Arvostelussa yksi Japanin cyberpunk-industrial-musiikin epäilemättä merkittävimmistä julkaisuista.
Shinya Tsukamoton kulttielokuva Tetsuo - The Iron Man ei ole yksi suosikeistani ainoastaan sen visuaalisen ja ihan yleisenkin nerokkuuden takia, vaan pitkälti myös soundtrackilla on osuutta asiaan. Elokuvan musiikillinen puoli kulkee niin puhtaasti käsi kädessä muiden elementtien kanssa, ettei tuloksena voi olla muuta kuin täydellisen pettämätön kokonaisuus, joka jättää aistit hyrräämään vielä pitkään katselu- ja kuuntelunautinnon päätyttyäkin.
Kyseisen elokuvan vaikutus Chu Ishikawan menestykseen on ollut sen verran merkittävä, etten ihmettele, miksi Tetsuo usein on juuri se tekijä, jonka kautta ihmiset yleensäkin kiinnostuvat Ishikawan tuotannosta - siis yksinkertaisesti siksi, että sen soundtrack on miehen ensimmäinen laajasti industrial-piireissä mainetta niittänyt sävellystyö.
Levyn helmi on tietysti Megatron. Se on huolitelluin, elokuvaa parhaiten kuvaava ja helpoiten sisäistettävissä oleva raita, jonka jälkeen loput albumista saattaa kuulostaa melkeinpä tasapaksulta toistolta. Vakuutan kuitenkin, että kun on "päässyt yli" Megatronista, voi nopeasti löytää muistakin kappaleista samaa nerokkuutta kuin ykkösraidastakin.
The Sixth Tooth, Mausoleum ja A Burned Figure pitävät yhtä lailla mielenkiintoa yllä. Kaksi ensimmäistä ovat kuin samaa sarjaa Megatronin kanssa, mutta A Burned Figure esittelee vähän tuoreempia elementtejä, vaikka tyyli pysyykin hyvin ishikawamaisena; kolinalta ja kalkkeelta ei säästytä tässäkään. Uhkaava tunnelma ja jokin etäisesti itämaiseen vivahtava kuulostavat yhdessä melko hyvältä ja toimivat hyvin levyn lopettajana.
Dinosauroid on suhteellisen lyhyt, mutta sen verran nopea, ja jollain vaimealla tavalla hektinenkin veto, että se on helppo tituleerata yhdeksi levyn vahvimmista kappaleista. Dinosauroidista tulee välillä mieleen nopeat juoksuaskeleet, välillä jotakin kuhisevaa...
Sitä seuraava Rana-Porosa - Porosa II tavallaan jatkuu siitä mihin Dinosauroid jäi, joten tämä vajaa kaksi minuuttinen kipale täydentää ne puuttuvat minuutit edellisestä raidasta. Tyyli kuitenkin vaihtuu hengästyttävästä naputuksesta jokseenkin laiskanpuoleiseksi ja vahvasti mollipainotteiseksi.
Albumin keskitasoa köyhempiä esityksiä ovat Lost, joka kaikessa reilu kuuden minuutin hidastempoisuudessaan on lähinnä väsyttävää kuunneltavaa, ja Rana-Porosa - Porosa I, jonka heikkous niinikään on itseääntoistavuus ja silkka tylsyys. Pitää kuitenkin muistaa, että koska kyseessä on soundtrack, kappaleet on sävelletty ennen kaikkea elokuvaa, ei yksittäistä kuuntelua, varten.
Yleisesti ottaen en paljoakaan perusta instrumentaaleista, sillä keskitän usein musiikin kuunteluni vahvasti vokaaleihin. Chu Ishikawan tapauksessa ei kuitenkaan tulisi mieleenkään kaivata kappaleisiin laulajaa, vaikka hänen musiikkinsa onkin perinteistä cyberpunk-industrialia puhtaampaa ja hidastempoisempaa. Monien vastaavan genren alle sijoittuvien yhtyeiden heikkous onkin nimenomaan överiksi vetäminen: punaista lankaa, musiikin ydintä, on vaikea lähteä etsimään kaiken sen metelin alta. Tätä ongelmaa ei Tetsuon soundtrackilla ole, sillä kappaleet pysyvät ongelmitta kasassa, eikä mukana ole mitään ylimääräistä.
