Haastattelussa Mio

Piristävä ja nuoresta iästään huolimatta lahjakas laulaja ja säveltäjä Mio rantautui hiljattain japanilaiseen musiikkiskeneen ja suostui haastatteluun pian uusimman albuminsa julkaisun jälkeen. Hän kertoo meille kokemuksistaan esiintyjänä sekä valaisee bändiinsä luomaansa sidettä, ja saamme myös käsityksen hänen pirteästä ja optimistisesta luonteestaan.


Voisitko näin aluksi esitellä itsesi lukijoillemme, jotka eivät ole vielä kuulleet sinusta?

Mio: Hei, hauska tavata! Olen Mio, 22-vuotias laulaja ja säveltäjä. Olen hiljattain tehnyt paljon katuesiintymisiä Kichijôjissa, läntisessä Tokiossa, mutta rakastan bändissä oloa ja sitä, kun saan tehdä asiat intohimoisemmin ja villimmin. Esiinnyn pääasiassa liveklubeilla Tokion alueella.

Nyt kun mainitsit, miksi katuesiintymiset ovat niin tärkeitä sinulle? Mistä pidät ja mistä et pidä niissä?

Mio: Se oli melko hankalaa aikaa, kun tulin ensikertaa Tokioon, sillä törmäsin moniin humalaisiin ihmisiin! (nauraa) Nykyinen viholliseni on kuitenkin poliisi, sillä katuesitykset ovat periaatteessa laittomia, joten huonoina päivinä voi tulla paljon hankaluuksia! (nauraa) Esiintyminen on kuitenkin todella hauskaa! Olen iloinen, kun ihmiset, jotka eivät tunne minua, pysähtyvät eteeni, sillä silloin tunnen onnistuneeni. Monista tulee myös faneja.

Oikeasti? Kuulostaa vaikealta. Mitä tapahtuu, jos suututat poliisin? Joutuuko siitä maksamaan sakkoja?

Mio: Ei, ei joudu. Jos kuitenkin olet huono-onninen, he ottavat sormenjälkesi, ja sinun täytyy allekirjoittaa asiakirja ja vannoa, ettet toista rikkomustasi.

Valitsitko Kichijôjin jostain tietystä syystä?

Mio: Vain koska Kichijôjissa jää harvoin kiinni! (nauraa)

Siirrytään takaisin musiikkiisi. Kuinka vanha olit, kun aloitit laulamisen?

Mio: Olen laulanut karaokea aina lastentarhasta asti! (nauraa) Aloin kuitenkin kirjoittaa ja laulaa omia kappaleitani täyttäessäni 17 vuotta.

Julkaisit siis ensimmäisen singlesi Atama no warui musume no hanashin 19-vuotiaana? Onko mikään muuttunut sinussa artistina sen jälkeen? Katsoessani singlesi kansia huomaan imagosi olleen melko synkkä. Kun niitä vertaa debyyttialbumisi Ai no mama aruite ikitain kansiin, saa vaikutuksen, että olet muuttunut paljon. Muuttuiko myös musiikki, jota haluat soittaa?

Mio: Olen tosiaan muuttunut paljon! (nauraa) Erityisesti viime syksyn jälkeen, jolloin albumini julkaistiin. Bändin ympäröimänä oleminen sai minut tajuamaan mahdollisuuden luoda syviä suhteita ihmisiin, jotka eivät ole rakastajiani tai ystäviäni. Oli myös virkistävää hengailla samaan sukupolveen kuuluvien kanssa, kun olin ensin soittanut kitaraa ja laulanut ihmisille, jotka olivat paljon minua vanhempia. Minun ja bändini välille syntyi tunneside, ja suhteestamme on muovautunut läheinen jo näin lyhyessä ajassa! Kaiken surun, järjettömyyden, mielihyvän ja ilon jakaminen on ainutlaatuinen tunne! Luulen, että olen sen jälkeen ollut enemmän tekemisissä ihmisten kanssa näin yleisesti ottaen.

Nyt kun debyyttialbumisi tuli puheeksi, voisitko kertoa meille vaikutelmistasi levytykseen? Kuka soitti kaikkia instrumentteja puolestasi tuolloin?

Mio: Nautin koko levytysprosessista! Sovittajani, Takashi Nakayama, soitti kitaraa ja ammattilaismuusikot muita instrumentteja.

Kappaleet albumillasi eroavat paljon genrejensä suhteen. Mistä tämä johtuu?

Mio: 20-vuotiaana, kun työskentelin albumini parissa, elin vaihetta, jolloin olin niin fyysisesti kuin psyykkisestikin tasapainoton. Sydämeni ja tunteeni olivat levällään, ja nyt sitä ajatellessani oli se melko julmaa. Ehkä juuri nämä äärimmäiset tekijät vaikuttivat musiikkini tuonaikaiseen vaikutelmaan. Nyt kun kuuntelen noita kappaleita, näen ne hyvin lapsenomaisina. Yksityiselämäni heijastui tuolloin avoimesti kappaleisiini, mutta siitä huolimatta ne ovat minulle kallisarvoisia.

Minkä ajattelet olevan erikoisuutesi? Mikä tekee sinusta erilaisen verrattuna muihin naispuolisiin laulajiin?

Mio: Albumini kuuntelun jälkeen ihmiset tuntuvat saavan sen vaikutelman, että olen jpop-artisti. Kuitenkin kun he tulevat katsomaan konserttejani, on päivänselvää, että olen puhdasta rockia! Siinä missä kappaleideni melodia on hieman popahtava, rockhenkisyys näyttää kuitenkin aina puskevan läpi konserteissani! Ihmisillä on vaikeuksia luokitella minut yhteen ainoaan genreen, kun itseni totuudenmukainen ilmaisu on kaikki, mitä teen. Nyt minusta kuitenkin tuntuu, että ihmiset alkavat hiljalleen hyväksyä minut omaperäisenä artistina.

Kuinka sävellät kappaleesi? Käytätkö jotain erityistä metodia?

Mio: Yleensä melodia tulee ensin, ja kun se on tehty, alan miettiä sanoituksia, jotka sopivat säveleen.

Minkälaisista artisteista pidät? Oletko saanut keneltäkään vaikutteita?

Mio: Kun olin 17-vuotias, pidin Muse-nimisestä, britannialaisesta bändistä, joka innosti minua tekemään omaa musiikkiani! Sen lisäksi vanhempani pyörittivät rockbaaria, joten altistuin paljon 70- ja 80-lukujen musiikille ja opin rakastamaan sitä!

Vanhemmistasi puheen ollen, äitisihän on myös laulaja? Opettiko hän sinua laulamaan? Tukeeko hän sinua?

Mio: Hän ei koskaan opettanut minulle mitään! Se tosin johtui siitä, että olin huono oppimaan omilta vanhemmiltani. (nauraa) Äitini on kuitenkin se, joka ymmärtää minua kaikista parhaiten tässä maailmassa, ja hän tukee minua koko sydämellään.

Olet aktiivinen sekä laulajana että säveltäjänä, mutta onnistuit silti kokoamaan bändinjäsenesi yhteen hiljattain. Millaista on olla ainoa tyttö nuorten miesten keskellä? Voisitko kertoa meille kokemuksistasi konserteista ja siitä, millaista elämä on bändin kanssa.

Mio: Koska nykyiset jäseneni ovat ensiluokkaisia muusikoita, jotka ponnistelevat paljon aktiviteettiensa eteen, pystyn oppimaan heiltä paljon ja samalla myös kehittymään! Siitä ei ole kauan, kun tapasin heidät, mutta kunnioitan heitä koko sydämestäni niin muusikkoina kuin ihmisinäkin. Meillä on myös todella hauskaa esiintyessämme! Jaamme rakkauden musiikkiin, joten yhteinen mieliala on todella hyvä. Siitä lähtien, kun aloin soittaa heidän kanssaan, olen ollut hyvin innostunut ideasta esittää enemmän rockkappaleita lavalla! Olen kuin tulessa kirjoittaessamme lauluja!

Kuinka tapasit, tai kuinka kokosit heidät? Mr. Yamada, joka ottaa osaa konsertteihinne, vaikuttaa olevan melko suosittu muusikko, sillä hän on soittanut yhdessä Every Little Thingin, Koda Kumin, Tommy Heavenly6:n, the brilliant greenin, Otsuka Ain, Bonnie Pinkin ja monien muiden kanssa.

Mio: Kun edellinen bändini hajosi tämän vuoden maaliskuussa, soitin kitaraa yksikseni muutaman kuukauden ajan. Nykyiset jäsenet liittyivät mukaan itse asiassa vasta viime kuussa. Rumpali Takeshi Hatae on ollut tuttavani viimeisten kolmen vuoden ajan – tapasimme konsertissa Naganossa -, ja kun keskustelimme bändistäni, hän vain totesi: ”Soitetaan yhdessä!” Koska hän on huippuluokan rumpali Japanissa ja pidän hänestä todella, tunsin itseni iloiseksi ja kunnioitetuksi! Hän esitteli myös Anthony Yamadan, joka päätyi basistiksemme, ja toi bändiin myös kitaristi Kôta Nakamuran. Musiikin tekeminen yhdessä heidän kanssaan on mahtavaa. Rakastan näitä tyyppejä.

Kuulostaa lupaavalta! Olen varma, että pääsette pitämään joitain todella hienoja konsertteja tänä vuonna. Kuitenkin viimeisenä, muttei vähäisimpänä, onko sinulla viestiä lukijoillemme?

Mio: Kiitos kaikille lukemisesta! Toivon, että jonain päivänä voin pitää konsertteja myös ulkomailla!


JaME haluaa kiittää Mioa mahdollisuudesta haastattelun tekemiseen. Lisätietoa Miosta ja hänen musiikistaan saadaksesi vieraile hänen virallisilla kotisivuillaan ja MySpace-profiilissaan.