vistlipin haastattelu

Ainutlaatuinen vistlip on saanut osakseen paljon huomiota sekä kotimaassaan että ulkomailla. JaME tapasi bändin esitelläkseen heidät lukijoille ja jutellakseen muuan muassa heidän tiestään menestykseen, tulevasta julkaisusta sekä tulevaisuudensuunnitelmista.


Esittelisittekö itsenne.

Tomo: Olen laulaja, Tomo.
Yuh: Olen kitaristi, Yuh.
Umi: Olen kitaristi, Umi.
Rui: Olen basisti, Rui.
Tohya: Olen rumpali, Tohya. Hauska tutustua.

Mikä merkitys oli mielessänne keksiessänne nimen "vistlip"?

Tomo: Lyhyesti sanottuna se on sana jonka loimme yhdistämällä sanat "vista" ja "lip". "Vista" liittyy näkemiseen ja "lip" suusta tuleviin asioihin, esimerkiksi melodiaan, joten nimi liittyy kuuloaistimuksiin.

"Vis" tarkoittaa myös voimaa, joten on helppo luulla nimenne tulevan sanojen "vis" ja "trip" yhdistelmästä.

Tomo: On aika paljon sellaisia faneja, jotka luulevat bändin nimen sisältävän sanan "trip", joten he erehtyvät vieläkin vistlip:in kanssa ja luulevat, että "L" onkin "R". (nauraa)

Haluatteko siis painottaa sanaa "lip"?

Tomo: Haluamme, mutta mielestäni on myös kiinnostavaa, että tässä yhdistelmässä syntyy sana "trip".

Voisitteko kertoa, kuinka bändi muodostui?

Umi: Tomo, Yuh ja Rui soittivat samassa bändissä aikaisemmin. Heidän bändinsä hajosi, ja sitten minunkin bändini hajosi, ja myös Tohyan bändi hajosi. Tulimme hyvin toimeen keskenämme, kun olimme aiemmissa bändeissämme ja olimme ystäviä. Kun etsin jäseniä perustamaan uutta bändiä, pyysin aluksi mukaan Tohyaa, ja sitten Tomo pyysi minua. Niinpä ajattelimme: "Kokeillaanpa kerran viiden jäsenen tapaamista." Sitten tapasimme ja soittelimme studiossa, ja sitten ajattelimme: "Mehän teemme sen."

Kuulutteko enimmäkseen samaan sukupolveen?

Tomo: Kyllä kuulumme. Esiinnyimme samojen keikkapaikkojen järjestämissä tapahtumissa.

Perustitte bändin heinäkuun 7. päivänä 2007, siis yhteensä kolme seiskaa. Onko sillä erityinen merkitys?

Tomo: Ei, se oli vain sattuma. Päättäessämme aloittaa tämän bändin kello oli noin yksi heinäkuun 7. päivänä.
Umi: Tapasimme heinäkuun 6. päivän iltana. Minua oli pyydetty mukaan jo monesti, mutta harkitsin useita asioita enkä ollut vielä päättänyt. Mietin, mitä minun pitäisi tehdä. Lähtiessämme studiolta tasan yhdeltä yöllä päätin: "Hyvä on, tehdään se!" Kävellessämme ulos huomasimme: "Jaa, nyt on heinäkuun seitsemäs." (nauraa)

Ettekö harkinneet kutsuvanne bändiä nimellä 777?

vistlip: (nauravat)
Umi: No, harkitsimme leikillämme alkavamme kutsua itseämme nimellä "Seven", mutta oikeasti se ei sopinut meille. (nauraa)

vistlipin musiikissa on vaihtelevia musiikillisia elementtejä kuten loudia, fusionia, alternativea ja niin edelleen. Millaiseen musiikkiin tähtäätte?

Tomo: Periaatteessa yritämme olla juurikaan määrittelemättä itseämme. Olemme bändi, joka ei pidä sellaisista tuomioista. Koska missä tahansa genressä on hyviä puolia, meistä on mukavaa poimia juttuja, joista pidämme ja yrittää välittää niitä hyvin eteenpäin omalla tavallamme sanoen: "Tehdään se tällä tavalla". Emme tee vain synkkiä kappaleita tai vain iloisia kappaleita, ja jos meiltä kysytään: "Soitatte pop-kappaleita, mutta entäpä huutaminen?" niin pidämme kyllä kappaleista, joissa on huutoa... Joten konseptimme on aika itsekeskeinen. (nauraa)

Yhdistätte kuitenkin nuo vaihtelevat elementit oikein hyvin.

Tomo: No, haluammehan sentään vistlipin olevan kokonainen uusi genre.

Joten eikö bändillänne ole määriteltyä konseptia?

Umi: Ei oikeastaan. Jos tekisimme epäonnistuneen määritelmän, saattaisimme jäädä sen sisään loukkuun, joten teemme mitä tahansa, mikä on mielestämme hyvää... No, olemme aika joustavia. (nauraa)

Siltikin, niin kauan kuin pystytte muotoilemaan asiat hyvin, kaikki näyttää olevan kunnossa. (nauraa) Jos ette saa soviteltua niitä yhteen, sen täytyy olla rankkaa.

Umi: Aa, meillä on kyllä kappaleita, joita emme osaa muotoilla kunnolla. (nauraa)
Yuh: Emme soita sellaisia kappaleita tajuttuamme: "Aa, tämä ei vain toimi." (nauraa)
Tomo: Kappaleet hylätään jos ne ovat liian yksipuolisia, erityisesti meille. Ajattelemme vain: "Tämä ei ole meitä, eihän?" Ja lopetamme siihen.
Umi: Se alkaa siitä kun joku sanoo: "Eikö tämä olekin pitkästyttävä...?" (nauraa)

Millaista musiikkia kukin teistä itse kuuntelee?

Umi: Minä olen aika yksipuolinen. Pidän esimerkiksi loudista, emosta, mixturesta ja sellaisesta. Yleisesti ottaen pidän musiikista, joka perustuu live-soittamiseen, joten en kuuntele digitaalista musiikkia.

Etkö? Imagosi perusteella luulisi, että kuuntelet.

Umi: (nauraa) Pidän oikeista soittimista. Jos annan joitain ulkomaisia esimerkkejä, pidän Linkin Parkista, Limp Bizkitistä ja Story of the Yearistä. Pidän todella ytimekkäästä musiikista. Japanilaisista bändeistä pidän sellaisista kuin ACIDMAN.
Tohya: Minäkin olen tätä nykyä ennakkoluuloinen, ja pidän todella paljon j-popista. Pidän myös tietokoneella tehdystä musiikista todella paljon. Mitä tämänhetkiseen japanilaiseen j-poppiin tulee, tietokoneella lisätyt osiot ovat pääosassa useimmissa tapauksissa. Aikaisemmin kuuntelin bändimusiikkia, esimerkiksi sellaista loud-tyylistä musiikkia, josta Umi puhui, mutta nyt olen koukussa koukuttaviin melodioihin, joita on helppo kuunnella. (nauraa) Yritin vain kertoa ulkomaiselle yleisölle suunnatun vitsin!
vistlip: (purskahtavat nauruun)
Tomo: Pidän eniten räppiä sisältävästä musiikista, joten kuullessani mixturea ja hip-hoppia palaan aina sellaisen musiikin pariin. Mutta viime aikoina olen kuunnellut vain anime-tunnareita.

Pidätkö animesta?

Tomo: Pidän animessa käytetyistä kappaleista, anime-tunnareista. Katsoessani animea olen yleensä kiinnostunut siinä käytetyistä kappaleista, ja sama pätee peleihin. Koska anime on ensimmäinen ehto, minun ei ole helppo sanoa, minkä tyylisestä musiikista pidän.
Yuh: Olen kitaristi, joten pidän bändeistä, joissa kitara-saundit saavat huomiota ja kitaristit ovat vain vähän laulua alempana toisella sijalla. Pidin todella paljon progressiivisista bändeistä, länsimaisten bändien joukosta esimerkiksi Dream Theaterista ja Slipknotista, ja japanilaisista bändeistä esimerkiksi SIAM SHADEsta. Juuri ennen kuin aloitin vistlipissä, innostuin kuitenkin j-popista; erityisesti bändeistä, joissa on naislaulaja. Viime aikoina olen kuunnellut koko ajan sellaista musiikkia.

Kuunteletko myös instrumentaalimusiikkia?

Yuh: Dream Theaterilla on instrumentaalikappaleita. Kuuntelen niitä, mutta en kuuntele instrumentaalikappaleiden konseptialbumeita tai kokonaan instrumentaalisia kappaleita bändeiltä, joita en muuten kuuntele.

Joten et juurikaan kuuntele kitaristien julkaisemia albumeita, niinkö?

Yuh: En oikeastaan. Mutta ostin SIAM SHADEn DAITAn ensimmäisen albumin.
Rui: Minä pidin alun perin punk-rockista, ja aloin pitää popista joskus yläasteaikoina, ja nyt nuo kaksi genreä tuntuvat lähestyvän toisiaan. Pidän melko iloisesta musiikista, joka juontaa juurensa punkista, sellaisesta kuin New Found Glory .

Debytoitte ensimmäisellä albumillanne Revolver huhtikuun 23. päivä vuonna 2008, ja siitä on pian kulunut vuosi. Tuntuuko teistä siltä, että aika on kulunut nopeasti?

Tomo: Meniköhän se nopeasti? Minusta ei tunnu, että se olisi kulunut nopeasti.
Yuh: Minustakaan ei tunnu siltä. Ennemminkin ajattelen: "Mitä? Eikö vuosi ole vielä kulunut?" Aluksi ajattelimme, että pian siitä on jo vuosi, mutta se vuosi ei ole vieläkään kulunut ja nyt olemme että: "Se ei olekaan vielä mennyt."
Umi: Vuoden ensimmäinen puolisko meni nopeasti. Kuudesta yhdeksään kuukautta vain hujahti.
Tomo: Niin. Tämä vuoden toinen puolisko menee todella hitaasti.
Yuh: Nämä pari, kolme kuukautta menevät hyvin hitaasti.
Tomo: Usein sanotaan, että kiireisenä aika tuntuu lentävän. Yksi viikko tosiaan kuluu nopeasti.
Tohya: Se on kyllä totta.
Tomo: "On kulunut jo viikko. Tämä anime on taas tv:ssä." (nauraa) Mutta yksi vuosi menee hyvin hitaasti.

Mikä on päällimmäinen muistonne tästä vuodesta?

Tomo: Levytimme koko ajan. (nauraa)

Julkaisitte todella paljon levyjä näin lyhyessä ajassa. Julkaistuanne ensimmäisen albuminne viime vuoden huhtikuussa julkaisitte kolme peräkkäistä singleä syyskuusta alkaen. Teitte ja levytitte kappaleita varmaankin koko ajan?

Tomo: Kyllä. Emme oikeastaan tehneet mitään muuta. (nauraa)
Yuh: Siitä tuli rutiinimme vuodeksi. (nauraa) Koska teimme koko ajan samaa, minulle ei jäänyt mitään mieleen äänityksistä.
Rui: Teimme oikeastaan samaa asiaa joka ikinen päivä.
Umi: Jos meillä olisi ollut oneman-keikkoja, se olisi ehkä ollut erilaista, mutta meillä ei vielä ole ollut yhtäkään. Mitä levyttämiseen tulee, se ei mennyt niin että: "Valmista tuli! Tämä on nyt tässä!" vaan: "Valmista tuli. Aloitamme uudestaan kolmen viikon päästä." (nauraa)
Tomo: Joten mielikuva, joka minulle jäi, on levytysstudio. (nauraa)

Oliko teillä suurikin varasto kappaleita?

Umi: Ei ollut! Ei juuri yhtään. (nauraa)
Tomo: Se meni niin, että teimme kappaleita, käytimme ne loppuun, teimme lisää ja käytimme ne taas. (nauraa) Saimme jotkut kappaleet valmiiksi vasta kaksi päivää ennen levyttämistä.
Umi: Kysyin kerran Yuhlta: "Kuinka monta kappaletta sinulla on varastossa?" Ja vastaus oli "Ehkä noin sata. " (nauraa)
Yuh: En varmasti sanonut niin!
vistlip: (purskahtavat nauruun)
Umi: Ajattelin: "Missähän ihmeessä se varasto on...?" (nauraa)
Tomo: Hän kyllästyy niihin nopeasti, joten luulen, että hän ehkä heittää ne roskakoriin. (nauraa)
Yuh: Niin, tietokoneella niiden poistaminen on niin nopeaa. (nauraa)
Umi: Vaikka varastoimmekin kappaleita, saatamme heittää niitä pois. Teemme, kuten meistä tietyllä hetkellä tuntuu hyvältä. Saatamme esimerkiksi laittaa sinkulle kolme kappaletta ja ajatella: "Emme voi käyttää tätä kappaletta, mutta se on hyvä", joten sanomme: "Laitamme tämän seuraavalle levylle." Mutta loppujen lopuksi meistä tuntuu, ettei sellaisia kappaleita olekaan syytä käyttää. (nauraa)

Julkaisitte kolme perättäistä kuukausittaista singleä, jotka olivat Sara, alo[n]e ja drop note. syyskuusta 2008 alkaen. Kuinka keksitte tämän idean?

Tomo: Luulen, että se oli Umin ajatus.
Umi: Haluamme tehdä jotakin kiinnostavaa joka kerta. En halunnut julkaista merkityksettömiä levyjä. Ensin julkaisimme Revolverin ja pidimme sitä käyntikorttinamme, jolla esittelimme vistlipin perusmuodon, eli millainen bändi olemme. Se sai aika hyvän vastaanoton, ja kun yritin kulkea eteenpäin, päästä askeleen edemmäs ja pohtia, mitkä olivat aseemme, mietin kolmea kuviota. Meillä on kolme selkeää tyylilajia. Minusta tuntui, että jos esimerkiksi laittaisimme ne kaikki yhdelle levylle ja julkaisisimme ne, emme saisi muotoiltua kokonaisuutta kunnolla. Joten päätin jakaa ne kolmeen osaan ja julkaista ne peräkkäin tiettynä ajanjaksona, jotta voisimme antaa ihmisten kuunnella levyt ja näin kertoa heille että meillä on tällaisia kolmenlaisia kappaleita.

Valitsitte siis levyjen kappaleet niiden muodon perusteella.

Umi: Niin teimme.

Eikö kappaleiden valitseminen levyille huolestuttanut teitä, oliko se helppoa?

Umi: Hmm, kyllä se kiusasi minua aika paljon.
Tomo: Ei, emme huolehtineet paljoakaan nimiraidoista.
Umi: Jos jostain, olimme huolestuneita B-puolista.

Miten kappaleiden videoiden kuvaukset menivät?

Tohya: Se oli rankkaa. (nauraa) Varsinkin Saran kuvaukset, ne olivat todella rankat. (nauraa)
Tomo: Meillä ei koskaan ole tarpeeksi aikaa, otamme myös bändikuvat samalla kertaa.

Se on tehokkaampaa, eikö niin?

Tomo: (nauraa) No, se on tosi tehokasta... mutta minusta tuntui, että niitä ei pitäisi sijoittaa samalle päivälle. (nauraa) Joka tapauksessa se on rankkaa joka kerta.
Umi: Lisäksi single-videoiden kuvaamisen aikaan oli aina kuuma! (nauraa) Ja kun kuvasimme Revolveria, oli kylmä! (nauraa)
Tomo: Niin, en tiedä miksi, mutta yhdelläkään kerralla ilmastointi ei toiminut kunnolla. (nauraa)
Umi: No, oikeastaan sammutimme ilmastoinnin, koska käytimme kuvauksissa savua, ja ilmastointi tuotti melua, heilutti käyttämäämme standia ja niin edelleen. (nauraa)

Vaikuttaa vaikealta.

Tomo: Yritämme kovasti kuvata parhaissa mahdollisissa olosuhteissa!
vistlip: (purskahtavat nauruun)

Tomo, sanoituksissasi on ainutlaatuinen todellisuudentuntu. Saatko todellisesta elämästä vaikutteita niiden kirjoittamiseen?

Tomo: Mietin aina asioita, jotka ovat lähellä päivittäistä elämäämme. En oikein pidä fantasianomaisista sanoituksista, koska en oikein ymmärrä, mistä niissä on kyse. Mielikuvitukselliset elokuvat ovat mielestäni kiinnostavia eikä minulla ole mitään ennakkoluuloja niitä kohtaan, mutta kun kirjoitan sanoituksia ja laulan kappaleita, tähtään aina merkitykseen, joka välittää viestin. Koska olen japanilainen, rakennan maailman japanilaisen arkielämän asioista, joten luulen, että ulkomaalaisilla saattaa olla vaikeuksia ymmärtää sanoituksiani. Käytän jopa japanilaisia paikannimiä. Ja joskus käytän sellaisia japanilaisia sanoja kuin "uzai" (ärsyttävä).

ayan lyriikoissa on kuitenkin siivottomia englanninkielisiä osuuksia...

Tomo: Aa... (nauraa)

Siinä on sarja aika karkeita sanoja.

Tomo: Totta puhuen... Tein englanninkielisistä osuuksista tarkoituksella siivottomia. Vaikka ne saattavat kuulostaa karkeilta ulkomaalaisille, koska he kuulevat rumat sanat, emme tällä hetkellä julkaise levyjämme ulkomailla, ja ajattelin, että jos kirjoittaisin ne japaniksi, ne eivät läpäisisi sensuuria. (nauraa) Joten piilotin ne slangiin. (nauraa)

Ymmärrän. Ne voi siis piilottaa räppiosuuksiin väistääkseen tutkimuksia?

Tomo: Kyllä. Slangisanoille on eri merkityksiä. Samalla slangilauseella voi englanniksi olla aivan erilainen merkitys.

Huomasin, että käytät paljon tyypillisiä japanilaisia sanoja, kun luin "kagome kagome..." -osion kappaleen earl grey lyriikoista.

Tomo: Se on totta. Pidän myös japanilaisista sanoituksista.

Tässä kappaleessa vaikuttaa olevan melko fantasianomainen maailmankuva.

Tomo: Tässä tapauksessa... Aika lailla... (nauraa)

Tomo, neuvotteletko kappaleiden säveltäjien kanssa kirjoittaessasi sanoituksia?

Tomo: En neuvottele.

Kirjoitat vain sanoitukset omista mielikuvistasi?

Tomo: Kyllä.
Yuh: Mutta kysythän sinä joskus, vai mitä?
Tomo: Niin, kun olen jumissa, kysyn: "Mitä haluat minun tekevän? Millainen mielikuva sinulla oli, kun sävelsit tämän?"
Yuh: Hän vaikuttaa vähän vihaiselta aina tehdessään niin. (nauraa)
Tomo: En kirjoita laulumelodioita. Vaikka teenkin joskus räppiosioita, kappaleen säveltäjä tekee yleensä melodian. Tehdessämme melodioita laitamme luonnostaan mukaan lyriikat, niin kuin "jotakin jotakin~", vai mitä? Joka kerta haluan oikeasti kysyä: "Mitä lauloit silloin?!" En kuitenkaan koskaan saa kunnollista vastausta. No, saan jotakin todella epäselvää, joten kirjoitan jotain sen pohjalta... mutta en pidä siitä. (nauraa) Joten joskus vain kirjoitan kaiken uudelleen samana päivänä.
Umi: Tässä asiassa hän on egoisti. (nauraa)

Umi, olet bändin johtaja ja vistlipin visuaalisen puolen päätekijä. Kuinka valitset kulloisenkin tyylin?

Umi: Hmm, ensinnäkin yritän sovittaa tyylin kappaleisiin ja keksiä jotakin, mitä muut eivät käytä. Pukujen kohdalla yksinkertaisesti päätän, miten haluan jäsenten pukeutuvan ja suunnittelen.

Suunnitteletko kaiken?

Umi: Kyllä. Teen levyjen kannet niin, että niillä on yhteys sanoituksiin ja kappaleisiin, niin että kappaletta kuunnellessa näkee jonkinlaisen yhteyden kappaleiden ja kansien välillä. Oikeastaan minulla on suuri varasto juttuja, jotka haluan tehdä, joten käytän niitä tilanteissa, joihin ne näyttävät sopivilta.

Saanko kysyä, mitä mieltä muut jäsenet ovat Umin päätöksistä?

Tomo: No... Pystyn ymmärtämään, mitä hän yrittää sanoa. Kun hän päättää haluavansa jotakin, hän panee sen toimimaan. (nauraa)
Umi: Muut jäsenet eivät sano minulle paljon vastaan. Yleensä he jättävät puvuistamme ja levynkansistamme päättämisen enimmäkseen minun huolekseni. Yritän poimia pukuihin ja levynkansiin liittymättömistä keskusteluista juttuja, joista saisin selville, pitääkö joku jäsenistä tietystä tyylistä tai trendistä ja miettiä mistä hän pitäisi noiden havaintojen perusteella. Jos se ei kuitenkaan onnistu lainkaan, neuvottelen Ruin kanssa. Lasken aika paljon hänen varaansa. (nauraa)

No, jopa arkivaatteenne näyttävät muodikkailta.

vistlip: (hihittävät ja vilkuilevat toisiaan hymyillen)

Kertoisitteko kunkin jäsenen roolin bändissä.

Tohya: En oikeastaan tiedä yhtään, millaisessa roolissa muut jäsenet minut näkevät...
Tomo: Miksi puhut tuolla lailla!
vistlip: (purskahtavat nauruun)
Tohya: No, henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että olen vastuussa bändin popahtavasta puolesta. (nauraa)
Yuh: Aa, sinä vastaat popista. Tuo on hyvä tapa puhua, minun on helppo jatkaa seuraavaksi! (nauraa)
Tohya: Jopa silloin, kun tapaamme yksityisesti, hehkutan poppia!
vistlip: (purskahtavat nauruun)
Yuh: Minä olen enemmän kuin mixture ja loud. Haluan runnoa räpin synkkään tunnelmaan. Joten minä olen vastuussa raskaasta puolesta. (nauraa)
Rui: Minä luulen olevani vastuussa rauhallisista ja miellyttävistä puolista. (nauraa)
Tomo: Etkös sinä ole vastuussa ilmapiiristä?
Umi: Hän on hyvä tunnelman luoja.

Onko hänellä jonkinlaisia parantavia voimia?

Umi: Luulen niin. Kun ilmapiiri on kireä, hän saa tunnelman keventymään. En tiedä, tekeekö hän sen tarkoituksella vai ei. Joskus hän tekee niin myös tehdessämme kappaleita.
Tomo: No, hän on myös vastuussa bändin ulkonäöstä.
Umi: Hän vastaa bändin komeasta puolesta.
vistlip: (purskahtavat nauruun)
Tomo: Umi toimii koulutuksellisessa roolissa. (nauraa)
Umi: Olen kuin vanhempi. (nauraa) Esitän huoltajan osaa. Kun jätän muut jäsenet hetkeksi vahtimatta, he villiintyvät täysin, ja jos en kiristä ohjaksia, en tiedä mitä he tekisivät, olisipa se sitten hyvää tai pahaa. (nauraa) Ja minä pidän huolta visuaalisista puolista... Visuaalisesti olen vastuussa outoudesta! (nauraa)
Tomo: Minä vain sanon mitä haluan, vai mitä... Minä olen vastuussa egoismista. (nauraa)
Umi: Mutta hän tosiaan on, ja vielä hyvällä tavalla. Hän rikkoo siivot kappaleet valtaisalla itsekkyydellään.
Tomo: Loppujen lopuksi muut jäsenet sanovat, että tulos on hyvä, joten mielestäni olen tarpeellinen, niinhän... (nauraa)
Umi: Hän on itsekäs myös arkielämässä. Kun sanomme haluavamme kotiin, hän saattaa vastata: "En lähde kotiin ennen kuin olen syönyt!"
vistlip: (purskahtavat nauruun)
Umi: Sitten olemme ällikällä lyötyjä. Hänen järjetön itsekkyytensä ryöpsähtää usein. (nauraa)
Tomo: Saatan sanoa: "Umi, tule äkkiä hakemaan minut!" (nauraa)
Umi: Ja minä sanon: "Häh? Mitä? Pääsin jo perille!" (nauraa)

Uuden albuminne PATRIOTin teema on "paraneminen ja lääkkeet". Miksi valitsitte tämän teeman?

Tomo: Valitsin sen, koska se sopii minulle. (nauraa) Kirjoitan blogissani yleensä psykologisista aiheista, kuten siitä, miten vaikeaa on elää tässä maailmassa, ja myös fanit lähettävät minulle sähköpostia sellaisista asioista. Kun luen niitä, en vastaa jokaiselle fanille suoraan, mielestäni se ei olisi hyvä. Joten yritän vastata kaikille lyriikoitteni kautta. Olen kirjoittanut "paranemisesta" pitkän aikaa, mutta tällä kertaa se puoli tulee enemmän esiin. Sirottelin "lääkkeitä" ja "eläimiä" koskevia sanoja tällä kertaa jokaiseen kappaleeseen, joten niistä kai tuli levyn teema?
Umi: Mutta emme keksineet teemaa tyhjästä; puhuimme, että saisimme mukaan enemmän merkitystä, jos levyllä olisi teema, ja pohdimme sitä tehdessämme kappaleita, sovittaessamme niihin lyriikoita ja niin edelleen.
Tomo: Sanoin: "Aion tehdä tällaisia lyriikoita", ja kirjoitin siitä lähtien jatkuvasti.

Ensimmäisen kappaleen neiro-melody line- sanoituksissa on lääkeen nimi, diazepam. Mikä sen tarkoitus on?

Tomo: Halusin sirotella lääkkeitä ja sairauksia sanoituksiin. Ajattelin vain, että se olisi mielenkiintoista.

Kirjoitit tässä kappaleessa nykyisistä tunteistasi, samoin kuin kageonissa, vai mitä?

Tomo: Niin juuri.

Sanoituksesti vaikuttavat joskus melko kyynisiltä, vai mitä?

Tomo: Luulen, että se puoli nousi tällä kertaa esiin. Kun kirjoitan itsestäni, teen sen täysin käänteisesti ja panen sanoitukset kuulostamaan kuvitteellisilta. En halua olla epähieno, eikä mielestäni ole hyvä ilmaista itseäni liikaa. Koska olemme bändi, haluan ilmausteni olevan käsitteellisiä. Ajattelin, että olisi hyvä pitää yllä hyvää tasapainoa, mihin pyrin tällä kertaa.
Umi: Lisäksi monilla ihmisillä on mielessään "pehmeä" vaikutelma heidän kuullessaan sanat "paraneminen" ja "lääke", mutta kun asiaa ajattelee, paraneminen on jokaisen kohdalla erilaista sen suhteen, mikä parantaa heitä. Myöskin lääkkeellä on erilaisia merkityksiä, ja se voi olla sekä hyvä että paha käytöstä riippuen, joten ajattelimme, että tämän aiheen kanssa pääsisimme laajentamaan ilmaisuamme.

Miksi valitsitte nimen PATRIOT? Tarkoitatteko sillä tässä isänmaallista henkilöä?

Tomo: Itse asiassa sillä ei ole mitään tekemistä isänmaallisen henkilön kanssa. Julkaisimme ensin albumin nimeltä Revolver, ja koska revolveri on ase, laitoimme tällä kertaa nimeksi "patriot" ohjuksen mukaan. (nauraa) Julkaisemme uuden albumimme samoihin aikoihin kuin debyyttialbumimme, ja myös se on mini-albumi, joten keksimme vain jotakin, joka on voimakkaampi kuin revolveri, joka on mielestäni vain lapsellinen. (nauraa) Lisäksi sillä on myös merkitys "maanmies", ja siteet bändin jäsenten välillä ovat meille todella arvokkaita. Joten määritelmällä "isänmaallinen henkilö" ei ole mitään tekemistä levyn nimen kanssa, vaikka se onkin sen yleisin merkitys. (nauraa)

Levyn kannesta: etualalla on eläin, taustalla levittäytyy kaunis maisema ja sen edessä on raunioita, millä vaikuttaisi olevan taiteellinen tarkoitus. Mitä halusitte symboloida suunnitellessanne tämän?

Umi: Levyn kahdella versiolla, visterillä ja lipperillä, on molemmilla kaksi versiolle erityistä kappaletta: Re: Ashita haretara ja Princess Dizzy visterillä ja Pavé au chocolat ja Aya lipperillä. Kuunnellessani niitä mieleeni tuli kaksi eläintä - kirahvi (visterin kohdalla) ja sika (lipperin kohdalla). Ideoidessani levynkansia halusin käyttää joitakin eläimiä, mutta mieleeni ei tullut mitään. Sitten juttelin Tomon kanssa ja hän sanoi, että tämä levy on kuin kaupunki, joten käytin kaupunkia tai moottoritietä, jossa oli vahvat värit, kummallekin albumiversiolle erityistä eläintä sekä harmaata raunioidenpalaa etualalla. Mielestäni tämän albumin maailmankuva on kuin kirja. Mustavalkoinen raunioidenpala on ikään kuin todellisen maailman reuna, ja avatessamme levyn, eli kirjan, sisällä on värikäs kaupunki. Haluan tehdä luonnottomia ja epäsointuisia kansia. Kaupungissa ei ole kirahveja eikä moottoritiellä ole sikoja.

Tehdessäsi kansia kuvittelit siis kirjaa?

Umi: En oikeastaan, mutta saatuamme levyn valmiiksi ja kuunneltuani ensimmäiset kuusi kappaletta läpi minusta tuntui kuin olisin juuri lukenut romaanin. (nauraa)

Kertoisitteko tulevaisuudensuunnitelmistanne?

Umi: Soitamme ensimmäisen oneman-keikkamme Shibuya O-WEST:illa heinäkuun 7. päivä!

Se on bändinne toinen syntymäpäivä, vai mitä.

Umi: Niin. Ajattelimme, että jos soitamme oneman-keikan, haluamme tehdä sen hankittuamme tarpeeksi kykyjä siihen, ja halusimme tehdä sen päivänä, jolla olisi meille merkitystä, joten sanoimme, ettemme tekisi sitä muulloin kuin vuosipäivänämme. (nauraa)
Tomo: Ihmiset ympärillämme ovat kyselleet, miksi emme tee oneman-keikkoja, mutta olemme epäileväisiä bändien suhteen, jotka tekevät ylettömästi onemaneja. Joten se, että olemme odottaneet tähän asti, on ollut sen arvoista, koska nyt voimme tehdä sen heinäkuun 7. päivänä. (nauraa) Vaikka se vaikuttaakin vähän myöhäiseltä.
Umi: Ensimmäinen virallinen keikkamme oli O-WEST:illa. Joten halusimme soittaa onemanimme siellä, ja saimme hädin tuskin sovittua sen oikealle päivälle. (nauraa)

Onko teillä julkaisusuunnitelmia huhtikuun jälkeen?

Umi: Sitä ei ole vielä päätetty. Meidän pitäisi kuitenkin alkaa tehdä kappaleita ja nauhoittaa niitä seuraavalle julkaisullemme pian.

Teillä on usein instore-tapahtumia, vai mitä?

Umi: Kyllä, sillä meistä se on paras paikka kuulla fanejamme ja vastata heille suoraan.

Oletteko vielä tottuneet instore-tapahtumiin?

Tomo: Ei... Minä en ole... (nauraa)

Pärjäätkö, jos sinulta kysytään äkillisiä kysymyksiä?

Tomo: Juuri vähän aikaa sitten meillä oli instore-tapahtuma, joka onnistui mielestäni hyvin ja ajattelin, että vihdoin pystyin puhumaan paljon! (nauraa)
Umi. Tomo alkaa tottua siihen aika hyvin. Jos hän kuitenkin tuntee olevansa heikko jossakin, hänestä tulee epänormaalin heikko... Kuin vastasyntynyt peuranvasa. (nauraa)

Tuleeko sinulle puhevaikeuksia?

Tomo: No, en tiedä... Luulen, etteivät fanimmekaan ole tottuneet meihin. Meidän tapauksessamme fanien on ehdottoman kiellettyä odottaa saapumistamme tai lähtöämme keikkapaikkojen ulkopuolella. Meille sanotaan, ettemme saa puhua heille, joten meillä ei ole tilaisuuksia jutella faniemme kanssa, ja instore-tapahtumissamme he ovat hiljaa meidän puhuessamme...
Umi: He eivät tiedä miten suhtautua meihin.
Tomo: Edes silloin kun vitsailen. (nauraa)
Umi: Fanit eivät ole tottuneet meihin, joten he eivät tiedä, saavatko nauraa vai eivät, he eivät osaa arvata jatkammeko puhumista vai emme ja miettivät, voiko nyt nauraa tai puhua.

Entä jos näyttäisitte heille kylttejä tyyliin "Naurakaa nyt"? Ja soittaisitte sellaisissa kohdissa naurua nauhalta. Tapahtuma vaikuttaisi todella hauskalta.

vistlip: (nauravat)
Tohya: Niin kuin kokonaan käsikirjoitettu televisio-ohjelma, vai mitä? (nauraa)
Umi: Tomo on enimmäkseen tottunut siihen nykyään.
Tomo: Pärjään nykyisin.
Umi: Mitä Tohyaan tulee, hänen kasvonsa muuttuvat aina punaisiksi.
Tohya: Niin. Luulen, että se on jonkinlainen sairaus. (nauraa)
Umi: Hän oikeasti muuttuu omenanväriseksi. Ja hän alkaa puhua tavalla, joka saa meidät kaikki ihmettelemään: "Häh? Oletko sinä muka tällainen tyyppi?", koska hän jännittää liikaa. (nauraa) Hän saattaa sanoa yhtäkkiä jotakin, missä ei ole mitään järkeä.
Tohya: Tiedän, että sisälläni on monta minää. En tiedä mikä minä haluan olla. Kun minulta kysytään äkkiä kysymys, mietin, mikä Tohya olen nyt, ja sisälläni vallitsee ristiriita, kun yritän päättää. (nauraa)

Onko kanssasi helppo jutella?

Yuh: Hän on sellainen tyyppi, joka väkisinkin herättää naurua.
Tohya: Minulta pyydetään usein vitsikkäitä lausahduksia. Vitsit yksityiselämässämme ja bändissä ovat erilaisia.
vistlip: (nauravat)
Tohya: Joten sisälläni on ristiriita sen vuoksi. Mihin asti on okei mennä, ja mistä alkaa kielletty alue? (nauraa)
Tomo: Hän miettii, onko se kiellettyä lähetyksessä vai ei.
Tohya: Jos jännitän liikaa, alan sanoa asioita, jotka pitäisi sensuroida... Mistä tulee huonoja seurauksia ja sitten alan vatvoa asiaa. (nauraa)
Umi: Rui on aina kepeä.

Koska hän on tunnelmanluoja?

Umi: Joskus on vaikea sanoa, kuunteleeko hän todellisuudessa keskusteluamme. (nauraa)
Tomo: Mutta todellisuudessa hän on oikeasti mielenkiintoinen tyyppi. Me kaksi tapaamme usein.
Umi: Hän on yleensä todella järkevä pitkien keskustelujen aikana, mutta instore-tapahtumissa... Niinhän?
Tomo: Mielestäni hänen ON/OFF-pisteensä on liian selkeä. (nauraa)

Hän siis muuttuu ihmisten edessä. Hän varmaan muuttuu myös juodessaan alkoholia?

Tomo: Niin muuttuu. Oi, se on kamalaa.
Umi: Oikeastaan ilman juomistakin, jos hänen edessään on alkoholia, se riittää. Hän on heti humalassa. (nauraa)
Tomo: Jos pakotamme hänet juomaan, hän nukahtaa nopeasti. (nauraa)
Umi: Yuh puhuu usein asian vierestä. Niin että ajattelen: "Ei, tuota ei kyllä nyt kysytty." (nauraa)

Ehkä hänen ajatuksensa ovat edellä.

Yuh: Niin se on. Näen tulevaisuuteen! (nauraa)
Umi: Ei, hän taitaa vain olla hölmö. (nauraa) Hän hämmentyy todella paljon ja unohtaa, mitä on juuri sanonut, ja tekee joskus tulkintoja, joissa ei ole mitään järkeä.
Yuh: Minä olen pr...progressiivinen. (nauraa) Öh... Puhun usein tällä tavoin huonosti!
vistlip: (purskahtavat nauruun)

Toivottavasti hän saa fanit nauramaan tällaisilla hetkillä.

Umi: Kun hän ei saa puhuttua kunnolla, hänen kasvonsa muuttuvat kirkkaanpunaisiksi. (nauraa)
Tomo: No, katsoessani videoita instore-tapahtumistamme ajattelin, että kaksi kitaristiamme ovat vakaita. En tiedä voinko sanoa samaa lopuista kolmesta jäsenestä. (nauraa)

Haluatteko joskus tehdä keikkoja ulkomailla?

Tomo: Tietenkin haluan! Mutta ollakseni rehellinen, se huolestuttaa minua. En tarkoita, etteikö meillä olisi itseluottamusta, mutta en ole koskaan ollut ulkomailla.
Umi: Toivoisin, että pääsisimme tekemään sen. Erilaiset asiat kuitenkin huolestuttavat minua, kuten se olemmeko todella valmiita siihen. Lisäksi minulla on herkkä vatsa ja pelkään, että jotakin saattaisi sattua. (nauraa)
Tomo: Minulla on paljon ystäviä, joiden bändit ovat päässeet keikkailemaan ulkomailla ja he sanovat, että se oli hauskaa. Olen kuullut, että yleisö ulkomailla otti bändit vastaan todella hyvin. Pärjäämme pelkästään musiikilla, joten haluamme todella tehdä joskus keikkoja ulkomailla.

Teillä on virallinen MySpace-sivu, joten ulkomaalaiset fanit voivat olla yhteydessä teihin sen kautta.

Tomo: Se on totta.

Antaisitteko viestin lukijoillemme.

Tohya: En ole käyttänyt passiani ja se menee pian vanhaksi, mutta toivon tietenkin pääseväni ulkomaille. Minulla ei vielä ole ollut tilaisuutta käydä missään, ja vaikken tiedäkään, pystyvätkö ulkomaalaiset ihmiset hyväksymään tyyliämme, haluan heidän tuntevan vistlipin ja pitävän meistä, ja haluaisin pystyä kommunikoimaan eri paikoissa olevien ihmisten kanssa. Thank you and I love you!
vistlip: (purskahtavat nauruun)
Rui: Haluan käydä ulkomailla niin paljon kuin mahdollista.

Missä maissa olet käynyt tähän mennessä?

Rui: Olen käynyt Australiassa, Ranskassa, Briteissä Lontoossa, Yhdysvalloissa Kaliforniassa, ja lisäksi Koreassa ja Kiinassa. Olin Yhdysvalloissa ja Koreassa vaihto-oppilaana.
Tomo: Hän on rikas poika. (nauraa)

Rui, kasvoistasi ei voi helposti arvata kansallisuuttasi.

vistlip: (purskahtavat nauruun)

Kun käyt ulkomailla, sinulle ei varmaankaan sanota, että olet japanilainen, vai sanotaanko?

Rui: Kyllä minulle huomautetaan, että olen japanilainen. Jos teillä vain on mahdollisuus, olkaa kosketuksissa kanssamme.
Tomo: Sano: "Koskettakaa minua nyt!" (nauraa)
Umi: Levyjämme ei jaella ulkomaille, joten vaikka ulkomaalaiset ihmiset kiinnostuisivat vistlipistä, emme ole helposti tavoitettavissa. Emme ole tehneet keikkoja ulkomailla eikä meillä tällä hetkellä ole mitään suunnitelmia sellaisesta. Jos odotatte meitä, saamme vielä levymme tavoittamaan teidät ja tulemme tekemään keikkoja maissanne. Mutta jos todella haluatte nähdä meidät nyt... tulkaa Japaniin! Nyt heti!
Yuh: Minä olen asunut pitkään ulkomailla. Asuin Münchenissä. (nauraa) Kun palasin Japaniin, sanoin ystävilleni: "Haluan kovasti mennä takaisin sinne." Täyttääkseni tämän toiveen haluan tulla isommaksi nimeksi, olla kuuluisa ja mennä Eurooppaan. Myös Yhdysvalloissa musiikkitarjonta on laaja ja luulen, että voisin oppia siellä paljon, joten haluan tutkia noita asioita. Minua hermostuttaa, koska en tiedä, millaista musiikkia ulkomaalaiset ihmiset odottavat vistlipin tekevän, tai mistä musiikista he pitävät, mutta me jatkamme omanlaistemme uusien asioiden tekemistä. Joten haluan teidän kuuntelevan musiikkiamme yhä enemmän ja saavan iloa uuden genren löytämisestä.

Asuitko Saksassa pitkään?

Yuh: En, se oli vale, vain vuoden tai pari. (nauraa)

Kuuntelitko Saksassa metallimusiikkia?

Yuh: En, opiskelin koko ajan klassista musiikkia.
Tohya: Sano siinä tapauksessa viesti saksaksi!
Yuh: Saksaksi...? En osaa puhua sitä enää! (nauraa) Guten tag! (=hyvää päivää)
Tomo: Saamme usein ulkomailta viestejä, joissa meitä pyydetään julkaisemaan levyjämme tai tekemään keikkoja ulkomailla. Tarvitsemme paljon viestejä, kuten varmaan tiedätte. Ne saavat ympärillämme olevat ihmiset ottamaan asian vakavasti, joten olkaa kilttejä ja yhdistykää ja kutsukaa meidät ulkomaille! Kutsukaa meitä! Sanokaa: "Olkaa kilttejä ja julkaiskaa levyjänne!" Toivon todella, että voimme viedä tätä hyvään suuntaan. Yes, we can!