, ja olen onnellinen, jos useammat ihmiset kuuntelevat musiikkiamme. Jos saamme mahdollisuuden, haluan matkustaa jokaiseen maanosaan konsertoimaan.

Konserttinne vaikuttavat olevan kerta kerralta hauskempia.

Aiji: Luulen niin. Mutta en oikeastaan osaa kuvitella sitä. No, jos se fiilis, minkä tunsin Taiwanissa seuraa meitä muuallekin, myös yleisö seuraa meitä. Se olisi hauskaa. Olisin todella onnellinen.
Maya: Joka tapauksessa, haluan ihmisten kuuntelevan musiikkiamme. Levymme julkaistiin Ranskassa, joten ostakaa se, olkaa kiltit!
Aiji: Älkää ladatko laittomasti. (nauraa) Erityisesti LM.C:n tapauksessa. Käytämme japanilaisia värejä visuaalisessa puolessamme, joten haluaisin, että ostatte levymme. Jos lataatte, ette voi nähdä levyn visuaalista puolta. (nauraa)
Maya: Eräs kuuluisa animentekijä suunnitteli ne. Kun tulette tänne, tulkaa katsomaan konserttiamme!