Aicle. Tsukiconissa

JaME tapasi pirteän oshare kei -bändi Aicle.:n Tsukiconin yhteydessä lauantaina 17.10.2009. Vietimme hetken yhtyeen erittäin positiivishenkisten jäsenten seurassa selvittäen, millaisista aineksista bändi on koottu.

Olkaa hyvät ja esitelkää itsenne sekä kertokaa roolistanne Aicle.:ssa.

emiru: Olen vokalisti emiru. Bändissä vastuualueenani on lähinnä laulujen tekeminen ja laulaminen.
leon: Olen rumpali leon.
saran: Olen basisti saran.
rubi: Olen kitaristi rubin.

Tämä on ensimmäisiä esiintymisiänne ulkomailla ja ensimmäinen Euroopassa. Jännittääkö teitä?

emiru: Totta kai meitä jännittää! Mutta ajatus siitä, että kaikki nämä fanit, joista osa on tullut muualta Euroopasta asti, ovat tulleet tänne meitä katsomaan ja ovat meitä odottamassa täällä on saanut aikaan sen, että meitä ei enää juuri jännitä. Nyt on vain hyvä fiilis.
rubi: Myös ajatus fanipostista oli meille tärkeä. Ajattelimme, että kun tulemme Suomeen, saamme sitten myös täältä paljon postia!

Tsukiconissa teidän kanssanne samana iltana soittaa kaksi muuta bändiä, jotka ovat esiintyneet Euroopassa aiemmin - vistlip ja Dio. Uskotteko, että tästä on tukea omalle esiintymisellenne?

rubi: Kyllä siitä on ollut paljon apua. Esimerkiksi vistlipin jäsenten kanssa olemme keskustelleet muun muassa siitä, millaisia ovat eurooppalaisen yleisön reaktiot ja miten asiat yleisesti ottaen täällä toimivat.

Millaiset ovat odotuksenne huomista keikkaa kohtaan? Millaisen vaikutelman haluatte antaa itsestänne suomalaiselle yleisölle?

emiru: Koska visual kei -bändejäkin on erilaisia, haluamme tehdä jotain sellaista, mitä kukaan muu ei tee - haluamme jättää ikään kuin teemapuistomaisen vaikutelman, että tämä on meidän oma juttumme. Haluamme, että kun yleisö on nähnyt konserttimme ja lähtee kotiin, he ajattelevat: ”Olipas kiva, kun tulimme!”

Ulkoasunne on erittäin värikäs ja omalaatuinen. Mistä saatte ajatukset pukujanne varten?

emiru: Aina hankkiessamme itsellemme uudet asut meillä on jokin teema. Tällä kertaa teemamme on trooppisen alueen kalaparvet: ne liikkuvat meressä ja kimaltelevat kivasti - tällainen ajatus meillä oli mielessämme pukujamme suunnitellessamme.

Miten kuvailisitte musiikkianne ja lyriikoitanne lukijoillemme, jotka eivät ymmärrä japania?

rubi: Aicle.:n teema on se, että toisaalta meissä on jotain groteskia ja toisaalta värikästä pop-musiikkia - meissä groteski ja purkkapop sekoittuvat. Laulujemme sanat heijastavat tätä teemaa. Siellä voi olla seassa tummempia ja synkempiä elementtejä, mutta toisaalta siellä on myös iloisia pop-kohtia - näiden välisestä kontrastista haluamme kertoa.

Kuvaile suhdettasi omaan instrumenttiisi, tai emiru, ääneesi. Mikä on mielestäsi sen paras piirre? Miten valitsit soittimesi?

emiru: Minun tapauksessani oma ääneni on se, mitä olen käyttänyt pienestä asti. Se tuo esille sen, kuka minä olen, ja nimenomaan tämä on minulle soitin. Kun muodostimme bändin, laulaminen oli se, mitä halusin ruveta tekemään. Ensin valitsimme, että haluamme olla visual kei -bändi, ja kun tuli aika valita soitin, ääneen oli helppo päätyä.
leon: Minun kohdallani vaikutuksen teki se, että kun rumpua paukuttaa, siitä lähtee ääntä. Alussa yksinkertaisuus oli sen viehättävä puoli, ja nykyisin tuntuu, että se on osa omaa kehoa: siinä ovat kädet ja jalat - koko ruumis - mukana.
saran: Jo ennen kuin aloin soittaa Aicle.:ssa, basso oli se, mikä kuulosti parhaalta korvissani. Se tuntuu kaikista omimmalta, ja kun menen musiikkikauppaan, bassot vievät heti huomioni. Se on kaikkein coolein soitin.
rubi: Kun olin yläasteikäinen, isäni soitti kitaraa. Kotonani oli siis kitara, ja kun löysin sen ja aloin soittaa, jäin koukkuun - ja koukussa olen edelleen.

Millaisia tavoitteita ja toiveita teillä on tulevaisuutta ajatellen? Miten uskotte huomisen keikkanne Suomessa vaikuttavan siihen?

emiru: Haluamme tehdä musiikkia, jota ihmiset kaikkialla maailmassa haluaisivat kuunnella. Toivomme, että esiintymisemme jälkeen sitä haluttaisiin kuulla lisää - että yleisö haluaisi nähdä meidät uudestaan ja että meitä pyydettäisiin tulemaan Suomeen toisenkin kerran.

Millaisen viestin haluaisitte jättää lukijoillemme?

emiru: Kun muodostimme bändin Japanissa, emme koskaan kuvitelleet, että tulisimme näin kauas - että ihmiset voisivat lukea meidän Suomessa tehtyä haastatteluamme. Sen takia toivomme, että pidätte musiikistamme ja kuuntelette CD:tämme - ja haluatte meidät uudestaan tänne.

Hyvää keikkaa!

Aicle.: Kiitos!


JaME kiittää yhtyettä ja JrockSuomea haastattelun mahdollistamisesta. Kuvista kiitos Tiina Hirvoselle.